Ratkaisuja ennen pettymystä
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa on ratkaisun päivä. Joko tästä kokouksesta tulee jotain tai sitä voidaan kutsua massiiviseksi Kööpenhaminan kaupungin matkailun edistämistempaukseksi.
Jotain valoa jossain on nähtävissä, vaikka todelliseen onnistumiseen maailman johtajilla on ihan liian paljon matkaa. Kauniita puheita on kuitenkin riittänyt.
Kokouksesa on saatu aikaiseksi sopimusluonnos, joka uutistietojen mukaan paperissa sitouduttaisiin korkeintaan kahden asteen keskilämpötilan nousuun.HS:n tietojen mukaan luonnokseen on mukaan kirjattu, että kehitysmaat saavat rikkailta mailta vuoteen 2020 mennessä yhteensä 100 miljardia dollaria ilmastotyöhön.
Päästöjen leikkaustavoitteista ei uutistiedoissa ei paljoa puhuta. YK:n arvion mukaan kokouksessa puhutut päästöleikkaukset ovat riittämättömiä ilmaston lämpenemisen näkökulmasta katsoen.
Vaikka edistystä on tapahtunut pakka on vielä levällään ja kattavaa ilmastosopimusta todennäköisesti ei oikeasti saavuteta. Jotain kokouksesta ulos tulee ja sitovaa sopimusta sorvataan sitten myöhemmin.
Tämä on ilmeistä, kun valtionpäämiehet saapuvat paikalle eikä heille ole esittää suunnilleen allekirjoitusvalmista paperia.
Jos Kööpenhaminan ilmastokokouksesta tulee ulos jokin oikeasti toimiva sopimus, jolla on suuntaviivoja enempää annettavaa, sitä voi kutsua ihmeeksi. Tähän mennessä tämä positiivisinta antia kenties on se, että tarvittavia määrärahoja on lupaustasolla alkanut löytyä.
Tosiasiallisen epäonnistumisen kynnyksellä melkeinpä mielenkiintoisin kysymys on se, miten tästä eteenpäin.
Kööpenhaminaan päättynyt prosessi on osoittanut toimimattomuutensa. Kymmenet tuhannet neuvottelijat ja kansalaisjärjestöjen edustajat lentelevät ympäri maailmaa pitämässä kokouksia ja lopputulos on se mitä on. Se nyt vaan ei anna kovinkaan kummousta kuvaa valmisteluiden toimivuudesta.
Toivottavasti nämä ekoturistit ovat edes maksaneet vapaaehtoiset lentolippuihin saatavat päästömaksunsa.
2 kommenttia:
Järjestelyjen toimivuudessa oli tosiaan toivomista. Alkaen nyt siitä, että viralliset delegaatit kansalaisjärjestöedustajista puhumattakaan joutuivat seisomaan esimerkiksi seitsemän tuntia pakkasessa akkreditoinnin toimivuutta odottaen.
YK-neuvotteluprosessin toimivuudesta Satu Hassi antaa ihan hyvän käsityksen. Kun pitää olla yksimielisyys, mikä tahansa saudiarabia saa jarrutettua prosessia loputtomasti.
Kokousedustajien lentelyä kokouspaikalle ei tosiaan ole helppo hyväksyä - mutta miksi vanhaset menisivät junalla juuri Kööpenhaminaan kun he lentävät varmaan Helsingistä Tampereellekin?
Junamatka Köpikseen oli melko siedettävä, jopa kaksivuotiaan kanssa, suosittelen kaikkia kokeilemaan. Matka-aika noin vuorokausi. Laivamatkailua on valitettavasti kyllä aika vaikea välttää kun sijaintimme on se mikä on. Suomenlahden alittavaa tunnelia odotellessa, vaikkei sekään tietysti tässä olisi auttanut.
Jep. Lähinnä kritisoin koko prosessia eli valtaisaa operointia vuosien varrella, joka ei lopulta jää pikemminkin toiveiden kuin toimien puolelle. Mielikuva koko prosessista kääntyy herkästi YK:n rooliin matkatoimistona. Tietysti se on osin väärä, mutta olisikohan asioita mahdollista hoitaa tehokkaammin.
Suomen sijainti on tietysti haastava kulkemisen kannalta, mutta kyse on tietysti vain aikatauluista. (Haaste on muutenkin suuri ja yksi perustavaa laatua oleva kysymys on tuo ajan käyttö muutenkin).
Ja muuten, kiitos raportoinnista!
Lähetä kommentti