Ilmastodenialistit

Osmo Soinivaara (vihr.) kirjoittaa jälleen terävästi ja tällä kertaa ilmastodenialisteista:

"Ilmastopolitiikassa muutama yliahkera uskovainen onnistuu luomaan käsityksen, että kysymys siitä, muuttaako ihminen ilmastoa, on pelkkä mielipideasia, josta esitetyt mielipiteet ovat kaikki samanarvoisia. Ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat uskovaisia, koska mikään tosiasia ei näytä heidän uskoaan horjuttavan."

Media yrittää olla puhtaan objektiivinen, mutta samalla kirjoittaa tieteestä ohittaen tieteen menetelmät ja toimintalogiikan. Kuten Soininvaara kirjoituksessaan avaa, ilmastokeskustelussa nostellaan esiin mitä tahansa mielipiteitä, vaikka tiedemaailmassa vallitsee erittäin laaja käsitys siitä, että hiilidioksidi on keskeisesti maapallon lämpenemisen takana.

Hieman samasta asiasta kirjoittaa tiedetoimittaja Marko Hamilo Tiede-lehdessä (nro 13/2010) otsikolla "Älä kutsu denialistia skeptikoksi". Hamilo kirjoittaa siitä, miten ilmastodenialisteja on ryhdytty kutsumaan jossain ympyröissä skeptikoiksi:

"Kutsukaamme ilmastodenialisteja ilmastodenialisteiksi, vaikka he kuinka sitä itse haluaisivat tulla ylistetyiksi "skeptikoiksi". Näin he näyttäytyvät todellisessa viiteryhmässään: WTC-saliittoteoreetikoiden ja tupakan vaarallisuuden kyseenalaistajien joukossa."

Kaikkea saa ja pitää epäillä. Sen pitää saada myös julkisuutensa, mikäli asian perustelut ovat riittävät.

Kuitenkin on myös niin, että jos tiede tuottaa johtopäätöksenä tuloksen, johon tiedeyhteisö laajasti sitoutuu, tätä käsitystä voidaan pitää vallitsevana totuutena kunnes joku sen oikeasti murskaa. Siihen ei riitä yksittäinen mittaus tai aikasarja, vaan laajempi tieteellinen tarkastelu ja tieteellinen menetelmä.

Politiikka on kokonaan toinen asia. Se joutuu tekemään aina johtopäätöksensä puutteelliseen tietoon nojautuen ja siten, että täysin aukotonta ja lopullista totuutta ei ole käytössä. Silti ne päätökset on tehtävä.

Median on myös syytä huomata, että kaikki asiat eivät tosiaan ole pelkkiä mielipiteitä. Esimerksi luonnontieteet ovat asioita, joista ei jossain poliittisilla areenoilla äänestellen päätetä. Tähän sarjaan kuuluu myös ilmaston muuttumisen mekanismit.

Siispä on varsin huonoa journalismia sellainen, jossa pistetään ilmastotutkijat ja ilmastodenialistit samalle viivalle ja pistetään viestinnän vastaanottaja arpomaan asian varsinaista tolaa.

Totuudesta ei voi äänestää.