Valokuvatorstai: Painavinta
Valokuvatorstain aiheena on vajaa säepari Joona Kivirinnan runosta 'Paluu', joka löytyy kirjailijan esikoisrunokokoelmasta Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet (Tammi 2008, s. 54):
Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta ---
(Kuvassa fasismin ja militarismin uhrien muistomerkki Berliinissä.)
Tekstit
9 kommenttia:
JUST! Siellä vasta salaisuuksia lienee! Hieno, taiteellinen kuva.
Tämähän kuvastaa hyvin. Jotenkin niin painavan näköinenkin.
Erikoinen. Muistomerkeillä ei pyyhitä salaisuuksia pois...
Tuonne kätkeytyy lukematon määrä salaisuuksia.
http://savisuti.vuodatus.net
Kiitosta.
anuradha:
Niissä melskeissä ehtii salaisuuksia jäämään jälkeen niin hyviltä kuin pahoilta.
marika:
Tuo paikka on aika vaikuttava ja raskas, vaikka ei olekaan mikään iso. Tuossa kuvassa näkyy vähän huonosti, mutta patsaan päällä on lunta. berliinissä oli tuolloin talvi ja suoraan patsaan päällä on katossa reikä, joka aiheuttaa oman valoefektinsä.
elegia:
Ei pyyhitä niin. Pikemminkin päinvastoin eli muistutetaan siitä mitä taakse on jäänyt.
savis:
Niin tekee. Moni salaisuus on tuhoutunut. Moni on jäänyt muuten vaan piiloon. Emme edes tiedä paljonko ja minne, mutta yksi asia on selvä. Me emme saa unohtaa ja jättää kertomatta mistä esimerkiksi tuon patsaan takana oikeasti on kyse.
Salaisuus jonka tietaa kaikki - ei sillä mitään arvoa ole.
Eipä niin ole ellei se salaisuus kätke taakseen jotain muuta.
Upea rauhallisuus henkii tästä salaisuudesta!
Kiitos kiitos. Rauhallisuus siitä paikasta huokuikin. Se on yksinkertaisuudessaan ja valaistuksessaan vaikuttava paikka. Saksalaisilla on joskus visuaalista draaman tajua.
Lähetä kommentti