Hyperlama vai prosentti vuodessa?

Skepsiksen Skeptikko -lehden uusimmassa numerossa on Ilpo V. Salmen laaja artikkeli ilmastonmuutoksesta ja siihen kohdistuvista epäilyistä. Vaikka ihmisen vaikutukset kasvihuoneilmiön kiihtymiseen ovatkin laajalti tiedeyhteisössä tunnustettuja asioita, on myös esitetty koko joukko epäilyjä tai vastusta koko ilmiötä kohtaan.

Valtaosa tieteellisestä keskustelusta koskettaa lähinnä poikkitieteellisen kysymyksen yksityiskohtia, ei niinkään koko ilmiön olemassa oloa. Vuosien saatossa erilaiset tieteelliset arviot ovat täsmentyneet ja samalla varoitukset tiukentuneet.

Teorioiden epäileminen ja kriittinen tarkastelu ei ole koskaan turhaa, sillä ne tuovat uusia näkökulmia keskusteluun ja antavat tieteelle mahdollisuuden korjata itseään ja löytää uusia asioita tutkimuksesta.

Sen sijaan on erittäin vaarallista busineksessa, politiikassa ja yhteiskunnassa lykätä päätöksentekoa sillä verukkeella että käytettävissä ei ole lopullista ja täysin varmaa tietoa. Tieteen luonteeseen nimittäin kuuluu se, että lopullista totuutta ei välttämättä ole ikinä olemassakaan, vaan erittäin hyvin paikkaansa pitäviä teorioita, joita jatkuvasti joudutaan korjaamaan ja täsmentämään.

Ilpo V. Salmi kirjoittaa osuvasti:

"Työelämässä ja sodassa olen oppinut, että päätöksenteko vajaan datan varassa on normaali tilanne. Näin on myös ilmastonmuutosasioissa. Koskaan ei pidä jäädä odottamaan täyttä varmuutta eli jäädä tuleen makaamaan."

Politiikassa täyden varmuuden vaatiminen on useinmiten muutosvastarinnasta tai erilaisista eturistiriidoista johtuva tekosyy. Joskus se on yksinkertaisesti sitä, ettei tieto ja ymmärrys ole sillä tasolla, joka antaa päättäjlle mahdollisuuden tehdä päätöksiä. Politiikassa pitäisikin tiedon ja ymmärryksen vaatimisen lisäksi arvioida niitä riskejä, jotka jokaiseen päätökseen sisältyvät ja puntaroida myös päättämättä jättämisen moraalisia vaikutuksia.

Salmi jatkaa ilmastomuutoksesta:

"Entä jos liioittelemme esto- ja sopeuttamistoimenpiteissämme? Ei huolta, pääsääntöisesti se kääntyy loppujen lopuksi ihmisen hyväksi. Ainut turpiin saaja on ehkä kvartaalikapitalismi."

Se on selvää kieltä. Pelko pois ja päättämään, sillä nykyiset päätökset eivät todellakaan riitä ilmatomuutoksen hillitsemiseksi. Kioton sopimus on vasta alkusoittoa sille mitä asian hoitamiseksi oikeasti tarvitaan.

Ja miten talouden sitten käy? Salmi siteeraa Maailmanpankin ex-pääjohtaja sir Nicholas Sterniä, joka on tehnyt Iso-Britannian hallitukselle viime vuonna raportin aiheesta.

"Raportin juju on se, että ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen ei ole bisneksenteon pois sulkevaa eli kestävä kehitys ei tarkoita suinkaan kehityksen pysäyttämistä.

Sternin lääke on: Jos nyt heti aloitetaan ilmastonmuutoksen torjunta- ja sopeuttamistoimet, menetetään kansojen vaurauden globaalista kasvusta yksi BKT-prosenttiyksikkö/vuosi. Jos näin ei tehdä vaan edetään ns. BAU-strategialla (Business As Usual = ei tehdä mitään), saattaa tuloksena olla jonkinasteinen romahdus tai ainakin hyperlama ja BKT:n putoaminen kymmeniä prosenttiyksiköitä."

Haloo! Kuuleeko Maan asukkaat?

Muutenkin Salmen kirjoitus kannattaa hankkia käsiinsä ja toivottavasti Skepsis pistää siitä verkkosivuilleen html-version kaikkien arvioitavaksi ja luettavaksi.