perjantaina, helmikuuta 19, 2010

Viestinnän maailmankartta

Iltalehden eilinen pääkirjoitus kertoo Päivälehden meuseossa pidetystä journalismin tulevasisuuskeskustelusta.

Helsingin Sanomien pomo ja tuleva päätoimittaja Mikael Pentikäinen ennusti, että "Helsingin Sanomiakin kustantavan Sanoma Newsin ansaintamallit eivät sanottavasti muutu seuraavien viiden vuoden aikana".

Tätä sopii nykyisessä mediamyllerryksessä epäillä. Vaikka HS on kansainvälisesti ajatellen päräjnnyt ihan kohtalaisesti, suunta on koko printtimedialla alaspäin nyt ja se on sitä jatkossakin eikä siihen viiden vuoden perpektiivillä voi suhtautua siten, etteikö ansaintamalleissa olisi korjaamista. Pentikäisen linjauksistahan se tietysti on osin kiinni.

Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner sen sijaan korosti sosiaalisen median merkitystä mediakentän muutoksessa ja "piti selvänä, että Yhdysvalloista lähtöisin oleva "mediatsunami" pyyhkäisee Suomenkin yli".

Hänen mukaansa "Suomesta ei ole tullut viestinnän maailmankartalle yhtikäs mitään kymmeneen vuoteen".

Jälkimmäisessä tokaisussaan Jungner on enemmän kuin oikeassa. Aikanaan uuden median aallonharjalla paistatellut taloutemme on sittemmin keskittynyt seurailemaan kaikkea sitä, mitä maailmalla tehdään ja suhtautunut enemmänkin regoiden asioihin. Impulssit tulevat nyt muualta ja pyyhkäisevät meidänkin yli.

Ei tarvita kummoistakaan kristallipalloa arvioidakseen Jungnerin olevan oikeassa.


* * *

Niin. Jungner saikin sitten pot... jätettiin valitsematta uudelle kaudelle Ylen johtoon. Tilalle valittiin ammattijohtaja kansainvälisestä busineksesta. Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhteista ja yritysvastuusta vastaavan johtajan Lauri Kivisen Yleen etsi SOK:n entinen pääjohtaja ja Ylen hallituksen puheenjohtaja Kari Neilimo.

Uutistietojen mukaan päätös tehtiin, kuten yhtiöissä tehdään eli hallitus valitsee toimitusjohtajan eikä siihen sotkettu mitään ylimääräisiä intressejä.

Siispä eduskunnan vasemmisto veti herneen nenäänsä, kun Ylen johtoon valittiin ammattijohtaja entisen poliittisen läänityksen sijaan. Kyse oli vasemmiston mukaan jonkinlaisesta poliittisesta ajojahdista tai vastaavasta. Vasemmiston urputus on menneiden aikojen haikailua, nykyisessä maailmassa poliittisilla meriiteillä ei johtamisen näkökulmasta ole paljoakaan painoarvoa.

Seuraava suurempi nimityskierros on tulossa Kelassa, joka viime vuosikymmenet on ollut Keskustan poliittinen läänitys. Mitäs jos Kelaankin palkattaisiin ammattijohtaja? Saataisiin vähän pöllytettyä sitäkin saareketta yhteiskunnassamme.

4 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Meinaatko, että Jungnerin kaatumiseen eivät lainkaan vaikuttaneet mm. Vanhaseen kohdistunut lautakasa-ohjelma sekä Jungnerin "epäasiallinen" naminami-käytös sosiaalisessa mediassa? Vaikka muuten hänen katsotaan kai onnistuneen ihan hyvin tehtävässään? "Ammattijohtaja" on kylmä, etäinen ja ennen kaikkea asiallinen johtaja. Oliko Jungner liian inhimillinen?

peteer kirjoitti...

"...nykyisessä maailmassa poliittisilla meriiteillä ei johtamisen näkökulmasta ole paljoakaan painoarvoa."

En usko.

Poliittisilla meriiteillä tulee näillä näkymin varmasti olemaan painoarvoa. Tänään vähintään yhtä paljon kuin vaikkapa 1970-luvulla. Karkeasti yksinkertaistettuna, jos jollain pallilla ei istu vasemmistolainen poliitikko, siellä istuu oikeistolainen poliitikko. Tekemässä edustamansa eturyhmän edellyttämiä päätöksiä.

En kiellä sitä mahdollisuutta, että jokin suuri liikeyritys tai työnantajien keskusjärjestö joskus maailman aikana alkaisi toimimaan joltain muultakin pohjalta kuin lähinnä oikeaa laitaa poliittisesti edustaen, kaiken rahassa mitaten. Kuitenkin se lienee toiveajattelua. Em. tahojen toimintamekanismeihin on sisäänrakennettu peruuttamaton arvotusjärjestys, jossa esim. osakkeenomistajan rahassa mitattava etu on huomattavan korkealla minkätahansa muun arvon, vaikka luontoarvojen yläpuolella. Vrt. esim. erään alumiiniyhtiön viimeaikaiset toiminnat Islannissa. Tai vrt. ydinvoiman lobbaus maassamme liittyen liiketaloudellisiin etuihin. (Tietysti siinä on mukana poliitikkoja lähes laidasta laitaan, mutta lopulta kyse on on aina liiketaloudellisesta voiton tavoittelusta. Ja Suomi on siinä suhteessa erikoinen maa, että täällä vihreät osallistuvat myös ydinvoimapäätöksien tekoon).

Politiikan ja sen toimijoiden poliittisten merkitysten paino, meriitit mukaanlukien ei katoa, oli puolueen tai yhteisön toimintaperiaatteisiin tai puolueohjelmiin kirjattu mitä muodikasta, idealistisen ja ylevän näköistä hyvänsä.

Pahin edellisistä johdettava näköharha olisi kuvitella, että yritysmaailman toiminta ei edes olisi politiikkaa. Mutta sitähän tässä nykyään joutuu kuuntelemaan.

Mutta onneksemme kaikki kuviteltavissa olevat ongelmat ovat takana, kun saamme sen piakkoin joka kanavalta niin kuulla.

pilvikki kirjoitti...

Pienet pöllyytykset virkistävät!

Vaiheinen kirjoitti...

Pellon pientareella,
Tiedä häntä mikä kaikki asiaan on vaikuttanut, mutta voisin kuvitella, että Jungnerin mediajulkisuus ja Ylen toiminta lautakasajupakassa ovat jotenkin taustalla, mutta eivät välttämättä suoranaisia vaikuttimia.

Yhtiössä toimitusjohtaja istuu jakkarallaan luottamuksen turvin, vaikka onnitumisensa olisivat kuinka hyviä.

Johtaminen ja inhimillisyys ovat kaksi asiaa, voivat hyvinkin mahtua samaan pakettiin, mutta siinäkin täytyyä muistaa, että yhtiön etua johtamisella myös tavoitellaan.

peteer,
Tottahan tuo. Jos ajatellaan maailmaa siten, että asiat eivät ole vapaita arvostuksista tai moraalisista valinnoista (kuten ne eivät tosielämässä ole), moni asia voidaan palauttaa tavalla tai toisella poliittiseksi. Niin myös liiketoiminnassa.

Voidaan perustellusti ajatella, että tehdään julkisesti melkein mitä tahansa, se on jollain tavalla poliittista.

Lainaamallasi virkkeellä tarkoitin enemmänkin sitä, etteivät poliittiset meriitit indikoi menestystä johtamisessa tai tee mitenkään automaattisesti ansioituneeksi sillä sektorilla. Voisin väittää esimerkiksi, ettei suurimmasta osasta istuvia kansanedustajia todellisuudessa ole minkäänlaisiksi johtajiksi, vaikka kansan suosiota ovatkin nauttineet.

Ei yritysten eikä julkisen hallinnon.

En sillä tarkoita, että politiikka pitäisi saada pois politiikasta, pikemminkin päin vastoin.

Taru,
Sinäpä sen sanoit :-)