No just joo

Näkyy taas suomalaisessa poliittisessa ämpärissä loiskivan ihan itsekseen.

Ongelmat alkoivat siitä, kun maan poliittinen johto ryhtyi pähkäilemään kumpi saa tai kenen piti edustaa Suomea Prahassa Yhdysvaltain presidentin tavatessa EU-johtajia.

Presidentti vastaa ulkopolitiikasta ja pääministeri EU-politiikasta, joten parivaljakko marssi kyselemään neuvoa oikeuskanlerilta. Keskustelu liittyi siis siihen, oliko Prahan kokous ulkopolitiikkaa vai EU-politiikkaa.

Ilmeisesti selvyyttä ei oikein tullut, koska paikalle menivät molemmat ja varmuuden vuoksi pyysivät vielä puheenvuoronkin, jota ei sitten myönnetty kummallekaan.

Pääministeri vakuuttaa ettei Prahassa ollut mitään ongelmaa eikä kaksi puheenvuoropyyntöä ollut syy siihen, ettei kumpikaan sitä saanut, mistä siitäkin nousi poru. Presidentin mukaan tässä kahden jakkaran touhussa ei ole ongelmaa.

* * *

Koko keskustelu osoittaa sen, että ongelma on.

Tällaista keskustelua ei käytäisi, eikä kaksia puheenvuoroja pyydeltäisi, oikeuskansleria vaivattaisi, eikä jälkikäteen seliteltäisi, jos mitään ongelmaa ei ole.

Yksi ongelma on ilmeisesti perustuslakikomitea, jonka pitäisi tehdä ehdotuksia ulkopolitiikan johtosuhteiden mahdollisesta tarkistamisesta syksyyn mennessä. Puolueet ovat kannattaneet presidentin valtaoikeuksien karsimista ja presidentti taas pitää niistä kiinni.

Tällaiset kahden puheenvuoron sekoilut ovat merkki siitä, ettei jokin koordinaatio pelaa. Joko se oli vahinko, jollaisia ei pitäisi tapahtua tai jos se oli tahallista, niin joku puheyhteys on poikki.

Mitään hyötyähän tuollaisesta pyytämisestä ei ole. Ulkomaailmaan päin asia näyttää juuri siltä mitä se onkin eli sitä, että Suomessa ei ole ulko- ja EU-politiikan johtamisessa kaikki asiat kuten pitää.

* * *

Presidentti sanoo "Me olemme pieni maa, ja jos me suosiolla saamme kaksi paikkaa – ja kaikki tietävät että se on perustuslakimme mukaista – niin miksi itse typistäisimme itseämme?" ja puolustaa kahden lautasen politiikkaa.

Presidentti on väärässä. Mistä lähtien johtajuudessa tai poliittisessa viisaudessa määrällä korvataan laatua noin suoraan? Me emme oikeasti saavuta yhtään mitää sillä, että meillä on ulospäin edes muodollisesti kaksi päätä ja kaksi mieltä. Ulospäin asia vain näyttää siltä, että Suomella on kaksi politiikkaa ja kaksi agendaa, eikä koskaan varmasti tiedä kumpi tulee vastaan.

Me typistämme itse itsemme, kun pidämme tällaista epäselvää ja hölmöä järjestelmää yllä.

* * *

Mielipidemittausten mukaan kansa on sitä mieltä, että presidentin valtaoikeuksia ei saa karsia.

Se on tässä blogissa sanottu aikaisemminkin, mutta sanotaan nyt uudestaan, että kansa on väärässä.

Suomen on ulkopolitiikan ja loppujenkin EU-liitännäisten asioiden osalta aika siirtyä parlamentarismiin.