Typeryyden polku
Pahasta asennevammasta kertoo Metsähallituksen toimet historiallisella Vienan reitillä Suomussalmen Vuokissa. Metsähallitus on parturoinut tämän Kainuun maakuntakaavan merkity polun ympäristöä kovalla kouralla, jäljelle on jätetty vain polun merkkipuut.
Polku on se, jota pitkin muun muassa Elias Lönnrot (juuri se heppu, joka kokosi Kalevalan ja Kantelettaren) kulki runonkeruumatkoillaan Vienan Karjalaan 1800-luvulla. Hakkuista on jätetty rikosilmoitus muinaismuistolain rikkomisesta.
HS:n mukaan Metsähallituksen piiriesimies Heikki Juntunen puolusti hakkuita toteamalla, että "polkuhan on jäljellä, sillä jätimme merkkipuut pystyyn". Hakkuista lausunnon antaneesta museovirastosta kerrotaa, että ohjeistuksen mukaan metsiä pitää käsitellä niin, etteivät kulttuurihistorialliset arvot vaarannu. Samalla hakkuita verrataan kulttuurihistoriallisesti siihen, että Helsingistä murskattaisiin kaikki patsaat.
Metsähallituksen logiikaa ei voi käsittää. Se on ihan yhtä pätevä kuin idea siitä, että valtio pistäisi kaikki rahat sirkushuveihin ja kansantansseihin ja sitten kun ihmetellään, mihin kaikki varat menivät, vastataan että "jäihän meille pankkitili (tyhjä tosin, mutta...)".
Mikä siinä on, että kaikki kulttuurisesti arvokas pitää tuhota ja päälle pistää näsäviisastelut päälle? Typerää, Metsähallitus, typerää.
Tekstit
6 kommenttia:
Toisaalta ja toisaalta - ei luonto ole yhtä kuin patsas, edes pystyyn kelottunut puu ei pysy pystyssä ikuisesti niin kuin pysyy, ainakin lähes, graniitista veistetty patsas. Luonto uudistuu koko ajan ilman meidän toimiammekin vaikka toki ikimetsä ei niin nopeasti kuin talousmetsä.
Luonto ei säily jälkipolville sellaisena kuin me sen näimme, kuka laittaa rajat muutokselle? Kasvava metsä kuluttaa hiilidioksidia ja tuottaa happea enemmän kuin kasvunsa päätepisteessä oleva ikimetsä ja luonnontilaisen metsän loppusaldo niiden osalta on n. +/-0 kun talousmetsä voi olla hapen osalta positiivinen ja hiilen negatiivinen...
Metsän hakkuulla on kuitenkin meillä uudistamisvelvoite, toisin kuin vähemmän kehittyneissä maissa, jonne meidän teollisuus siirtyy kiivaaseen tahtiin. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä siellä tehdään...
Minä kun täällä elän luonnon keskellä näen myös uudistumisen ja kasvun koko ajan konkreettisesti.
Ei se ole oikeastaan toisaalta ja toisaalta. Kyse on arvovalinnasta.
Luonto ei ole mikään museo, totta. Se muuttuu joka tapauksessa omaa tahtiaan koko ajan.
On kuitenkin myös niin, että kaikki ei vaan ole samanlaista käyttöluontoa (tai -metsää), jossain on olemassa erilaisia arvoja, joiden perusteella jotain paikkoja nyt vaan ei ole tarpeen parturoida, vaikka se omalta osaltaan olisikin uudistettavissa tai muuta.
Jotta idea tulee selväksi, niinkaiketikin myös kansallismaisemastamme Kolilta voisi murskata kivasti kiveä erilaisiin tarkoituksiin. Mutta ehkä me emme ajattele, että se olisi kovinkaan asiallista.
Pointti on siinä, että on vaan olemassa arvoja, jotka koskettavat suojeltavia paikkoja, joita Suomessa on todellakin vähän.
Jos taas ajattelemme, että kaikki on taloudellisesti hyväksikäytettävissä, niin meidän on ihan turha urputtaa esimerkiksi 8 tunnin työpäivästä tai muusta sellaisesta. Päivän päätteeksi sekin on arvovalinta vaaditaanko työntekijöille jotain työaikoja vai annetaanko senkin asian mennä laissez-faire-periaatteella eli ihan sama paljonko tunteja työntekijöiltä vaaditaan.
Siis. Tuon polun säästämisellä ei olisi ollut mitään tekemistä a) taloudellisesti tai b) muiden luontoarvojen osalta, jos kokonaisuutta katsotaan. kulttuuriarvoiltaan se taas oli ainutlaatuinen ja meni rikki kuin ainutkertainen lasimaljakko.
Vaan, ehkäpä nyt et tuollaista kuvailemaani totaalista arvorelativismia tarkoita?
Ajatella, jättivät oikein merkkipuut pystyyn!!!
Niinpä. Mutta eipä näyttänyt sekään asia häiritsevän ensinkään.
En tarkoita, että kaikkea pitäisi voida käyttää hyväksi. Käytit patsasvertausta josta jatkoin:)
Millä mittarilla *suojeltavia paikkoja, joita Suomessa on todellakin vähän.*? Mitä paikkoja tarkoitat? Mihin vertaat, missä on paljon suojelualaa? Kuinka paljon olisi riittävästi tai paljon? Ympäristö.fin mukaan 9 prosenttia pinta-alasta on suojeltu...
Minua harmittaa kun kaupungeissa tehorakentamisen tieltä hävitetään vanhoja puutaloalueita...
Nii n vähän ajattelin, mihin tuossa lopussa viittasinkin.
Et kai nyt todellakaan halua, että ryhdyn nimeämään paikkoja, jotka kussakin kunnassa olisivat minusta säästämisen arvoisia paikkoja? 9 % ei ole paljon.
Niin. Ja sitä paitsi tämän polun kohdalla ei nyt ollut edes kiistan alaisesta paikasta, vaan selvästi museoviraston osoittamasta kohteesta, mutta niitä ohjeita ei edes kunnioitettu, vaan homma hoideltiin viisastelemalla.
Olen samaa mieltä. Kaupungeissa raiskataan maisemaa tehorakentamisella ja kauppakeskustyperyyksilla ihan liikaa. Puutalos saavat liian usein yhä edelleen joko homehtua tahallisesti tai tulla jyrätyksi pustkutraktorin alle.
Esimerkiksi Helsingistä löytyy kymmeniä kohteita, joissa millään muulla kuin oletetuilla (ja arvatuilla) taloudellisilla arvoilla ei nähdä merkitystä.
Lähetä kommentti