sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Onko OL3 oikeasti LOL3?

YLE Uutiset kertoi eilen, että "Olkiluotoon Eurajoelle rakenteilla olevan ydinvoimayksikön valmistumisaikataulu on nyt käytännössä täysin auki". Voimalaa rakennuttava TVO kertoi, ettei uusi yksikkö valmistune vuoden 2012 kesäkuun loppuun mennessä. Laitoksen piti valmistua jo 2009, eikä nyt enää anneta mitään aikatauluarviota valmistumisesta.

Tämä Olkiluodon 3 ydinvoimalaitosyksikkö tai lyhyemmin sanottuna OL3, joka tunnetaan myös viidentenä virheenä, on urakkana yhtä sekasotkua kaikkine laatuongelmineen ja riitoineen rahasta. Saadaanko koko voimalaa koskaan käyttöön, kuka tietää.

OL3 korostaa ja alleviivaa ydinvoiman strategista ongelmaa. Pahat viivästymiset aiheuttavat epävarmuutta sähkömarkkinoilla, mutta ovat myös tulppana muille energian tuotannon kehityskaarille. Odotellaan ydinvoimalaa, eikä panosteta uusiutuvaan energiaan. Se johtaa siihen, että käytetään vanhoja voimaloita kenties pitempään kuin on tarve.

Se tarkoittaa siis myös sitä, että ydinvoiman merkitys ilmastoasioille hupenee.

Nyt eduskunnassa siis käsitellään virheitä numerot 6 ja 7 eli kahta uutta ydinvoimalupaa. Ilmeisesti ydinvoimalobbyn pokka pitää, vaikka touhuaminen OL3:n kanssa on mitä on. Kyse on sen verran suuresta busineksesta, että eipä siinä paljon yhteiskunnan strategisista ongelmista tarvitse välittää.

Tässäkin mielessä olisi valtiolta kerrassaan hölmöä myöntää noita uusia lupia.

13 kommenttia:

Hirlii kirjoitti...

On TODELLA hölmöä myöntää ne luvat, mutta bisnes (yksityinen etu ja oikeus) menee yhteisön edun ja oikeuksien edelle (ihmisten turvallisuuden, tulevien sukupolvien elämän, koko yhteiskunnan).

Kannattaakin liittyyä ydinvoimaa.fi sivuilla äänestäjiin, jotka eivät anna ääntänsä seuraavissa vaaleissa ydinvoimamyönteiselle ehdokkaalle.

Taru kirjoitti...

LOL3 sopii oikein hyvin!

Vaiheinen kirjoitti...

Hirlii,
Olen kovin paljon samaa mieltä. Näiden kahden typerän ydinvoimaluvan kohdalla busineksen etu hakkaa maan tasalle yhteisön, tulevien sukupolvien ja yhteiskunnallisen hyvän. Ei sillä, että busines olisi paha, mutta sen vaateilla täytyy olla rajansa ja tässä menee se viiva, mihin markkinoilla on autonominen sananvalta. Näin ylisukupolvisia ongelmia ei vaan voi jättää markkinoiden hoidettavaksi, koska ne eivät sisällä sitä moraalia, jota asian hallitsemiseksi tarvitaan.

Siksi kysymys uusista ydinvoimaloista on vahvasti myös moraalinen kysymys, ei niinkään teknologinen tai taloudellinen.

Ja kyllä. Kannattaa ilmoittaa kantansa liittymällä äänestyssitoumuksen antaneiden joukkoon osoitteessa ydinvoima.fi.

Taru,
Tsoukki, tsoukki sanoisi Mauri. Ja LOL LOL perään... :-)

planeetta kirjoitti...

Jos Suomen metsien ainespuun kasvu käytetään kokonaisuudessaan energian tuotantoon, se riittää kattamaan noin puolet nykyisestä energian kulutuksesta. Koska kaikkea kasvavaa puuta ei tulla koskaan käyttämään polttoaineena, on jollakin muulla katettava reilusti yli puolet tarpeesta. Tuulivoiman potentiaali on luokkaa 6-8 %.

Mitä se loppu voisi olla? Ilman näitä neljää aikaisempaa virhettä ja LOL:lia jäljelle jää vain fossiiliset polttoaineet.

Se vaan on taivaan tosi, että jos haluamme päästä eroon fossiilisista, tarvitsemme uusiutuvia JA ydinvoimaa. Tämä on asianlaita koko maailmassa. Vähänkin vakavasti otettavat vuoteen 2050 tähtävät 50 % päästövähennysskenaariot eivät edes yritä esittää fossiilisista luopumista vielä vuonna 2050, vaan mukana on hiilidioksidin talteenotto. Siitä yksinkertaisesta syystä, että uusiutuvat ja ydinvoima eivät lähitulevaisuudessa riitä korvaamaan fossiilisia. Näiden skenaarioiden rinnalla nämä äänestyssitoumukset näyttävät kyllä vähän haparoivilta.

Vaiheinen kirjoitti...

Nojoo. Tuo nyt ei johda mihinkään.

Ensinnäkin tuulivoiman potentiaali on lähempänä 10 % lukemia kuin 6-8 %:a. Toisekseen, käytössä olevan vesivoiman osuus on nykyiselläänkin jo kokoluokkaa 10-20 % vesitilanteen mukaan (kukaan tiettävästi ei näitä ole halunnut purkaa, joskaan uusia ei paljoa haluta rakentaa, vanhoja toki on syytä varustaa uudemmalla teknologialla). Kolmas asia, joka ihan lennosta näyttää unohtuneen on se, ettei meillä muutenkaan ole varaa sellaiseen energiankulutukseen, jolla nyt törsäten mennään.

Lisäksi on niinkin, että koko teoria keskitetyn energiajärjestelmän ylivoimaisuudesta on tullut tiensä päähän ja sitä ylläpitävät enää kuvitelmat sekä se, ettei lähes monopoliasemassa olevat sähköverkkoja hallitsevat toimijat halua muutoksia nykytilanteeseen.

Ja niin edelleen. Maakaasukin on parempi vaihtoehto kuin hiili ja niin edelleen.

Ihan oikeasti. Pointti ei ole siinä, että hyväksytään teollisuuden sähkön vientiin perustuvat kuvitteelliset vaatimukset kulutuksen kasvusta, vaan se, että energian tuhlaaminen taivaan tuuliin tai jonnekin on pistettävä kuriin ja kyllä, se tarkoittaa myös sitä ettei meillä ole varaa nykyisen kaltaiseen luonnonvarojen ylikulutukseen ja kierosti jakautuneeseen näennäiseen hyvinvointiin.

Ja kyllä. Nykymuotoinen talouskasvu on tiensä päässä. Sen edessä saa hakata päätään seinään, jos vain haluaa, mutta eipä se paljoa auta.

planeetta kirjoitti...

”Nojoo. Tuo nyt ei johda mihinkään.”

Katsotaan.

”Ensinnäkin tuulivoiman potentiaali on lähempänä 10 % lukemia kuin 6-8 %:a. ”

Energiasta käytetään sähkönä vain osa. Minä puhuin energian loppukäytöstä.

Energian loppukäytöstä tuulivoiman osuus Tanskassa on n. 4 %. 6-8 % on realistisempi tavoite kuin 10 %.

”Toisekseen, käytössä olevan vesivoiman osuus on nykyiselläänkin jo kokoluokkaa 10-20 %”

Vesivoiman osuus Suomen energian loppukäytöstä on n. 5 %.

”Kolmas asia, joka ihan lennosta näyttää unohtuneen on se, ettei meillä muutenkaan ole varaa sellaiseen energiankulutukseen, jolla nyt törsäten mennään. ”

Jos jossain olisi nappi, josta painamalla ihmiset kaikkialla maailmassa lakkaisivat tavoittelemasta helpompaa elämää tai muuten ”törsästämästä”, painaisin sitä välittömästi. Mutta kun ei ole. Sellainen on mahdotonta sillä aikataululla kuin olisi tarvis. Voidaan tietysti kysyä itseltämme, kenen työnantaja laittaa lapun luukulle ensimmäisenä, ja paljonko asuntojen lämpötilaa pudotetaan? Riittääkö 15 astetta?

Puhutaan mieluummin koko maailman mittakaavasta, sillä meidän tekemisillä ei ole vaikutusta oikeastaan mihinkään. Melkein puolet ihmiskunnasta elää yhä sähkön- ja muun energianjakelun ulkopuolella. Emme voi estää sitä maailman osaa tavoittelemasta samaa elintasoa kuin meillä on. Kiinassa on jo eksponentiaalinen kasvu meneillään, alkoi kymmenkunta vuotta sitten. Suurella osalla maailman ihmisistä ensisijainen huolenaihe on päivittäisen ruoka-annoksen saaminen. Millään muulla ei ole merkitystä.

”Lisäksi on niinkin, että koko teoria keskitetyn energiajärjestelmän ylivoimaisuudesta on tullut tiensä päähän ja sitä ylläpitävät enää kuvitelmat sekä se, ettei lähes monopoliasemassa olevat sähköverkkoja hallitsevat toimijat halua muutoksia nykytilanteeseen. ”

Keskitetty ratkaisu on ylivoimaisesti halvempi, ja siten kustannustehokkaampi. Sijoittamalla x euroa keskitettyyn järjestelmään, saadaan moninkertainen hyöty (= päästövähennys) kuin x:llä euroa hajautetussa järjestelmässä. Tämä on fakta, ei mielipide.

”Ja niin edelleen. Maakaasukin on parempi vaihtoehto kuin hiili ja niin edelleen. ”

Onko? Paljonko tuotannossa, putkistossa ja käytössä vuotava maakaasu syö sen etua muihin polttoaineiseen nähden? Maakaasukin on joka tapauksessa rajallinen.

”Ja kyllä. Nykymuotoinen talouskasvu on tiensä päässä. Sen edessä saa hakata päätään seinään, jos vain haluaa, mutta eipä se paljoa auta.”

Edelleenkin etsin sitä kasvunpysäyttämisnappia. Kasvun tulemisesta tiensä päähän on puhuttu niin kauan kuin muistan. Koko sen ajan, kasvu on vain kiihtynyt. Minä en elättele utopiaa ihmiskunnan ”järkiin tulemisesta” ja kasvun kääntämisestä laskuun. Sellainen ”kaikki tai ei mitään” ajattelu on mielestäni yksinkertaisesti liian riskialtista. Siksi näen, että ainoa keino selvitä kasvun haasteista edes jotenkin kunnialla (=hengissä) on käyttää kaikki käytettävissä oleva teknologia päästöttömän energian riittävän saatavuuden varmistamiseen. Siksi valikoimaan kuuluu myös ydinvoima. Olisiko tässä merkittävin ero näkemystemme välillä? Sen lisäksi, että en pidä ydinvoimaa fundamentaalisesti pahana?

Hirlii kirjoitti...

Mutta miksi meillä ei keskitytä siihen, mihin muuallakin Euroopassa (ja maailmalla muutenkin): erilaisten vaihtoehtoisen teknologian ja vaihtoehtoisen energianmuotojen kehittämiseen?

Sen aika on nyt, ei rahan viskaamisen ydinvoimaloihin, joiden rakentaminen ei näytä olevan kovin taloudellista.


On aivan varma, että ihmisen toimintaa joudutaan säätelemään määräyksillä ja säädöksillä (autoilua esim. tullaan säädöksillä rajoittamaan), niin se vain menee. Kun kielletään tai tehdään jokin toiminta hyvin kalliiksi, siirrytään väkisin johonkin toiseen tapaan toimia, ja tuottaa energiaakin.

Pakko pakottaa ihmisen muuttamaan toimintaansa ellei vappaehtoisesti suostu ja ala nyt jo opetella.

Vaiheinen kirjoitti...

planeetta,
Ehkä olisi viisainta käyttää esimerkiksi Tilastokeskuksen käsitteistöä. Siellä määritellään, että "Energian loppukäyttö mittaa sähkön ja lämmön sekä rakennusten lämmityksen polttoaineiden, liikennepolttoaineiden ja teollisuuden prosessipolttoaineiden kulutusta. Se eroaa kokonaiskulutuksesta sillä, että siitä on vähennetty energian siirto- ja muuntohäviöt". Se jaetaan käyttökohteiden, ei tuotantotavan mukaan.

Vuonna 2008 energian kokonaiskulutus lähteittäin jakautui siten, että 45,6 % fossiiliset, turve 0,5 %, uusiutuvat 27,7 %, ydinvoima 17 % ja muut 3,9 %. (Tilastokeskus)

Eli tarvitaan hieman laskuoppia,että nuo potentiaalit saa sovitettua edes noihin toteutuneisiin kokonaisuuksiin. Mutta ehkä se ei tässä nyt ole olennaisin asia.

Yksi asia on se, että pontetiaalia voidaan laskeskella kovin eri tavoin, mutta samalla olisi syytä huomioida, että energian kokonaiskulutus on laskenut vuodesta 2006 alkaen. Siis ajalta ennen viimeisintä taantumaa. Asiaan vaikuttavat myös ne hintatekijät, joita poliittisesti voidaan ohjailla jne.

Prosentuaaliset potentiaalit ovat siis pitkälti kiinni tehtävistä päätöksistä ja siten tietyissä rajoissa huonosti ennustettavissa. Esimerkiksi ydinvoimapäätökset pudottavat väistämättä todellista uusiutuvien potentiaalia (siis ei pelkästään teknistä).

Niin. Tuo nappi. Asiaa voi lähestyä nk. Sternin raportin kautta. Ilmastonmuutoksen hillintään siinä mittakaavassa, kuin on tarpeen, on sisään rakennettu ajatus materiaalisen kuluttamisen vähentämisestä. Kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan eli nykyisellä tavalla rakennettu talouskasvu ja ilmastonmuutoksen hillintä eivät mahdu samaan yhtälöön. Ilmastonmuutos ei edes ole ainoa tähän kytkeytyvä ongelma, vaan biodiversiteetin hupeneminen on ilmeisesti vähintään yhtä paha pulma ja perimmäinen syy siihenkin on samassa paikassa.

Tässä mielessä istumme jo valmiiksi yhden napin päällä. Ajatellaan nyt vaikka ketjua, jossa merten happamoituminen (joka on yhteydessä ilmaston hiilidioksidipitoisuuteen) vaikuttaa ylikalastuksen ohjelmma maailman kalakantoihin, joilla taas on suuri merkitys ihmiskunnan ruokahuoltoon. Kun kalakannat uhkaava romahtaa vielä nykyisen sukupolven aikana, on lähes väistämätöntä, että myös nykyisen kaltainen talouskasvu taittuu.

Toinen nappi löytyy aktiivisista, mutta pitkän tähtäinen toimistua kuten vaikkapa verotuksen painopisteen siirtämisestä selvästi ympäristöperusteiseen verotukseen. Aikavälin täytyy olla riittävän pitkä eli selvästi pitempi kuin yksi hallituskausi ja tavoitteisto on tehtävä ylikansallisella tasolla. Näin päästään siihen, että markkinat saavat päättää, mitkä tuhlaavat elinkeinot tai yritykset ovat elinkelpoisia. Tai jos ne löytävät kestävän tuotannon linjan, ne pysyvät hengissä.

En näe oikeastaan sellaisia vaihtoehtoja, joissa nykyisen kaltainen talouskasvu ja säädyllinen selviäminen mahtuisivat samaan pakettiin edes (lähes) päästötöntä energiaa.

Luulen siis sinun olevan oikeassa. Tuossa kommenttisi lopussa mainitsemassasi asiassa on se suurin näkemyksellinen ero välillämme.

Hirlii,
Tuo on yksi ongelma eli tahtotila muutokselle puuttuu. Puhutaan isoista rahoista lyhyellä aikavälillä (20-30 vuotta) ja muiden maksamista riskeistä pitemmällä aikavälillä (> 50 vuotta). Usko siihen, että tulevien sukupolvien teknologia hoitaa nykyisen päättäjäsukupolven päätöksentekokyvyttömyyden seuraukset, on vankka.

Moraaliahan tässä nykymenossa osaa hetkittäin etsiä mikroskoopilla.

planeetta kirjoitti...

”Ehkä olisi viisainta käyttää esimerkiksi Tilastokeskuksen käsitteistöä.”

Sitä juuri käytinkin. Otin esimerkiksi Tanskan, koska se monien mielessä on uusiutuvan energian edelläkävijä runsaan tuulivoiman takia. Loppukäyttö Tanskassa on 14 Mtoe ja tuulituotanto 6,5 TWh, eli 4 %. Suurin osa energiakeskusteluun osallistuvista taviksista ei alkuunkaan ymmärrä asioiden mittasuhteita. Yli 80 % energiastaan Tanska tuottaa edelleen fossiilisilla, vaikka uusiutuvia on siellä totta vie yritetty lisätä. Päästövähennyksen tarve on luokkaa 80 %, mutta kulutuksen vähentäminen 80 % maailmanlaajuisesti on utopiaa. Kun uusiutuvia ei ole niin niitä ei ole. Ei ole vettä, ei ole omia metsiä, ja tuulivoimaa jo enemmän kuin verkon säätö oikeastaan sallii. Mitä pitäisi tehdä? Ydinvoimasta olisi suuri apu, mutta se on Tanskassa lailla kielletty. Olkiluodon työmaalle voimme ilkkua ihan vapaasti, mutta hymy hyytyy vähitellen kun tajutaan, ettei niitä vaihtoehtoja oikeasti paljon ole. Tässä asiassa ympäristöjärjestöt tekevät suuren karhunpalveluksen ylläpitämällä kuvitelmaa jostakin muusta.

”Toinen nappi löytyy aktiivisista, mutta pitkän tähtäinen toimistua kuten vaikkapa verotuksen painopisteen siirtämisestä selvästi ympäristöperusteiseen verotukseen.”

Kyllä. Mutta pitää olla todella huolellisesti kohdistettu verotus, jotta se ohjaa oikeaan suuntaan. Esim. EU:n biopolttoainevaatimus on susi, jollaisiin ei ole varaa.

”Näin päästään siihen, että markkinat saavat päättää, mitkä tuhlaavat elinkeinot tai yritykset ovat elinkelpoisia.”

Markkinat päätyvät ydinvoimaan. Eli olemme tilanteessa, jossa päästöjä halutaan vähentää, mutta keinot siihen kielletään. Vähän karrikoidusti sanottuna näin.

Hirlii:
””Mutta miksi meillä ei keskitytä siihen, mihin muuallakin Euroopassa (ja maailmalla muutenkin): erilaisten vaihtoehtoisen teknologian ja vaihtoehtoisen energianmuotojen kehittämiseen?”

Ruoho on aina vihreämpää aidan takana. Uusiutuvan energian käytössä olemme aivan Euroopan kärjessä, ja jos mittarina käytetään biomassan määrää sähköntuotannossa, olemme koko maailman ykkönen. Vaihtoehtojen tavoittelu muualla maailmassa on tuottanut laihoja tuloksia. Ne eivät alkuunkaan riitä. Vai voitko antaa jonkun esimerkin, joka osoittaisi muuta?

””On aivan varma, että ihmisen toimintaa joudutaan säätelemään määräyksillä ja säädöksillä (autoilua esim. tullaan säädöksillä rajoittamaan), niin se vain menee.”

Missä on se diktaattori, joka määräykset asettaa? Demokratian mahdollisuudet liian epämukaviin rajoituksiin ovat hyvin rajalliset. Kreikassa osoitetaan mieltä säästötoimenpiteitä vastaan, jotka ovat mitättömiä sen rinnalla, mitä tässä tarvittaisiin. Suuri osa ihmisistä ei ymmärrä mitään mistä me puhumme, mutta heilläkin on äänioikeus.

Hirlii kirjoitti...

Hyvä "planeetta",

näissä ympäristöasioissa ei (onneksi) ole joissain asioissa yksilönvapautta.

Koska se on tosiasia, johon on mukauduttava.

Länsimaisen markinnaliberailistisen yksilönönvapaus ajattelun aikakausi on muutostilassa, mitä siitä, näissä murrovaiheissa seuraa, sitä emme tiedä.

Mutta tosiasia on, että hyvinvointi ei välttämättä perustu kuluttamisen ideologialle.

Ydinvoiman valitessamme teemme valinnan: a. se ei alenna kulutustamme b. perustuu suuryritysten tarpeisiin c. suomen kohdalla tätä ydinenergiaa tullaan myymään d. emme ota vastuuta ydinvoimanjätteen käsittelystä

planeetta kirjoitti...

Hirlii:
Ydinvoiman valitessamme teemme valinnan: a. se ei alenna kulutustamme b. perustuu suuryritysten tarpeisiin c. suomen kohdalla tätä ydinenergiaa tullaan myymään d. emme ota vastuuta ydinvoimanjätteen käsittelystä

a. se alentaa päästöjämme
b. suuryritysten etu = työntekijöiden ja yhteiskunnan etu
c. voiko parempaa osallistumista päästötalkoisiin enää olla, kuin CO2-vapaan energian myyminen myös ulkomaille?
d. Tietenkin otamme. Uusien voimaloiden jätettä aletaan loppusijoittaa aikaisintaan 50 vuoden kuluttua. Tarvittavat varat ehditään keräämään ja päätökset ja investoinnit tekemään moneen kertaan ennen sitä. Sitä paitsi jäte on tulevaisuudessa arvokasta polttoainetta G4-voimaloille, joten sitä tuskin tullaan koskaan hautaamaan. Väitän, että jätteestä saadaan tulevaisuudessa moninkertainen hinta tämän päivän ostohintaan verrattuna.

Valinnat maailmassa tähän mennessä on tehty ydinenergian ja fossiilienergian välillä. Näin on Saksassakin, jossa ydinvoimaa kovasti yritetään ajaa alas. Siellä rakennetaan parhaillaan yhtä paljon uusia hiilivoimaloita kuin siellä nyt on ydinvoimaloita. Miksi?

Faktat löytyvät täältä:
http://planeetta.wordpress.com/2010/04/22/satu-hassi-saksan-energiasta/

Tähän ydinvoiman vastustaminen on johtanut. Ottavatko vastustajat vastuun CO2-päästöjen lisääntymisestä, vai jättävätkö sen tulevien sukupolvien huoleksi?

Ydinvoiman rakentaminen maailmalla hiipui 80-luvulla, mikä johti hiilen kulutuksen kasvuun.

Vaiheinen kirjoitti...

planeetta,
Mitä energian tarpeeseen tulee, niin globaalisti on esitetty sellaisia kulutuksen kasvulukemia, että niiden tyydyttäminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista Maasta löytyvillä välineillä ja resursseilla. Jäljelle jää vain Aurinko.

Uusiutuvien energiamuotojen osalta osin toiminta on vasta alussa, kuten vaikkapa maalämmön hyödyntämisen kohdalla on nähty. Aurinko ja vetyteknologia ovat toistaiseksi joko hyötysuhteeltaan kehittymässä tuotannolliselle tasolle tai hyödyntämättömiä voimavaroja. Yksi nykyisen arvioinnin ongelma on se, että varsinkin Suomessa hajautettu tuotanto on käytännössä estetty.

EU:n biopolttoainevaatimus ei ole esimerkki toimivasta vero-ohjauksesta. Vero-ohjauksen täytyy kohdistua kulutukseen ja oltava sellaisella tasolla, että se tuntuu oikeasti kukkarossa, jotta se ohjaisi toimintaa.

Markkinat päätyvät ydinvoimaan vain siksi, että sen annetaan tehdä niin ja käytännössä sitä subventoidaan kannattavaksi.

Hirlii on siinä oikeassa, että ympäristöasioissa ei aina ole yksilönvapautta, mutta ei siten, että joku diktaattori sen poistaisi. Se johtuu siitä, että luonnolla ei ole mekanismia kunnioittaa meidän yhteiskunnallismoraalisia valintojamme. Tämä nähdään jokaisen katastrofin kohdalla.

Missä muuten ovat näytöt siitä, että ydinvoima alentaisi päästöjämme? Tiedän, että olet käyttänyt Ranskaa öljykriisin ajoilta esimerkkinä, mutta en pidä sitä suoraan validina johtuen juuri siitä, että öljyn hinnan voimakkaan kohoamisen ohjaavalla vaikutuksella on sijansa siinä. Ydinvoimalla voi olla hillitsevä vaikutus, jos sillä korvataan muita voimaloita, muussa tapauksessa ydinvoima on vain osa päästöjen kasvua. Ja ne päästöt vain lisääntyvät.

Väite "Suuryritysten etu = työntekijöiden ja yhteiskunnan etu" on hyvin idealistinen väite, eikä se ole itsestään selvä asia. Laissez-faire-taloudessa näin ei välttämättä tapahdu ensinkään, eikä välttämättä nykyisessä markkinataloudessakaan, sillä erilaiset ongelman on helpointa ulkoistaa yhteiskunnan maksettavaksi. Ydinvoima kelpaa tässä osittaiseksi esimerkiksi sitä kautta, että mahdollisten onnettomuuksien kohdalla riskit on käytännössä jätetty yhteiskunnan hoidettavaksi ja ydinjäteongelman kohdalla saattaa käydä samoin.

Ydinvoima ei ole CO2-vapaata, vaikka kuinka väitettäisiin. Kun katsoon ydinvoiman elinkaarta, niin se on itse asiassa selvästi enemmän päästöjä aiheuttavaa kuin vaikkapa tuulivoima. Ydinsähkön lisäkapasiteetin toteuttaminen ulkomaille myyntiin tarkoittaa vain sitä, että ryhdymme Euroopan ydinjätehaudaksi (mikä sekin on karrikoitu ajatus, mutta samassa linjassa myymisen hyvyyden kanssa).

Vastuun kantaminen on sillä tavalla jännittävä asia, että se perustuu luottamukseen. Kun väitetään, että kannamme vastuumme ydinjätteistä ja tulevaisuudessa kaikki varat ehditään keräämään jne., tehdään oletus siitä, että valittu konsepti ja teknologia on toimiva. Sellaista välttämättä ei ole hautaamatta tai uudelleen käytettynä. Toisaalta ne varat voivat jäädä hyvinkin keräämättä, jos business sitä vaatii, jolloin vastuu jää lopulta veronmaksajille tai tässä tapauksesa tuleville sukupolville. Ydinvoimabusineksenkin taloudellinen pohja on pitkälle jossittelua, mikä on vaikkapa OL3:ssa nähty. Ja sen laskun maksavat joka tapauksessa kuluttajat ja veronmaksajat.

planeetta kirjoitti...

”Suomessa hajautettu tuotanto on käytännössä estetty.”

Se on markkinoilla estynyt, koska se ei ole kannattavaa. Ei ole, eikä voi ikinä olla. George Monbiot kertoo miksi:

http://planeetta.wordpress.com/2010/03/03/suuri-vihrea-puhallus/

”Markkinat päätyvät ydinvoimaan vain siksi, että sen annetaan tehdä niin ja käytännössä sitä subventoidaan kannattavaksi.

Uusiutuvia subventoidaan mm. syöttötariffien muodossa.

”Missä muuten ovat näytöt siitä, että ydinvoima alentaisi päästöjämme?

Tässä:
http://planeetta.wordpress.com/2010/02/02/ydinvoima-puolitti-suomen-sahkontuotannon-hiilidioksidipaastot/

Ruotsin päästöt putosivat 34 % ydinvoiman ansiosta:
http://planeetta.wordpress.com/2010/05/27/kuudentoista-maan-energiantuotannon-ja-co2-paastojen-kehitys-vuosina-1960-2008/

”Ydinvoima ei ole CO2-vapaata, vaikka kuinka väitettäisiin.

Siksi en ole väittänyt. Sen päästöt ovat tutkimuksesta riippuen vähän enemmän tai vähän vähemmän kuin tuulivoimalla. Tässä Wisconsinin tekniset yliopiston tutkimuksessa sivulla 41 ne ovat vähän enemmän.

http://fti.neep.wisc.edu/pdf/fdm1181.pdf

17 g/kWh, eli 2 % hiililauhteen päästöistä. Olen tavannut kutsua tätä päästöttömäksi, jota se on hyvin lähellä.

Kaikissa tutkimuksissa aurinkopaneelisähkön päästöt ovat selvästi sekä tuuli- että ydinvoiman yläpuolella.

”…tehdään oletus siitä, että valittu konsepti ja teknologia on toimiva.

Joku oletus tehdään aina ennen valintaa. Toivottavaa silloin olisi, että oletus perustuu faktoihin eikä mielipiteisiin.