Vuoden murheellinen päätös

Vuosi päättyy sitten murheellisesti ja erittäin ikävällä muistutuksella siitä mitä väkivallalla saa aikaiseksi.

Kauppakeskus Sellon ampumatapaus on myös muistutus suomalaisen aselainsäädännön löysyydestä. Tietenkin on niin, että minkäänlainen aselainsäädäntö ei näitä tapahtumia estä. Kuitenkin aseiden saatavuudella on väliä, jos niitä on helppo saada, niin mahdollisuudet näihin veritekoihin ovat suuremmat.

Löysissä aselaeissa on sama logiikka kuin löysissä huumelaeissa. Millään lailla ei huumeiden käyttöäkään lopeteta, mutta huumeiden saatavuus lisää mahdollisuuksia niiden käyttöön ja siis sitä kautta myös itse ongelmaa. Aseita voi myös verrata huumeisiin siten, että jos kumpikin on pelkästään kaapissa, ne eivät tee mitään. Heti kun niitä ryhdytään käyttämään, syntyy pahaa jälkeä.

Aselakien ja huumelainsäädännön kiristyksessä on sekin yhtäläisyys, että sen vaikutus ei koskaan ole välitön, vaan menee aikaa ja vaatii resursseja, että ne saadaan kerättyä pois kaduilta. Laki kuitenkin tarvitaan, jotta poliisilla on keinot puuttua asioiden kulkuun.

Aselainsäädännön kiristäminen on nyt eduskunnan käsittelyssä. Päättäjien olisi syytä keskittää voimavaransa siihen, että luodaan lainsäädäntöä, jolla aseet saadaan pois vääristä käsistä. Vetkuttelu lainsäädännön kiristämisessä ja lainsäädännön vesittäminen on poliitikoilta jotakuinkin moraalitonta toimintaa.

Se, että kaikki käsiaseet yksiselitteisesti kielletään yksityishenkilöiltä, olisi hyvä alku.

Suomessa nyt vaan tapahtuu ihan liikaa näitä ampumatapauksia.