Media-apua

Ylen uutiset ja HS kertovat, että arvovaltainen lääketieteellinen julkaisu The Lancet arvostelee hallituksia ja suuria avustusjärjestöjä siitä, että ne eivät pysty yhteistyöhön esimerkiksi Haitin katastrofin tapauksessa yhteistyöhön, vaan keskittyvät kamppailemaan mediajulkisuudesta.

The Lancet antaa kiitosta pienille ruohonjuuritasolla työtä tekeville organisaatioille.

Tähänkö on tultu? Luonnonkatastrofin osuessa jossain päin maailmaa kohdalle paikalle ryntäävät erilaiset organisaatiot mediajoukkoineen kisaamaan palstamillimetreistä samaan aikaan kun kärsimys leviää? Syynä tähän on tietysti näkyvyys, maine ja raha, josta kisataan.

Vähän avustusjärjestöjen perässä sekasorrossa olevaan paikkaan lentelevät kaikenlaiset ministerit kauhistelemaan tilannetta, lupailemaan ja vetoamaan sinne tänne samaan aikaan kun turvallisuuskoneistot ja mediamylläkkä aiheuttaa väistämättä evustustyöhön omat häiriönsä ja tyhjäkäyntinsä.

Esimerkiksi Haitin tapauksessa vaikkapa YK:n pääsihteeri tai USA:n ulkoministeri olisi voinut antaa lausuntonsa ihan mistä tahansa, heistä tuskin paikan päällä on ollut mitään lisäarvoa varsinaiselle avustustyölle. Eikä USA:n ulkoministerin tarvitse mennä paikan päälle ymmärtääkseen mistä on kyse, sillä asian pystyy varmasti ymmärtämään vaikkapa satelliittikuvia katsomalla.

EU:n tuoretta ulkoministeriä Catherine Ashtonia arvosteltiin Euroopassa siitä, ettei hän lentänyt välittömästi paikalle, kun USA ja YK etsivät paikan päällä julkisuutta.

Ashtonin vastauksessa oli järkeä. Hän sanoi, että hänen läsnäolonsa Haitissa olisi vain häirinnyt avustustyötä, sillä hän ei ole lääkäri eikä palomies. Arvostelu oli tarpeetonta ja turhaa, koska varsinaiset avustustehtävät ministeri on saattanut hoitaa Brysselistä käsin.

Voisi kuvitella, että avustusorganisaatioiden, hallitusten ja muiden toimijoiden ei olisi mahdotonta sopia vaikkapa YK:n johdolla yhteisistä menettelyatavoista ja eettisistä ohjeista katastrofien avustustyössä, niin että siinä voidaan karsia ylimääräinen tohina pois ja keskittyä kriisin hoitamiseen yhteistyössä.

Myös media voisi ottaa arvostelusta opikseen, sillä se on se magneetti, joka näitä globaaleja mediatähtiä vetää erilaisiin paikkoihin. Kaikkia ei ole pakko haastatella paikan päällä.

Ilmiö ei taida olla täysin vieras kotoisten kriisiemmekään kohdalla, vai?