Median agenda koko keväälle

Ennen joulua media ja etupäässä iltapäivälehdistö tolkuttaa miten joulua pitää juhlia ja millaisia joululahjoja ostaa sille ja tälle kummin kaimalle. (Hyödyttömiä vinkkejä köyhille ja rikkaille.)

Sama lehdistö joulun aikaan kääntyy draamaan ja ryhtyy selittämään meille, miten henkistä ja sivistynyttä tämä (lahjoilla täytetty) joulu on. (Ihan kuin juuri näiden lehtien toimitus tietäisi tästä asiasta yhtään mitään.)

Joulun jälkeen pohditaan kuinka ihmeessä se (rääkätty ja kaltoin kohdeltu) sian kinkku saadaan sulatettua. (Niin, kuka käski ostamaan?)

Hetkeä myöhemmin kerrotaan pettämättömät (Dr. XX.n suosittelemat) laihdustusvinkit. (Joiden avulla ilmeisesti ei laihdu.)

Joskus sitten huhtikuussa ryhdytään valistamaan siitä miltä rantaleijona ja -leijonatar näyttää ja samalla sivistetään ihmisiä siitä, että nyt täytyy vaan aloittaa, että pääsee rantakuntoon tai muuten vaan laihduttaa läskiä pois. (Oneliner-laihdustuohje ilman laskutusta: jos syöt vähemmän kuin kulutat, laihdut. Jos syöt enemmän kuin kulutat, lihot. Kaikki muu on humpuukia, josta ei pidä maksaa euroakaan).

Tämän jälkeen alkaa juhannuksen hehkutus ja niin ees taas päin. Sopivissa väleissa julkaistaan reportaasiksi naamioidut stoorit siitä kuka on kenellekin seksikäs ja kuinka miesten tai naisten pitää toimia, jotta sitä seksiä sitten tulisi tai olisi ylipäätänsä haluttava tai jotain sellaista (puh, puh, ja kuvituksena voidaan sitten käyttää niitä niiin kauniita ihmisiä, joita reaalielämässä ei kukaan koskaan näe, sillä he ovat malleja).

Aijaa. Oliko tämä ennustus? Ei vaan, iltapäivälehtien joutava agenda seuraavalle puolelle vuodelle. Nyt voitte jättää nekin mainokset ostamatta.

Iltapäivälehdet ja itse asiassa valtaosa muustakin medista on sitä stereotypiaa, jota ne luulevat meidän kaipaavan. Kuka kaipaa?