Politiikkaa ja perustuslakia

Suomessa on käynnissä perustuslaillinen kinastelu.

Ongelma syntyy nyt siitä, että presidentti ja hallitus sanataiteilevat siitä, kuka saa osallistua EU:n huippukokouksiin eli niin sanotun Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Lissabonin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvostosta tuli virallinen toimielin eikä se ole enää epävirallinen kokous.

Hallitus on pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) suulla ilmaissut, että vastaisuudessa huippukokouksissa Suomea edustaa vain pääministeri.

Tasavallaan presidentti Tarja Halonen on nyttemmin sanonut menevänsä kokouksiin edelleenkin, jos sellaisia kutsuja tulee.

Halonen on linjannut asiaa niin, että presidentillä on edelleen ulko- ja turvallisuuspoliittista valtaa ja jos sitä halutaan karsia, niin se pitää tapahtua laillista tietä. Tällä tiellä istuu nk. Taxellin komitea pohtimassa asiaa ja sitä kautta Halosen mukaan päätöksen pitäisi synty.

Kun Halonen puhuu tässä kohtaa laillisista teistä, mennään sanataiteen puolelle. Halonen ei viittaa EU-kokouksiin, vaan presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valtaan. Ne ovat isosti eri asioita.

Halosen entinen puoluetoveri Arja Alho (sd.) sanoi joku aika sitten, että "Kaikki ovat tienneet, että Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen Suomea edustaa huippukokouksissa vain pääministeri. Muut tulkinnat ovat perustuslain ja perustuslakivaliokunnan omaksuman tulkintalinjan vastaisia". Samalla hän tuli todenneeksi sekin, että jos presidentti änkeää taas EU-kokoukseen, alkaa olla kyse laittomasta menosta.

Tilanne on siis se, että hallitus tulkitsee Eurooppaneuvoston EU-asioiksi ja presidentti joissain tilanteissa ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi. Kaiketi kiista nyt kärjistyy EU:n (ei siis Suomen) ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, joka katsotaan kuuluvaksi Eurooppa-neuvoston roolin muututtua, pääministerin toimivaltaan.

Katsotaanpa hieman perustuslakia.

93 §

Toimivalta kansainvälisissä asioissa

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.

Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.

Euroopan unionia koskevassa kappaleessa ei puhuta presidentistä mitään.

Vaikuttaa siis pahasti siltä, että presidenttimme haluaa vain instituutionsa vallan pönkittämiseksi tehdä omia sanataiteellisia tulkintoja siitä, mitä Suomen ulkopolitiikalla tarkoitetaan ja kuuluuko EU siihen.

Asia nyt ei näytä täysin selvältä, joten demokratian nimissä on kahden valta-akselin tasapainoilussa käännyttävä parlamentarismin puolelle ja muodollisesti perustuslakia säätävän Taxellin komitean olisi syytä riisua presidentiltä kokonaan ulkopolitiikan johtaminen.

Se, että Suomella on EU-ympyröissä kahden lautasen menetelmä, ei ole Suomelle kunniaksi eikä edes hyödyksi, mitä sitäkin presidenttimme on yrittänyt esittää. Menettely on ja näyttää typerältä ja siksi sellaisesta on syytä päästä eroon pikimmiten.