Some day classic: Little B's Poem
Nytpäs sunnuntaiklassikkojen sarjassa esitetään peräkkäisinä viikkoina muutama biisi, joilla on tietty yhteys toisiinsa. Jos joku ensimmäisenä keksii syyn tämän tai seuraavien viikkojen biisien soittamiseen täällä, saa palkinnoksi ihan uniikin haikun. Totuus paljastuu marraskuun puolessa välissä. Mutta ennen sitä, olkaapa hyvä:
Little B's Poem on vibrafonisti Bobby Hutchersonin tunnetuimpia biisejä vuodelta 1965. Se on julkaistu Hutchersonin albumilla Components.
Vuonna 1941 syntynyt Hutcherson on tullut tunnetuksi lähinnä free jazz-, hard bop- ja post-bop-muusikkona. Hän on levyttänyt myös sellaisten jazzkuuluisuuksien kuin Jackie McLean, Eric Dolphy, Andrew Hill, Grachan Moncur III, Joe Chambers, Freddie Hubbard, Grant Green, McCoy Tyner ja Joe Henderson kanssa.
Hutchersonin oman yhtyeen levytysura alkoi vuonna 1965 ja viimeisin albumi, For Sentimental Reasons, on julkaistu vuonna 2007.
Video on vuodelta 1989 ja siinä Hutcherson esiintyy pianisti Herbie Hancockin, basisti Ron Carterin ja rumpali Tony Williamsin kanssa, jotka kaikki tunnetaan myös Miles Davisin toisesta suuresta kvintetistä.
Videon lähde: YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Tekstit
12 kommenttia:
Vaikka täåmä on mukavan kulkevaa ja svengaavaa, niin vibrafonijazz ei oikein pure minuun.
Joo. Vibrafonissa on oma juttunsa ja joskus se toimii ja joskus taas ei:-)
Annoitpa melkoisen pähkinän...;)
Onko vastauksella tekemistä kyseisen musiikinlajin kanssa?
Pidän jazzista,mutta enemmän melodisesta sellaisesta. Kyllä tällaistakin voin joskus kuunnella,mutta harvemmin...
Juuri eilen kävelin Helsingissä Aleksia pitkin ja jäin kuuntelemaan, kun eräs vibrafonisti esitteli taitojaan. Pidän tästä äänimaailmasta, ja kuuntelin mielelläni myös Hutchersonin musisointia.
Ymmärsinkö oikein: tehtävän jatko-osat saadaan seuraavina sunnuntaina?
Virafoni ei vaan iske, liian helisevää.
Hirlii,
On. Mutta siis "jazz" ei ole se vastaus, mitä tässä haen:-)
Juu. Onhan tuo nyt vähän arvoitus, mutta jotenkin sitä voi vähän huvitella näin blogissakin.
Yaelian,
Totta. Tuo ei ole ihan helpoimmasta päästä olevaa jazzia, mutta kun siihen pääsee sisälle, niin se vaan on hienoa.
Viides rooli,
Vibrafonissa on oma äänensä, joka parhaimmillaan on varsin viehättävää.
Ymmärsit oikein. Ainakin kolme seuraavaa sunnuntaita ajattelin soitella musiikkia, jonka ainakin yhdellä varsin uniikilla tavalla voi yhdistää tähän ja noihin kolmeen muuhun.
SusuPetal,
Niin. Tämä on kieltämättä hieman sellainen, joka jakaa mielipiteitä. Hyvä niinkin.
Vibrafoni on tosiaan vähän ärsyttävä soitin, mutta ihan nautittava tässä yhteydessä. Kunhan ei mitään sooloja.
Voisin kuvitella kuuntelevani tällaista kesähelteellä jossakin ulkoilmakonsertissa tai jazz-baarissa, mutta se ei olisi kyllä ensisijainen valinta. :)
Otsikon nähdessäni ajattelin, että täältä tulee jotain vaikeeta. Mutta, minähän tunnistin tämän biisin. Hienoa vääntöä ja melodiaa, ei voi mittään.
Pisara,
Kyllähän tuo tuossa toimii. Riippuu ihan biisistä miten vibrafonin äänimaailma toimii.
Halo Aiko Efekti,
Tuo vähän jakaa mielipiteitä, mä voisin ihan hyvin valita tuota ihan tarkoituksellakin (ja niin siis teinkin:-)
lepis,
Niin sitä pitää. Ei se niin vaikeaa ole. Hienoahan tuo.
Lähetä kommentti