Nykyistä elintasoa ei pidä säilyttää
Spekuloidaanpa hieman elintasolla. Ja varsinkin teollisuusmaiden - Suomi mukaanlukien - elintasolla. Näin ihan vaikkapa siksi, että vähän väliä näkee julkisuudessa vaatimuksia siitä tai tästä, "jos aiomme säilyttää nykyisen elintasomme".
Kun elintaso ymmärretään yleensä aineellisena elämisen tasona ja samalla meidän ekologinen jalnjälkemme on maailman suurimpia, on kysymys nykyisen elintason säilyttämisestä varsin epämiellyttävä. Meidän pitäisi laskea elintasoamme, ei nostaa tai edes säilyttää nykyisellään.
Erään arvion mukaan tarvittaisiin 4,5 maapalloa ruokkimaan kaikki maailman ihmiset, jos kaikki eläisivät kuten me. Se ei ole mahdollista, kaukana siitä.
Tietystikään asia ei ole näin yksinkertainen. Ensinnäkin elintaso ei jakaudu mitenkään tasaisesti maapallolla tai edes Suomessa. Toiseksi elintaso voidaan määritellä myös toisin. Kolmanneksi, keskeisin ongelma on tuo ekologinen jalanjälki.
Jälkimmäisestä ei ole vaikeaa todeta, että se kulkee itse asiassa käsi kädessä nykyisin vallalla olevan elintasokäsityksemme kanssa.
Nykymenolla jo nykyisin elävät sukupolvet tulevat kohtaamaan sen todellisuuden, mihin nykymuotoinen elintaso ja sen jahtaaminen materiaalista kasvua lisäämällä on johtanut. Tulevien sukupolvien osalta muutospaine on vieläkin suurempi.
Luonnon prosesseissa on se veikeä puoli, että niistä ei voi päättää. Nuo prosessit määrittyvät ihan oman lainsäädäntönsä kautta ja ihminen yhtenä sen osana voi vain sopeutua kokonaisuuden muutoksiin.
Meidän siis joko täytyy tasapainottaa ekologinen jalanjälkemme tai se tasapainottuu luonnon prosessien kautta. Jälkimmäiset eivät kysy myöskään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään.
Ensimmäinen taas vaatii suurta poliittista rohkeutta ja kansalaisten hyväksyntää sille, että suunta muuttuu meidän kustannuksellamme. Missä ovat oikeasti rohkeat poliitikot?
Tekstit
4 kommenttia:
Sellaista oikeasti rohkeaa poliitikkoa on vaikea kuvitella, kun politiikasta havitellaan pitkää uraa ja aina on valmistaudeuttava uusiin vaaleihin. Silloin ei uskalla tehdä ratkaisuja, joista äänestäjät eivät pidä ja heidän elintapaansa yritetään muuttaa vaatimattomammaksi.
Siksi prosessi ei oikein etene ja seuraavassa vaiheessa tulee uusia tahoja, jotka viherpesun ja astroturffauksen avustuksella ovat tuunanneet pisneksistään ekoa ja koettavat ansaita muutoksen siivittäminä.
Niinpä. neljän vuoden sykli ei oikein tue sellaista politiikkaa, joka pyrkii vaikuttamaan esimerkiksi 50 vuoden päähän. Vaaditaan aitoa asennemuutosta ja selvästi laaja-alaisempaa katsomista.
Tosiasiahan on se, että joudutaan luopumaan ja kaikkein vaikeinta luopuminen materiasta on heille, joiden täytyy luopua etuoikeuksistaan.
Ekologinen jäjänjälki ei synny ainoastaan omista valinnoista, kyllä esimerkiksi yksityisautoilua tullaan rajoittamaan, ja hyvin se menee kuten tupakoinninkin rajoittaminen. Ihmisen toimintaa on rajotettava yhteisillä päätöksillä ja siihen tarvitaan poliittista tahtoa, se voi kestää joissain globaaleissa kysymyksissä.
Totta. Materiasta ja kuluttamisesta luopuminen on vaikeaa, mutta tässä suhteessa meillä on väistämättä hillinnän ajat edessä. Kulutusjuhlat ovat loppumassa tavalla tai toisella ja ihmiskunta on kohtaamassa historiassaan kenties ensimmäistä kertaa rajan, jota ei pysty Maan päällä ylittämään.
Tähän tarvitaan sekä yksityistä kulutuskäyttäytymisen muutosta, mutta myös politiikkaa, jolla toimintaa ohjataan.
Lähetä kommentti