Luonnon monimuotoisuus vaatii huomiota

Helsingin Sanomissa on tänään kiinnostava pääkirjoitus luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä.

Pointti on siinä, että "Suomen luonto köyhtyy vauhdilla: lajit häviävät, ja maisema yksipuolistuu".

Lajien kuoleminen sukupuuttoon, sademetsien ja katoaminen sekä esimerkiksi biodiversiteettiin kuuluvien geenivarantojen häviäminen ovat globaaleja ongelmia, joiden taustalla on ihmisen toimita kuten lajien elinympäristöjen hävittäminen, liikakalastus tai ilmastonmuutos.

Suomi ei ole tässäkään ympäristökysymyksessä mitenkään erityisessä asemassa tai sivussa. Suomessa on asetettu tavoitteeksi pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen ensi vuoteen mennessä. Tämä tavoite ei tule toteutumaan, vaan monimuotoisuuden katoaminen maassamme jatkuu edelleen. Ympäristöministeriö on kesäkuussa julkaissut asiasta tuoreen raportin.

HS:n pääkirjoitus toteaa, että pelkkä luonnonsuojelu ei nyt enää riitä, vaan tarvitaan poliittisia päätöksiä ja ripeitä toimia.

Esimerkiksi huomiota vaativiksi kohteiksi pääkirjoitus nostaa Etelä-Suomen suoluonnon, Itämeren ja rantojen tilan sekä maatalouden muovaamat perinneympäristöt. Erityisen huomion saavat Itämeren ravinnepäästöt, jotka rehevöittävät yhä Itämerta.

HS kirjoittaa:

"Monet luonnon köyhtymiseen liittyvät ongelmat olisivat ratkaistavissa maatalouspolitiikan suuntaa muuttamalla ja kohdentamalla maatalouden ympäristötukea toimiin, joista on todellista hyötyä ympäristölle."

Muutenkin maatalouden päästöt esimerkiksi Itämeren suojelun osalta vaatisivat nyt huomiota.

Asia ei ole mikään uusi, mutta yksi sellainen, jolta on ummistettu silmät jo pitemmän aikaa. Paljon puhetta, mutta vähän tekoja.

HS:n pääkirjoitus on oikealla asialla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä hallitus ei paneudu ainakaan maatalouden aiheuttamien päästöjen rajoittamiseen sellaisella tarmolla kuin olisi tarvetta.

Vai?