perjantaina, tammikuuta 22, 2010

Media-apua

Ylen uutiset ja HS kertovat, että arvovaltainen lääketieteellinen julkaisu The Lancet arvostelee hallituksia ja suuria avustusjärjestöjä siitä, että ne eivät pysty yhteistyöhön esimerkiksi Haitin katastrofin tapauksessa yhteistyöhön, vaan keskittyvät kamppailemaan mediajulkisuudesta.

The Lancet antaa kiitosta pienille ruohonjuuritasolla työtä tekeville organisaatioille.

Tähänkö on tultu? Luonnonkatastrofin osuessa jossain päin maailmaa kohdalle paikalle ryntäävät erilaiset organisaatiot mediajoukkoineen kisaamaan palstamillimetreistä samaan aikaan kun kärsimys leviää? Syynä tähän on tietysti näkyvyys, maine ja raha, josta kisataan.

Vähän avustusjärjestöjen perässä sekasorrossa olevaan paikkaan lentelevät kaikenlaiset ministerit kauhistelemaan tilannetta, lupailemaan ja vetoamaan sinne tänne samaan aikaan kun turvallisuuskoneistot ja mediamylläkkä aiheuttaa väistämättä evustustyöhön omat häiriönsä ja tyhjäkäyntinsä.

Esimerkiksi Haitin tapauksessa vaikkapa YK:n pääsihteeri tai USA:n ulkoministeri olisi voinut antaa lausuntonsa ihan mistä tahansa, heistä tuskin paikan päällä on ollut mitään lisäarvoa varsinaiselle avustustyölle. Eikä USA:n ulkoministerin tarvitse mennä paikan päälle ymmärtääkseen mistä on kyse, sillä asian pystyy varmasti ymmärtämään vaikkapa satelliittikuvia katsomalla.

EU:n tuoretta ulkoministeriä Catherine Ashtonia arvosteltiin Euroopassa siitä, ettei hän lentänyt välittömästi paikalle, kun USA ja YK etsivät paikan päällä julkisuutta.

Ashtonin vastauksessa oli järkeä. Hän sanoi, että hänen läsnäolonsa Haitissa olisi vain häirinnyt avustustyötä, sillä hän ei ole lääkäri eikä palomies. Arvostelu oli tarpeetonta ja turhaa, koska varsinaiset avustustehtävät ministeri on saattanut hoitaa Brysselistä käsin.

Voisi kuvitella, että avustusorganisaatioiden, hallitusten ja muiden toimijoiden ei olisi mahdotonta sopia vaikkapa YK:n johdolla yhteisistä menettelyatavoista ja eettisistä ohjeista katastrofien avustustyössä, niin että siinä voidaan karsia ylimääräinen tohina pois ja keskittyä kriisin hoitamiseen yhteistyössä.

Myös media voisi ottaa arvostelusta opikseen, sillä se on se magneetti, joka näitä globaaleja mediatähtiä vetää erilaisiin paikkoihin. Kaikkia ei ole pakko haastatella paikan päällä.

Ilmiö ei taida olla täysin vieras kotoisten kriisiemmekään kohdalla, vai?

2 kommenttia:

Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti...

Lancetin kirjoitus kyllä, uutisoinnista poiketen, arvostelee järjestöjä ja valtioita siitä, että avustuskohteet valitaan medianäkyvyyden perusteella. Kilpailu kohdemaassa maintaan, mutta se ei ole kirjoituksen pääpointti. Myös ruohonjuurijärjestöjen maininta tapahtuu sivulauseessa, jossa suuria toimijoita moititaan siitä, etteivät ne toimi yhteistyössä pienten, paremmin verkottuneiden järjestöjen kanssa.

Oma luottamukseni median luotettavuuteen meni kauan sitten.

Vaiheinen kirjoitti...

Okei. Uutisoinnissa poimitaan joskus se otsikko jostain mikä ei alkuperäisessä artikkelissa ole keskeisin asia. Se tietysti on myös journalismin tehtäväkin, sillä siihen kuuluu arvio merkityksistä. Toimittajan ei siis tarvitse tehdä juttua suoraan referoiden artikkelia.

Tämän voi toki tehdä aivan väärinkin eli siten, että suurentelee jotain asiaa perusteettomasti ja repii otsikoita sivulauseista.

Mediakritiikki on aina paikallaan ja usein esimerkiksi näissä blogijutuissa kannattaisi käyttää alkuperäisiä lähteitä :-)