Julkinen data
Julkishallinnossa on pähkäilty kuinka julkishallinnon data saataisiin verkkoon ja käyttöön tieoturvaa tai yksityisyyden suojaa loukkaamatta. Asiaan viittasi viime vuonna myös selvitysmies Paul Paukku omassa selvityksessään (PDF).
Syy tähän pähkäilyyn on suomalaisen tietoyhteiskunnan hidast eteneminen ja tila yleensä. Infrastruktuuriahan meillä on, mutta ne sisällöt ja palvelut ovat puolitiessään.
Nyt on sitten keksitty liiankin ilmeinen ratkaisu eli asiaa pähkäilemään on keksitty perustaa peräti kolme (3) työryhmää.
Valtiovarainministeriön hinnoittelua ja tekniikkaa pähkäilevät työryhmät voivat aprikoida asioita ensi vuoden loppuun eli parin vuoden päästä pitäisi tietää millä tekniikalla asia on hoidettavissa sekä mitä se maksaa ja millä lisenssimallilla voidaan edetä. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmällä on aikaa tämän vuoden loppuun asti selvittää "mitkä ovat julkisen tiedon saatavuuden esteet ja miten ne voitaisiin poistaa".
Jotenkin tulee vain mielee vanha tarina siitä, että jos vasara on ainoa työkalu, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Julkishallinto perustaa työryhmiä ja komiteoita pähkäilemään asioita, jotka olisi ratkaistavissa katselemalla hieman ympärilleen ja varmistamalla, ettei tehdä sellaisia päätöksiä, jotka lukitsevat tilanteen esimerkiksi vain yhteen tekniseen ratkaisutapaan.
Ihan vain vinkkinä viikoksi, hinnoittelulla voidaan tappaa koko idea, mikäli se perustuu johonkin liian monimutkaiseen malliin tai on kustannuksiltaan ennustamattomissa tai liian korkea. Lisenssimalleja on maailmalla olemassa pilvin pimein ja niiden tulkinnasta Suomessa on osaamista.
Kun puhutaan kuitenkin veronmaksajien jo kerran maksamista tiedoista, mitään sangen suljettuja lisenssiehtoja ei ole edes viisasta käyttää. Mitä avoimemmilla lisensseillä voidaan edetä, sen parempi. Maksuperustelaki on jo nyt yksi syy siihen, miksi julkista dataa ei käytetä.
Teknisesti rajapintoja on jo määritelty ja niitä on aika turhaa määritellä kerralla kaikkia uusiksi, vaan erilaisten palveluiden käyttöönottoihin valmiiden osien osalta voidaan siirtyä vaikka heti. Määrittelemättömät osat voidaan tehdä työryhmässä muun tekemisen jo käynnistyttyä.
Tietoyhteiskunnan ajanlaskussa ikuisuuden istuvat työryhmät ovat itsessään julkisen tiedon saatavuuden este.
Työryhmäfilosofia kuvastaa suomalaisen tietoyhteiskunnan tilaa. Ongelmat ovat tiedossa, mutta pohtiminen ja pähkäily vaan jatkuu, vaikka konkretiaan siirtymiselle ei ole mitään estettä.
Tekstit
3 kommenttia:
Kukaan ei halua ottaa vastuuta olettavasti hinnalla (ei laadulla) ja liian huonosti määritellyillä tarpeilla kilpailutettavasta enemmän tai vähemmän pieleen menevästä teknisestä toteutuksesta, vrt. verohallinto, Sampo-pankki ym.. Kolmella työryhmällä vastuun pakoilu onnistuu taatusti.
Tuossakin on tietysti pointtinsa. Kolmen työryhmän keskinäisestä sekamelskasta pahimmassa tapauksessa kaikki saattavat syyttää toisiaan ja toteuttaja kaikkia yhteensä ja niin edelleen.
Täänkään asian ei tarvitsisi ollanäin, vaan ryhtyä etenemään pala kerrallaan aloittaen olemassa olevista julkisten speksien mukaisista rajapinnoista. Asiaan tarvittavan verkkosivuston pistää pystyyn varsin vikkelästi,koska siltä taas ei tässä tapauksessa juuri mitään erityistä vaadita (ellei sitten ryhdytä innovoimaan jotain ihmeellistä).
Totta, oikeastaanhan tuo vaatisi tilaajalta yhden, kaikissa työryhmissä istuvan, vahvan ja monipuolisesti osaavan ja kokeneen hankejohtajan, joka on tiiviissä yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa. Joka osaa asettaa selkeät tavoitteet, vastuut, tekee hyvän ja realistisen projektisuunnitelman/tarjouspyynnön. Ja sitten tietysti aktiivisen seurantaryhmän, joka laittaa toimittajan/t tiukoille. Käytännön selvityksiin ja suunnitteluun tarvittaisiin riittävästi aikaa ja resursseja, jotta vaatimusmäärittely tehtäisiin hyvin, joka tilattaisiin ensi vaiheessa. No, alalla olleena vain herättää kauhukuvia onnistumisen suhteen ;).
Lähetä kommentti