lauantaina, joulukuuta 19, 2009

Tyhjiä sanoja

Kööpenhaminan ilmastokokous päättyi sitten nk. laihaan sopuun, jossa kansainvälinen yhteisö jäi hajaannuksen tilaan esiintyen karkeasti sanottuna kolmessa leirissä.

Sopu ei takaa maapallolle sitä, että lämpötilan nousu saataisiin rajoitettua tavoiteltuun kahteen asteeseen. Esimerkiksi EU:n tavoitteista jäätiin kauas ja EU:nkin tavoitteet ovat riittämättömiä.

Löysä sopu ei oikeastaan takaa mitään muutakaan. Sopu on lähinnä sopu siitä, neuvottelijat lähtevät kotiin. Se ei ole tyhjää parempi.

Tyhjiä puheita jälleen. Tällaiset massiiviset neuvotteluprosessit eivät anna kummoistakaan kuvaa kansainvälisen yhteisön kyvystä ratkaista isoja kysymyksiä.

EU:sta ei ollut johtajaksi, eikä Yhdysvalloistakaan. Pallo ei ole oikein kenenkään hallussa.

Aika turhaa toimintaa siis.

Tulevat sukupolvet eivät tule kiittämään tästä hukatusta mahdollisuudesta.

2 kommenttia:

tuuluska kirjoitti...

On tämä noloa, kaikki asiantuntemus ja tutkimustulokset olis olleet käytettävissä ja asian kannalta tärkeät ja päätäntävaltaiset ihmiset paikalla... sitten mennään kuin yläasteen ryhmätyötunnilla "saadaanks jo lähtee kotiin..." Mutta onhan ongelmakin kyllä niin kettumainen ja iso, että ei tässä nyt voi kyllä retostella että "olis pitäny itte olla tuollakin neuvottelemassa". Täytyykö meidän siis vaan luovuttaa, tehdä johtopäätös ettei asialle voi mitään? En haluaisi niinkään :/

Vaiheinen kirjoitti...

Luovuttaminen ei oikein ole vaihtoehto. Vaithoehtoja on tietnekin vielä olemassa vaikka kuinka, joskin aika juoksee alta pois koko ajan.

Niin. Onhan se noloa, mutta kuvailisin looputulemaa enemmänkin häpeälliseksi.

Tuhansien ihmisten vuosien matkailu ympäri maailmaa kokoustamassa ja jättimäisen sekava suurten johtajien kokous ja tulos on jokin julkilausuma, joka sekään ei kelpaa kaikille.

Mitäpä tuosta muuta voi sanoa kuin se, että koko prosessi on ollut ilmastolle haitallinen, konkreettisesti.