Merenpinta 8-9,4 metriä korkeammalle?
Princetonin yliopiston tutkija Robert Kopp kollegoineen on koonnut globaalin tietokannan paikallisista meriveden korkeuden osoittimista arvioidakseen globaalin meriveden korkeuden historiaa.
Tulokset ovat aika tyrmistyttäviä, jos Tiede-lehden juttua on uskominen:
Meriveden pinta oli todennäköisesti 8-9,4 metriä nykyistä korkeammalla viimeisen jääkausien välisen ajanjakson aikana noin 125 000 vuotta sitten.Se ei ehkä vielä hätkäytä, mutta kun tuohon lisätään tieto, että tuolloin maapallon lämpötila oli 3 - 5 °C korkeammalla kuin nyt, pitäisi herätyskellojen soida.
YLEn uutinen kertoo, että Ensembles-tutkimuksen mukaan maailman hiilidioksidipäästöt on käytännössä saatava loppumaan tämän vuosisadan aikana. Tästä huolimatta Suomen ilmasto lämpenee 3 - 4 °C runsaan sadan vuoden aikana.
Kööpenhaminan neuvotteluissa tavoitellaan sopimusta, joka takaisi sen, että lämpötila ei nousisi enempää kuin 2 °C esiteolliseen aikaan nähden. Tästä nousuvarasta on käytetty jo 0,74 °C. On myös arvioitu, että jos lämpeneminen pääsee kuitenkin jatkumaan aina 4 °C:n verran, lämpenemistä ei pysäytä mikään.
Ilmeisesti voimakkailla ja pikaisilla toimilla lämpötilan nousu olisi vielä rajoitettavissa kohtuullisen turvallisiin rajoihin. Muutoksilta ympäristössämme tuskin enää voimme välttyä.
Lukemat tarkoittavat suomeksi sitä, että aika on loppumassa. Jos muutos ei tapahdu nyt, on uhkana ongelman riistäytyminen käsistä.
Tekstit
3 kommenttia:
Koululaisten äitinä tälläiset jutut ovat karmaisevia.
Oman blogini merkitys on ollut pienten tekojeni ja huomioiden lisäksi saada käsitystä asiasta.
Ei niin, etten pelkäisi, mutta nyt asioille on tullut paremmin selitys. Blogini on ollut tarina pienistä luopumisista, mutta suurin kaikista on ollut ymmärrys, ettei lasteni elinolot voi olla samanlaiset kuin itselläni on ollut. Oman ymmärrykseni kautta voi paremmin yrittää varustaa heitä tulevan varalle. Mitä se sitten onkaan.
Se, että merien pinta nousee ilmaston lämmetessä, ne myös happamoituvat CO2 päästöjen ansiosta. Mitä tulee COP-15 ilmastoneuvotteluiden tulokseen, itselläni on pahat aavistukset siitä, että hienoja korulauseita kyllä tullaan julistamaan, mutta suurempiin kongreettisiin tekoihin en oikein jaksa uskoa, en ainakaan vielä.
Esimerkiksi USA:ssa lobbauskulut nousivat tammi-syyskuussa 2009 2,5 miljardiin dollariin. Tämä kertoo karua kieltä siitä mitä poliitiikan kulisseissa touhutaan. Eli politikot saavat jatkuvasti muistutuksia siitä, miten heidän on toimittava, jotta yhtiö tukee heitä myös seuraavissa vaaleissa. Tämä on myös tärkein syy miksi en usko, että käytännössä tullaan tekemään nopeita tarvittavia muutoksia päästöjen vähentämiseksi, valitettavasti.
Pisarat,
Totta. Vaikka nuo lukemat jäisivät vain kahteen metriin, niin muutokset ympärillämme olisivat mittavat.
Nyt ympärillämme on sellainen mentaalinen pulma, että päättäjät ja kansalaiset eivät näe sitä suurta muutosta, jonka tapahtuma-ajaksi lasketaan tämän vuosisadan loppu. Ei ole sitä suurta kriisiä, joka pistäisi vauhtia asioihin.
Tosin, jos tai kun se suuri kriisi saapuu on aivan liian myöhäistä tehdä enää mitään.
Juuri tuosta pienen ihmisen pienistä teoista se tulevaisuuden rakentaminen oikeasti alkaa ja niin se kulkee. Me emme voi yksin muuttaa kaikkea, joten täytyy vaikuttaa siihen mitä meillä on. Blogisi on hieno.
bekkerister,
Kyllä. Tuo happamoituminen on ihmiskunnalle itsessäänkin lähes kohtalokasta, sillä se uhkaa ekosysteemejä ja sitä kautta rampauttaa esimerkiksi ihmiskunnan ruokahuoltoa. Merten happamoituminen on uhka, joka seuraa suoraan ilmakehän hiilidioksipitoisuudesta, joten tätä uhkakuvaa varten ei tarvita pohdintoja kasvihuonekaasujen ja lämpötilan välisistä herkkyyksistä tai muita monimutkaisempia ilmiöitä.
Totta. Tuo on itse asiassa totaalisen typerää ja järkyttävää, että valtavia summia hukataan siihen, että väistämätöntä muutosta ei tehdä. Nuo lobbarit käyttäisivät rahansa paljon paremmin, jos sijoittaisivat sen yritystensa toiminnan ekologisen jalanjäljen pienentämiseen ja tehokkaampaan tuotantoon nykyisen resurssien tuhlauksen vuoksi.
Usko poliitikkojen kykyyn ratkaista tämä ongelma ei ole kovinkaan korkealla, joten jäljelle jäämme me kuluttajat, kansalaiset, äänestäjät ja veronmaksajat, jotka omilla ratkaisuillamme voimme vaikuttaa.
Lähetä kommentti