Some day classic: Shore Leave
Nyt hieman laiskottaa, joten laitetaan sunnuntaiklassikoihin biisi erään tässä blogissa jo aikaisemmin mainitun trilogian ensimmäiseltä albumilta.
Shore Leave on Tom Waitsin kappale klassiselta Swordfistrombones-albumilta vuodelta 1983. Albumi on ensimmäinen kolmesta albumista, jotka muuttivat Waitsin musiikin suuntaa perinteisemmästä ja balladinomaisemmasta luovempaan ja selvästi karheampaan suuntaan.
Muutoksessa kitara ja piano vaihtuivat epätavallisempiin soittimiin ja musiikkiin tuli mukaan enemmän kolinaan ja kilkatusta. Esimerkiksi levytetyllä Shore Leave-biisin versiolla Waits otti marimban mukaan omaan soitinvalikoimaansa.
Waits vaihtoi ennen Swordfishtrombonesia levy-yhtiötä ja albumi on myös ensimmäinen, jonka Waits tuotti itse.
Swordfishtrombones päätyi sijalle 164 Billboardin albumilistalla.Vuonna 1989 Spin Magazine nimesi Swordfishtrombonesin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi albumiksi. Edelle meni vain James Brownin Sex Machine ja taakse jäivät niin Bob Dylan kuin Led Zeppelinkin. Vuonna 2006 Q-lehti sijoitti albumin sijalle 36 listatessaan 1980-luvun 40 parasta albumia.
Videon lähde: YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Tekstit
8 kommenttia:
Hienonhieno!
Swordfistrombones oli tosiaan jonkinlaista siirtymävaihetta entistä ekspressiivisempään suuntaan.
Silti varhaisempi T. Waitsin jazz-hahmoteltu 70-luku on myös ihan klassikkokamaa. Oikeastaan kaikki mitä on saanut aikaan, mutta ne "Blue Valentine", "Small Change" ja "The Heart of Saturday Night", ah!
Swordfishtrombones räjäytti aikanaan, kun oli tottunut kuuntelemaan toisenlaista Tomia.
Räjäytti hyvään suuntaan.
peteer,
Se on. Swordfishtrombones oli eräänlainen käännekohta, se tuo Waits on itsekin todennut jossain hastattelussa. 70-luvun materiaali on sekin klassikkokamaa kaikkinensa ja esimerkiksi Small Change on erittäin hieno albumi.
SusuPetal,
Tosiaan. Tuo levy oli aikanaa varsin ihmeellinen, kun sitä ekan kerran kuunteli. Se on vain parantunut vanhetessaan, se levyn musiikki siis :-)
Ja vielä illan viimeiseksi yhet Tomwaitsit, ilman jäitä. Kiitos.
En ole "räjähtänyt" tästä Waitsin 80-luvusta, ja se on aika paljon vieraampaa kuin 1970-luku ja nää 2000-luvulla tehdyt, esim. Alice.
Olkaa hyvä vaan:-)
Itse diggailin varsinkin noita 1980-luvun lopun albumeja aivat hillittömästi. Ne olivat kerrassaan hienoja jo tuoreeltaan ja linja on pitkälti pitänyt sen jälkeenkin.
Uudemmista tuo Alice on hyvä, mutta Real Gone sekä Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards toimivat niin ikään erinomaisesti.
Mutta ehkä kaikista suurin (ei siis ole Mule Variations) on Bone Machine vuodelta 1992.
Aavikkolaiset viikkojen vaelluksen jälkeen taas linjoilla. Täällä karmivan hienoa Waitsia, aivan karmivan.
"…And if you think that you can tell a bigger tale
I swear to God you'd have to tell a lie…"
Kiitos. Meidän kaapattava tämä mielettömän mieltä liikuttava tarina kuten edellinenkin Waits-esityksenne omiin faileihimme. Karheudet kihelmöivät silleen mukavasti, läheisestikin myös omassa leirissämme.
Ylistävin, ystävällismielisin terveisin Timbuktun biisirosmot
Tervetuloa takaisin. Ja näiden rosmoaminen on vain ja ainoastaan sallittua, siitä vaan. Tai siis mikäs tämä blogion lupia jakelemaan:-)
Ja kiva, että kelpaa.
Lähetä kommentti