Venäjä? Venäjä? Venäjä?

Tuikataanpa lusikka Venäjä-soppaan vaihteeksi.

Ensin valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) virheellisin tiedoin puhui Venäjän taloudellisesta suurvalta-asemasta, jonka jälkeen asiaa kauhisteltiin kotimaassa ja käytiin kysymässä Venäjän vallattoman duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatshovilta, joka suomalaismedian mukaan ihmetteli asiaa. Venäjän mediassa kataisen lausunnot eivät ole saaneet palstatilaa.

Sen jälkeen Katainen matkusti Moskovaan ja asiat selvisivät. Nyt Kosatshov kuvaa kehujen saattelemana Kataista Venäjästä aidosti kiinnostuneeksi poliitikoksi, joka pyrkii henkilökohtaisesti ymmärtämään, mitä nyky-Venäjällä tapahtuu.

Aiempaa suomalaista kohua Kosatshov kuvaa kommentilla: 'Minulta kiskottiin närkästynyttä ja loukkaantunutta kommenttia tyyliin "kuinka, kuka siellä uskalsi epäillä Venäjän suuruutta?"'

Nyt Kataisen kokoomus suunnittelee yhteisiä seminaareja Vladimir Putinin tukiorganisaationa toimivan  Yhtenäinen venäjä-puoleen kanssa.

Samaan aikaan toisaalla. Kun Venäjällä pidetään mielenosoituksia kokoontumisvapauden puolesta, häkki heilahtaa helposti ja poliisi pyrkii hajoittamaan väkivalloin nämä kokoontumiset. Tämän mielipiteen vapauden rajoittamisen takana on samainen Putin ja hänen koneistonsa, jota vastaan nämä mielenilmaisut kohdistetaan.

Putin on puolustellut voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan ja vihjaillut mahdollisuudesta asettua ehdolle presidentiksi.

Jos nyt yrittäisi edes vetää naruja yhteen, niin ilmeisesti Kataisen aikaansaama kohu on ihan kotikutoista mallia, eikä se edes ole kovin kiinnostaa sen rinnalla, että Kataisen kokoomus heilastelee Putinin puolueen kanssa, joka selkein ottein pitää huolen siitä että maassa ei kansalaisten perusoikeuksia oikein tunnuta kunnioittavan.

Se taas on varsin selvästi ristiriidassa kokoomuksen omien aatteellisten periaatteiden kanssa. Kokoomus kun omien sanojensa mukaan "tukee demokratian kehittämistä ja kansalaisten aitoa osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon". Ilmeisesti tämä tuki ei kosketa näitä arvoja Venäjällä polkevaa osapuolta?

Vai olisiko nyt käynyt niin, että prgmaattisuus ajaa arvojen ja moraalin ohi pysähtymättä edes pohtimaan loogisuuden vaatimuksia?

Asiakas

Se nyt vaan on oikeasti niin, että kaikkien mahdollisten suhteiden määrittäminen asiakassuhteiksi on vähintäänkin väärin ja parhaassa tapauksessa epäselvää.

Tänään lehdissä oikeusasiamies on huolissaan poliisin asiakkaiden oikeusturvasta tositv-sarjoissa. Tavallaan oikein, mutta ihan totta, 'asiakkaiden'?

Samaan viittaa sivusta Kalle Isokallio Iltalehden kolumnissaan, jossa hän pohtii sitä, miten kävisi jos Suomi olisi oyab.

Pointti on se, että kaikesta yritetään tehdä kaupallisin termein käsitettäviä olioita. Maailma halutaan ymmärtää pelkästään kaupallisin termein.

Miksi ihmeessä? Onko pörssi kertonut jo käsitteet inhimilliselle elämälle?

PS. Nokia, herätkää jo vihdoin siihen, että älypuhelimien käyttökokemuksen ydin perustuu softaan ja Nokian softat ovat nykyään jossain piinaavan ja surkean välimaastossa. Asiakassuhde tämäkin...

EDIT klo 21.51
Kuvassa kysymys siitä, onko vesi kiven asiakas vai ei?

Oikeasti on niin, että potilas ei ole sairaalalle asiakas. Lapsi ei ole päïväkodin asiakas eikä oppilas koulun asiakas. Se vaan ei mene niin. Ai miksi? No ihan siksi, että jos sinulla nyt sattuu olemaan lapsi koulussa, jonka kunnan tai kaupungin veroja esimerkiksi minä makselen, niin lapsellasi ei ole mitään oikeutta leikkiä asiakasta minun maksamillani verorahoilla.

Siksi lapsesi on kunnioitettava sitä mitä koululta eli meiltä veronmaksajilta saa. Se ei ole pelkästään sinun eikä lapsesi subjektiivinen oikeus, vaan myös meidän muiden veronmaksajien tuottama palvelu, jota vastaan lapseltasi odotetaan sivistystä.

Jos siis halutaan käyttää kaupallisia termejä loppuun asti, me vernomaksajat olemme asiakkaita, jotka maksavat tämän kaiken ja koululaisten pitää täyttää se palvelulupaus, jonka koulu sisältää.

"Asiakas" on joka tapauksessa termi, joka ei oikeasti yksiselitteisesti sovellu yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin. Me veronmaksajat kun maksamme ne kollektiivisesti, eikä niin että jokainen meistä allokoisi omat roponsa jollekulle palvelusta nauttivalle. Jos näin ei olisi, voisimme lopettaa nk. hyvinvointivaltion virallisesti ja lopullisesti. Nämä ideat kun eivät mahdu samaan pakettiin mitenkään.

Miksi sitten "asiakasta" käytetään ties missä yhteyksissä? Kenties siksi, että se on läpikaupallistuneen elämäntapamme tapa yrittää ymmärtää erilaisten toimijoiden suhteita edes jollain tavalla eli suomeksi; yksinkertaistaen liikaa. Termin käyttö kuvaa myös sitä, että me olemme oikeasti irtaantuneet yhteisöllisyydestä siinä mielessä kuin se tavanomaisesti ymmärretään.

Kotitehtäväksi jää se kohtalaisen karmaiseva ajatus, että kaikki olennaiset suhteet olisivat enemmän tai vähemmän asiakassuhteita? Miettikääpä nyt sitä, mitä se tarkoittaisi meidän oikeuksillemme ja velvollisuuksillemme.

Ei. Meidän suhteemme toisiimme tai yhteiskuntaamme ei ole suoraviivaisesti asiakassuhde eikä valtio ole osakeyhtiö.

Jos niin olisi, niin haluaisin välittömästi takaisin oman sijoitukseni. Maksakoon siinä tapauksessa ne, joita huvittaa, rallilallien, koulupakoilijoiden, narkkareiden ja muiden kustannukset. Pointti on se, että en ole ostanut asiakaskontekstissa näitä epäkelpoja osakkeita eikä heistä ole yhtiökumppaneiksi. Se on varsin epähumaani ajatus, mutta siihen tuo "asiakas" tai "osakeyhtiö" johtaa. Harva meistä sitä haluaa, mutta samalla käyttää sekä niitä käsitteitä, että vaatimuksia. Ei toimi, ei.

(Tämä taitaa olla muuten ensimmäinen tämän blogin postaus, jossa jälkikirjoitus on pitempi kuin varsinainen postaus. Sitä sattuu)

Puhelinluettelon peruutusilmoitus uusittava vuosittain?

Nyt on tullut Fonectan palveluihin jälleen lomake, jolla voi peruuttaa turhakepuhelinluettelon tilauksen. Tällainenhan lipsahteli verkkoon jo aikaisemminkin.

Nyt asiasta puhutaan samassa yhteydessä Fonectan puhelinluetteloiden jakeluperiaatteiden kanssa. Periaatteissa kerrotaan vanhaa tarinaa siitä, että "Ei mainoksia"-ilmoitus postilaatikon tai -luukun yhteydessä estä tätä mainospakettia toimittamasta perille, koska se tuottajansa mielestä on "virallisiin tiedotteisiin rinnastettava hyödyllinen tietolähde".

Varmaan tuolle vertailulle "virallisiin tiedotteisiin" on vähintään jonkun aasinsillan kautta joku perustelu olemassa, mutta kömpelö selitys se on. Mitähän ne "viralliset tiedotteet" ovat, johini yritetään verrata? Ilmoitus äänioikeudesta yleisissä vaaleissa? Ei toimi. Veroilmoitus? Ei toimi sitäkään vähää. Ylipäätänsä koko termi "virallinen tiedote" on samaa luokkaa kuin "virallinen fanipaita". Kuka tahansa voi päättää sellaisesta.

Puhelinluettelo on analogisen ajan väline, joka on hiljalleen hiipumassa samaan kastiin mustavalkotelevision kanssa. Kuin alleviivatakseen tätä retroilua Fonecta kertoo, että nettilomakkeella tehtävä "peruutusilmoitus pitää tehdä vuosittain, koska mahdollisesta muutosta ei välity tietoa".

Kun teen muuttoilmoituksen asianmukaisesti muuton jälkeen, useat yhtiöt ja viranomaiset saavat tiedon muutosta ja uudesta osoitteesta automaattisesti.

Miten niin Fonecta sellaista ei saisi, kun kerran vaikkapa Dekkarikerho sellaisen saa? Tuo vuosittaisen peruutusilmoituksen teettäminen ihmisillä, jotka eivät halua paperista puhelinluetteloa, vaikuttaa lähinnä pelleilyltä. Varsinkin kun kyseessä on firma, jonka tehtävänä on ylläpitää luetteloa yhteystiedoista (joissa myös näkyvät ne muuttuneet tiedot).

Oikeasti Fonecta voisi toimia niin, että jos talouteen ilmoitetaan suoramainonnan kielto, puhelinluetteloakaan silloin ei jaeta ja siinä se. Ihan turhilta netti-ilmoituksilta sun muulta siihen liittyvältä logistiikalta vältyttäisiin. Näin vain ei haluta toimia, koska kenties se levikkiä mainosten tasolle.

Joskus vaan tuntuu siltä, että meitä tavallisia kuluttajia pidetään tyhminä.

Some day classic: Rouge

Sunnuntaiklassikoissa venytellään Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran, Espanjan, Portugalin ja Yhdysvaltojen jälkeen jäseniä kohti Japania. Tutustukaamme erääseen sagen voimaperäiseen artistiin:

Michiyo Yagi (eli japaniksi 八木美知依) on japanilainen muusikko ja taiteilija, jonka pääsoitin on perinteinen japanilainen koto. Hän opiskeli koton käyttöä traditionaalisessa musiikissa Tadao Sawain, Kazue Sawain ja Satomi Kurauchin opetuksessa. Vuosina 1989 ja 1990 hän vieraili opettamassa Yhdysvalloissaja sävelsi uutta musiikkia kotolle ammentaen inspiraatiota esimerkiksi sellaisista modernin musiikin nimistä kuin John Cage, Conlon Nancarrow ja John Zorn

Hänet tunnetaan eräänä harvoista kotoa improvisaatiomusiikissa hyödyntävistä. Hän on tehnyt vuosien varrella yhteistyötä useiden improvisaatiomusiikki tekevien taiteilijoiden kanssa kuten vaikkapa Mark Dresser, John Zorn, Peter Brötzmann, Elliott Sharp ja Han Bennink. Yagilla on ollut myös yhteistyöprojekteja esimerkiksi Porcupine Treen Steven Wilsonin ja vaikkapa norjalaisen kitaristin Eivind Aarsetin kanssa.

Yagin musiikki voi olla hyvinkin raivokasta tai koton perinteisemmälle soittotavalle tyypillisempää. Yagin soiton spektri on laaja ja hän saa hyvinkin erilaisia sävyjä irti kanteletta muistuttavasta soittimestaan.

Michiyo Yagi on levyttänyt kaksi sooloalbumia, Shizuku vuonna 1999 ja Seventeen vuonna 2005. Hän on 1980-luvun lopulta lähtien kuitenkin levyttänyt usein muiden artistien projekteissa.

Videolla Yagi esiintyy tuplatrion kanssa. Yhtyeessä on Yagin 17- ja 21-kielisten kotojen lisäksi bassossa Todd Nicholson ja Takashi Sugawa sekä rummuissa Tamaya Honda ja Noritaka Tanaka. Videon lähde: YouTube. Esitys on nauhoitettu 6.6.2010 Tokiossa, paikassa nimeltään Pit In.

Jos tällainen musiikki vetoaa enemmänkin, niin YouTubesta löytyy varsin runsaasti Yagin materiaalia. Niistä voi poimia vaikkapa Tamaya Hondan kanssa tehty duetto Asahi Art Squarella. Siitä löytyy videolla osa 1 ja osa 2.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Michiyo Yagi Wikipediassa englanniksi
• Michiyo Yagi Alla about jazz-palvelussa
• Michiyo Yagi Improvised music form Japan-palvelussa

Ruokapropagandaa

Iltalehden pääkirjoitus tykittää tänään:

"Suomalaiset on ohjelmoitu uskomaan propagandaa kotimaisen ruoan ylivertaisesta puhtaudesta, terveellisyydestä ja turvallisuudesta"

Pääkirjoituksessa käsitellään luomuruoan huonoksi tehtyä asemaa suomalaisessa ruokakaupassa.

"Suomi on luomun kehitysmaa, eikä syy ole pelkästään kysynnän vähäisyydessä. Pääsyyllinen on keskittynyt, keskusjohtoinen ja kauaksi kuluttajasta ajautunut vähittäiskauppa, jonka logistiikkajärjestelmät sanelevat, mitä Suomi syö."

Kirjoituksen mukaan me syömme 'pitkälle jalostettua ja kallista moskaa'.

Pääkirjoitus tekee myös kevyttä vertailua muihin maihin ja asettuu kuluttajan puolelle siinä mitä me voimme itse kaupassa nähdä.

Suomalaisen ruoan puhtauden ylivertaisuus on myytti, jolla pönkitetään businessta, jonka eettisyydessä on toivomisen varaa, jos vähänkään pinnan alle katsotaan.

Facebookin arvo markkinoilla

HS kertoo Financial Timesin uutisesta, jonka mukaan yhteisöpalvelu Facebookin arvo on tällä hetkellä 26,7 miljardia euroa jälkimarkkinoilla. Se on paljon verrattuna moniin nykyisiin pörssiyhtiöihin.

Se on paljon myös verrattuna siihen, että listaamattoman yhtiön liikevaihdon kerrotaan viime vuonna olleen noin 633 miljoonaa euroa. Se on paljon siihenkin nähden, että tähän mennessä yhtiö on toiminut lähinnä sijoittajiensa rahoilla.

Faceookin pörssilistautumista on uumoiltu jo pitemmän aikaa ja viivyttelemällä listautumista ilmeisesti pyritään vain vedättämään hintaa ylöspäin käyttäjäm-ja mainostajamäärien kasvaessa.

Oma ilmiönsä sekin, että satojen miljoonien käyttäjien tietojen - todellisten tai keksittyjen - sekä kanavan käyttäjien työpöydälle arvioidaan olevan kymmenien miljardien arvoinen.

Tässä konkretisoituu ja muuttuu euroiksi se, mistä Tero Lehto kirjoittaa osuvasti Tietoja koneesta-blogissa:

Tietoturvayhtiö Trend Micron koulutusjohtaja David Perry sanoi viimeksi tavatesamme osuvasti: “Kannattaa muistaa, ettet ole Facebookin asiakas. Käyttäjänä olet tietoinesi resurssi, jota myydään mainostajille.”

Jos markkina-arvoja katsellaan, niin tuo Facebookin spekulatiivinen arvo on jotakuinkin yhtä suuri kuin kännykkäjätti Nokian nykyarvo, joka Kauppalehden listauksen mukaan 26.8.2010 oli  noin 26,2 miljardia euroa.

EDIT klo 8.19
Jos Facebookilla on puoli miljardia käyttäjää ja firman arvo on 26,7 miljardia euroa, keskimääräisen käyttäjän arvoksi Facebookille saadaan laskettua 53,4 euroa. Siinä se on sinunkin hintasi, jos olet Facebookin käyttäjä.

Puh... puh... puhelinluetteloita on kohta yksi vähemmän

Monin paikoin Suomessa on ollut se hullunkurinen tilanne, että puhelinluetteloita - noita analogisen puhelinajan paperisia reliikkejä - on tungettu postiluukusta sisään melkein puoliväkisin ihan kaksin kappalein.

No kohta ei enää ainakaan kaikkialla enää tungeta. Ylen mukaan toinen luettelofirmoista eli Eniro kertoo myyneensä eniro.fi-hakupalvelun, Helsingin Seudun ja Pirkanmaan puhelinluettelot ja Keltaiset Sivut -tavaramerkin Fonectalle 10,9 miljoonalla eurolla.

Sinänsä asiassa ei ole mitään yllättävää, sillä puhelinluettelon idea nyt vaan on nykymaailmassa auttamatta vanhentunut ja jää väistämättä digitaalisen vallankumouksen jalkoihin. Joskus aikoja sitten joku taisi painaa sähköpostiosoitteita ja/tai verkkosivustojen osoitteita luetteloihin. Ei paina enää.

Pitemmän päälle voi osoittautua, että 10,9 miljoonaa euroa oli itse asiassa hyvä kauppahinta - Enirolle. Tuolle jäljelle jäävällekään paperiselle puhelinluettelolle ei voi lupailla mitään erityistä tulevaisuutta, vaikka vielä taannoin Fonecta kertoili, että "Puhelinluettelo tavoittaa vuodessa lähes 3,4 miljoonaa suomalaista eli 74 % väestöstä".

Tuo väite muuten näyttää siirtyneen Fonectan sivulta jonnekin ja esimerkiksi alueellisista puhelinluetteloista sanotaaan enää, että "Fonectan puhelinluettelot ovat valtakunnan käytetyimmät painetut hakumediat". Mielenkiintoinen väite sekin, sillä vaatisi aika paljon määrittelyä ymmärtää mitä se todella tarkoittaa. Ehkä paperinkeräys on puhelinluettelon pääasiallinen käyttötarkoitus?

Muutos vaatii veronsa, niin nytkin. Yritysten kauppa tarkoittaa käytännössä sitä, että noin 130 työpaikkaa katoaa luetteloiden parista. Työpaikkojen menetys on valitettavaa, mutta digitaalinen vallankumous on jo muuttanut tapojamme tehdä asioita ja se taas muuttaa myös ammatteja, tekemisten sisältöjä sekä yritysten rakenteita.

Kaiken printin kohdalla haasteet nykyisellään ovat melkoisia.

PS: Fonectan luetteloiden massajakelun lopettamista odotellessa, ovessa on ja pysyy "Ei puhelinluetteloita"-ilmoitus. Sillä yhdelläkään kun tässä taloudessa ei tehdä mitään.