Kohti kontrolliyhteiskuntaa
Netin käyttäjiä halutaan kontrolliin usealla rintamalla. Sananvapauden puolustamisessakin on pientä liikettä havaittavissa.
YK on Kiinan aloitteesta käynnistänyt hankkeen, jossa selvitellään keinoja internetin käyttäjien jäljittämiseen. Hankkeessa on mukana myös mm. Yhdysvaltojen turvallisuusvirasto NSA sekä telealan standardointijärjestö ITU.
Verkkopalvelu CNET huomauttaa, että käyttäjien anonymiteetti on suojattu mm. Yhdysvaltojen lainsäädännön nojalla.
IP Traceback-tekniikkaa kehittelevän ryhmän, joka tunnetaan koodinimellä Q6/17, tarkoituksena on selvittää tapoja tunnistaa viestien lähde. Tällaisia tekniikoita voitaisiin käyttää myös hyötytarkoituksiin esimerkiksi palvelimia vastaan kohdistettujen palvelunestohyökkäysten torjunnassa.
Tekniikkaa voidaan käyttää myös paljon muuhun, mikä selviää ilmeisesti ITU:sta vuodetusta muistiosta, jossa kerrotaan siitä, ketkä jäljittämistä tarvitsevat:
A political opponent to a government publishes articles putting the government in an unfavorable light. The government, having a law against any opposition, tries to identify the source of the negative articles but the articles having been published via a proxy server, is unable to do so protecting the anonymity of the author.Jos siis arvostelet hallitustasi tai jossain maassa on laki, joka kieltää oppiosition, voisit olla näiden tekniikoiden hyödyntämisen kohde. Kiina sopii siis kuvaan ihan hyvin.
Aloitteessa ei puhuta pelkästään haitallisista (malicious) IP-paketeista, vaan myös ihan tavallisista paketeista. Aloitteen mukainen kokonaisuus mahdollistaisi siis minkä tahansa verkkoliikenteen jäljittämisen.
Tilanne olisi sukua idealle, että jokaiseen kirjeeseen olisi lakisääteinen pakko liittää sormenjäljet, jotta sinut voidaan varmasti tunnistaa kun vastaanottaja saa kirjeen.
Samaa keinoa, mitä voidaan käyttää tietoturvan parantamiseen, voidaan käyttää myös selvästi poliittisiin tarkoituksiin.
Kyse on silloin myös yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklan vastaisesta toiminnasta, kuten Columbian yliopiston Steve Bellovin blogissaan sanoo. Hänen mukaansa verkkoliikennettä ei pitäisi näillä perusteilla kehittää, sillä maailmassa on valtioita, jotka haluaisivat käyttää menetelmää sensuuriin.
Kuinkas sitten lähialueillamme? Piraattiliitto kertoo, että Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt on tulevaan FRA-lakiin liittyen myöntänyt, että valtiollisella vakoiluorganisaatiolla on valtuudet tehdä yhteistyötä myös diktatuurimaiden kanssa, mikäli se vain hyödyttää Ruotsia.
Suomalaisten ulkomaille suuntautuvasta ulkomaanliikenteestä valtaosa menee Ruotsin kautta ja siis tulevaisuudessa ruotsalaisilla on laillinen oikeus vakoilla sitä liikennettä. Lisäksi Ruotsi voi käydä kyseisillä tiedoilla kauppaa minkä tahansa maan kanssa, "mikäli se vain hyödyttää Ruotsia". Suomalaisilla ei siis ole kontrollia siihen, miten näitä tietoja käsitellään eikä suomalainen lainsäädäntö suojaa netin käyttäjiä mitenkään.
Suomessa meno on perinteisen rauhallista eli ruotsalaisten FRA-laki ei juuri julkista valtaa tunnu hetkauttavan ainakaan ulospäin, vaikka esimerkiksi Vihreät ovat vaatineet valtiota ottamaan asiassa aloitteen ja valistamaan kansalaisia tulevista uhkakuvista.
Julkisen sanan neuvosto on sen sijaan kunnostautunut linjaamalla, että nettifoorumin kirjoittajan nimen julkaiseminen sanomalehdessä ei rikkonut hyvää lehtimiestapaa.
Kantelu koski Iltalehdessä julkaistua juttua, jonka lehti teki avoimen portaalin verkkokeskusteluun osallistuneen nimimerkin puheenvuorosta ja samalla paljasti hänen oikean nimensä. Perusteluksi nimen julkistamisen hyväksymiseksi JSN:lle riitti se, että kirjoittaja itse toi tekstinsä julkisuuteen.
Entä ne hyvät uutiset?
WWW:n isä Tim Barners-Lee on ilmoittanut perustavansa World Wide Web Foundationin, jonka tehtävänä on edesauttaa sitä, että web pysyy vapaana ja avoimena, parantaa webin tehoa sekä tehdä webin hyödyt kaikken maapallon ihmisten saataville.
Säätiö on siis myös sananvapauden asialla.
* * *
Kun samaan pakettiin pistetään sensuurin keinojen lisääminen, sananvapauden kontrollointi tai rajoittaminen, pyrkimys murtaa verkkoviestinnän anonymiteetti ja erilaisten kontorillikeinojen lisääminen, ollaan tekemässä suurella todennäköisyydellä nk. historiallista virhettä.
Virhettä siksi, että netti on kehittynyt nykyiseen muotoonsa pitkälti avoimuuuden ja käyttäjien vapauden vuoksi. Nämä ovat mahdollistaneet netin kehittymisen nykyiseen merkitykseensä myös talouden pyörittämisessä.
Netin merkitys ihmisoikeuksien toteutumisessa ja vapaan tiedonvälityksen toteutumisessa on ollut näkyvä ja vahva. Diktatuurit eivät ole voineet touhuta täydellisen pimennon vallitessa juuri missään. Tämä on ollut netin yksi kantavista voimista läpi vuosien.
Nyt näyttää pahasti siltä, että verkkoviestintään on tulossa kontrollimekanismeja, jotka teknologia mahdollistaa, mitä muussa viestinnässä ei välttämättä edes ole olemassa.
Paradoksaalista?
Tekstit
2 kommenttia:
Kun seuraan netissä käytävää keskustelua sellaisista aiheista kuin sensuuri, valvonta ja kontrolli, huomaan usein, että vain pieni osa keskustelijoista asettuu jyrkästi kaiken näkevää Isoa Veljeä vastaan. Yleisin mielipide näyttää olevan "onhan se ikävää, mutta...". Mutta-sanaa seuraa aina jotain sellaista kuin "pääasia kuitenkin lienee, että kansalaisten turvallisuuden tunne säilyy", tai muuta oksetusrefleksiä ärsyttävää maakuntalehdistöretoriikkaa.
Suomalaista mielenlaatua kuvaa minusta hyvin se, että uhkakuvia liitetään aina status quon ulkopuolelta tuleviin asioihin, ei koskaan kuria ja järjestystä pitävään valtaeliittiin itseensä. Joskus näyttää suorastaan siltä, että suomalaiset kärsivät jonkinlaisesta yleisestä Tukholman syndroomasta eli tilasta, jossa vapauden riiston uhri samaistuu hädissään vapautensa riistäjään. Haluammeko epätoivoisesti ajatella, että Iso Veli on ystävä, koska toisen vaihtoehdon hyväksyminen olisi jo ajatuksena liian traumaattinen?
Jos itse ajattelen millaisia uhkia tulisi nyky-yhteiskunnassa nähdä, niin heti ensimmäisenä ei kyllä tule mieleen jokin nurkan takana alati vaaniva puukon heiluttaja. Akuuttina uhkana pitäisin paremminkin niitä rajattomia ihmiselämän esineellistämisen mahdollisuuksia, joita jo käytössä olevat valvonnan ja hallinnan teknologiat voivat avata.
Totaaliseen kontrolliyhteiskuntaan päätyminen ei ole enää pitkiin aikoihin ollut teknologian kysymys, teknologiat erittäin pitkälle vietyyn valvontaan ovat olleet keskuudessamme jo jonkin aikaa. Kyse on ennemmin siitä, miten kauan kestävät ne hauraat säädyllisyydentunnon muodostamat esteet, jotka vielä toistaiseksi ovat estäneet yhteiskuntaa suistumasta totaaliseen valvontaan.
Totta.
Argumentti, jonka mukaan "minulla ei ole salattavaa" ei toimi, sillä kontrolliyhteiskunta on piirun päässä totalitarismista, jossa sillä ei enää ole mitään merkitystä onko oikeasti salattavaa vai ei, sillä kaikkea saa penkoa. Eikä se argumentti toimi siksikään, että jokaisella meillä on jotain asioita, mitä emme halua levitellä ympäriinsä, olivat ne salattavia tai eivät. ne vain eivät kuulu millekään valvovalle toimielimelle.
Se on aidosti huolestuttavaa, että reaktio Iso Veljen vahvistumista ja kasvamista kohtaan on lähinnä välinpitämätön. Jos teknologian suomien keinojen varjolla luodaan valvontamekanismeja ja järjestelmiä, niistä eroon pääseminen on todella vaikeaa. Ihan siksikin, että jos jotain tietoa on kerätty, sen tuhoaminen lopullisesti on sekä teknisesti että prosessina varsin hankalaa.
Meidän ei todellakaan kannata uskotella itsellemme, että Iso Veli on jotenkin hyvä tai ystävä, vaikka kotimainen olisikin. Se ei sitä ole.
Meidän on erilaisessa toiminnassa yksinkertaisesti jätettävä tietoja keräämättä ja arkistoimatta, jotta ne eivät joskus tulevaisuudessa saattaisi päätyä vääriin käsiin.
Lähetä kommentti