Tajuamisesta

Fortumin toimitusjohtaja Mikael Liliuksen mukaan ydinvoimalan rakennuslupa pitäisi myöntää kaikille halukkaille. STT:n uutisen mukaan hän perustelee kantaansa markkinatalouden pelisäännöillä ja vapailla sähkömarkkinoilla. Lilius ei tajua sitä, että jos meillä on kolme halukasta rakentajaa, miksi ruvetaan säätelemään, kuka rakentaa ja kuka ei.

Liliuksen kommentti kumpuaa idealistisesta ja sellaisena epärealistisesta Laissez-faire-markkinataloudesta. Reaalimaailmassa ei ole olemassa täysin vapaata markkinataloutta, minkä Liliuskin tietää.

Yhteiskunnilla on sekä mahdollisuus, että myös moraalinen velvollisuus asettaa markkinataloudelle rajoja. Käytännössä rajojen asettaminen voi tapahtua hyvinkin monella tavalla ja sääntely on näistä yksi keinoista.

Kun jokin toiminta sisältää suuria ja mittavia yhteiskunnallisia riskejä, intressejä tai vakavia moraalisia kysymyksiä, toimintaa säädellään tavalla tai toisella. Äärimmäinen sääntelykeino on kategorinen kieltäminen, kuten esimerkiksi huumekaupan kohdalla. Asekauppaa, apteekkitoimintaa tai vaikkapa oikeutta hoitaa lääkärin tointa säädellään lainsäädännöllä enemmän tai vähemmän. Sääntelyä esiintyy hyvin monilla liiketoiminnan osa-alueilla, kuten vaikkapa talonrakennuksessakin. Ei kerrostaloa saa kuka tahansa rakentaa mihin tahansa.

Miksi sitten koko yhteiskuntaa ja sen perusrakenteita laajasti koskettavaa ydinvoiman rakentamista pitää säädellä? Ydinvoiman rakentaminen on hyvin moraalinen kysymys jo pelkästään siksi, että toiminnasta aiheutuvat jätteet jäävät tuhansiksi vuosiksi ja tulevien sukupolvien riesaksi sen jälkeen kun laitoksen rakentajista aika jättää.

Pelkästään tämä riittää syyksi, vaikka ydinvoiman kohdalla ongelmien lista ei lopu ollenkaan tähän.

Mikä siinä muuten näin aikoina on, että mitä suuremmasta yritysjohtajasta on kyse, sitä herkemmin puhutaan löperöitä varsin itsestään selvistä asioista?