Ärsyttävä ilmiö
Minkä ihmeen takia joissakin musiikkia sisältävissä CD-tallenteissa on käytetty sellaista näennäisesti nerokasta ideaa, että levyn loppuun on pistetty levyn biisilistassa esiintymätön kappale? Yleensä se on vielä sijoitettu pitkällä viiveellä (esimerkiksi 10 minuuttia) näkyvän listan viimeisen biisin jälkeen. Joskus tämä näkyy soittimen biisiluettelossa siten, listalla on kaksi ylimääräistä biisiä, joista toinen on mykkä.
Tuo ylimääräinen bonus-biisi normaalisti ei ole mikään kovinkaan erikoinen, vaan ikäänkuin jämäbiisi, jonka olisi ihan hyvin voinut jättää pistämättä koko levylle.
Täysin tyhmä konsepti siis.
Ai miksi tämä nyt ärsyttää? No ihan siksi, että kun sitä levyä kuuntelee, soitin menee mykäksi listan viimeisen biisin jälkeen epämääräiseksi ajaksi ja sitten joskus sieltä tulee jotain ennen kuin se levy loppuu. Saahan sen loppumaan tietysti aikaisemminkin, mutta se vaatii manuaalisia toimenpiteitä ja kaukosäätimen turhaa näpräilyä. Ja niin edelleen.
Jos haluan kuunnella hiljaisuutta, osaan tehdä sen ilman mitään levyjäkään.
Joo. Tiedetään. Maailmassa on pirun paljon isompiakin murheita.
Tekstit
3 kommenttia:
Tuo on kyllä minustakin tosi ärsyttävää. Ärsyttävyyden huippu kuitenkin on mielestäni 30 Seconds to Mars yhtyeen A Beautiful Lie -albumi, jossa tauko on sijoitettu keskelle levyä. Levyllä on 13 raitaa ja jostain syystä raita 10 sisältää n. 3 minuuttia musiikkia ja 11 minuuttia hiljaisuutta.
Kyseessä on aikanaan erikseen tilattu levy, jota ei silloin käsittääkseni vielä Suomessa myyty, en tiedä ovatko muuttaneet levyn sisältöä Suomessa julkaistuun versioon. Asia on minua häirinnyt niin paljon, että harvaksi ovat jääneet ne kerrat kun olisin levyn alusta loppuun asti kuunnellut.
Oho. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Laitoin edellisessä kommentissani mainitsemani kappaleen soimaan ennen kuin kirjoitin sen, tarkistaakseni hiljaisuuden keston. Nyt kuitenkin huomasin, levyn pyöriessä taustalla, että raidan lopussa on vielä lisää musiikkia.
Raidan oikea koostumus on siis: n. 3 minuuttia musiikkia, 9½ minuuttia hiljaisuutta ja taas 1½ minuuttia musiikkia. Hitto kun voikin olla ärsyttävää. En voi käsittää mikä idea tämänkin ratkaisun taustalla on ollut.
No onpas ärsyttävä efekti! Ehkä tuollaisten musiikillisten eartern eggien lisääminen on tekijälleen hupaisaa, mutta kuuntelija ei siitä välttämättä mitään tolkkua ota.
Omassa levyhyllyssäni on useampiakin levyjä, joissa on noita lopussa olevian hiljaisuuksia. Viimeisin havainto on Sir Elwoodin Hiljaiset värit ja Pyhää kamaa-lätty.
Lähetä kommentti