Some day classic: Thunder Road
Yhdistetäänpäs tällä kertaa kaksi - ellei sitten useampiakin - klassikkoa, nimittäin biisi ja konsertti. Seuraava videonpätkä on kyseisen artistin ensimmäiseltä viralliselta elokuvalevitykseen tehdyltä taltiolta. Vuosi oli 1979 ja konsertti nimeltään No Nukes.
Thunder Road on Bruce Springsteen & E-Street Bandin läpimurtolevyn Born to Run avauskappale vuodelta 1975.
Born to Run oli Springsteenin järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ja oli aikoinaan sekä kaupallinen että taiteellinen menestys. Albumi nousi Yhdysvalloissa Billboard 200-listalla sijalle 3 ja US Record World-listan kärkeen. Britannian albumilistalla sijoitus vuonna 1975 oli parhaimmillaan 36.
Albumi oli kuitenkin se, joka toi Springsteenin bändeineen suuren yleisön tietoisuuteen ja aloitti valtavan menestyksen aallon, joka on jatkunut pitkin maailmaan näihin päiviin asti.
Vaikka albumina Born to Run oli suuri menestys, siltä ei lohjennut yhtään varsinaista singlehittiä. Albumin kappaleista Born to Run, Thunder Road, Tenth Avenue Freeze-Out ja Jungleland saivat runsaasti radiosoittoa aikaiseksi.
Sittemmin levyn kappaleet ovat pärjäneet erilaisilla listoille mainiosti ja esimerkiksi Rolling Stone-lehden "500 Greatest Songs of All Time-listalla Thunder Road sijoittuu sijalle 86.
No Nukes-konserttisarja järjestettiin vuoden 1979 syyskuussa New Yorkin Madison Square Gardenissa. Konserttien tarkoituksena oli kiinnittää huomiota ydinvoiman vaaroihin ja se järjestettiin maaliskuussa 1979 Pennsylvaniassa lähellä Harrisburgia tapahtuneen Three Mile Islandin ydinvoimaonnettomuuden jälkeen.
Konserttien takana oli niinikään vuonna 1979 perustettu ryhmä Musicians United for Safe Energy (MUSE), jonka perustajina toimivat Jackson Browne, Graham Nash ja Bonnie Raitt. Konsertista tehtiin vuonna 1979 julkaistu tripla-albumi sekä vuonna 1980 levitykseen lähtenyt dokumenttielokuva.
Konserteissa soittivat mm. Jackson Browne, Graham Nash, Bonnie Raitt, John Hall, James Taylor, Carly Simon, The Doobie Brothers, Chaka Khan, Tom Petty and the Heartbreakers, Crosby, Stills & Nash, Gil Scott-Heron ja Bruce Springsteen & The E Street Band.
Kyseinen albumi ja siltä poimitut biisit saivat aikanaan radiosoittoa aikaiseksi myös Suomessa. Lisäksi Born to Run oli Suomessakin melkoinen hitti ja aikanaan puhkikulutettu albumi, joka on musiikkinsa puolesta kestänyt ihan kohtuullisen hyvin aikaa.
Videon lähde: YouTube.
Lisätietoja ja lähteitä:
- Bruce Springsteen Wikipediassa englanniksi
- Bruce Springsteen Wikipediassa suomeksi
- Bruce Springsteenin www-sivusto
- Musicians United for Safe Energy Wikipediassa englanniksi
- No Nukes-elokuva IMDB:ssä
Tekstit
17 kommenttia:
Brucesta voi sanoa aina, että rehellinen muusikko. Hän ei varmasti lopeta musiikintekoa ja esiintymistä koskaan.
Hieno!
Jep. Varsin linjakkaasti hän on omat hommansa kautta vuosien hoidellut. Nuo varhaisemmat albumit ovat minusta varsin hienoja osa, ihan uusimmat olen kieltämättä jättänyt varsin helpolla väliin.
Itse Pomo :) Levyhyllyssä on melko rätiseväksi soitettu Born To Run.
Jeah. Se Born to Run on näitä ihan palasiksi soiteltuja... Tosin viime vuosina olen antanut aikalailla olla rauhassa. Mutta eipä tuo ikä näitä biisejä ole mihinkään syönyt.
Jostain syystä en ole Pomoa koskaan kuunnellut, en tiedä miksi, nyt ei kuulosta laisinkaan pahalta. Kuuntelin 70-luvun lopussa ja etenkin 80-luvulla niin erilaista musiikkia, siihen ei oikein pomot mahtuneet.
Pitäisi joskus tutustua tuotantoonsa.
Pomolta tykkäsin The River-levyä kuunnella paljonkin, mutta muu musiikkinsa ei olekaan sitten jostain syystä oikein iskenyt. Klassikkoainesta kuitenkin!
Springsteen on aina Springsteen ja hyvä! Mullakin oli Born to Run levyhyllyssä, mutta annoin sen pois Suomesta muuttaessani kun se oli vinyylimuodossa.
Tykkäsin silloin ja tykkään yhä. Tämä oli hyvä valinta :)
Minä taas olen kuunnellut sitä toista Bornia melkoisesti, muu tuotanto on jäänyt suotta vähälle kuuntelulle.
Pomo on pomo!
Alussa tykkäsin kuin hullu puurosta ja veivasin minäkin levyt puhki, mutta rakkauteni on väljähtynyt sitä mukaa kun Bruce loittoni New Jerseyn työläispojasta maailmantähdeksi :D
Tuolta samalta keikalta löytyy myös hieno esitys The River biisitä. Bruce laulaa aina HK:n sininen-periaatteella: lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä...
Läheltä liippasi etten soittanut Brucea tänään, siitä olisi eilen ollut vuosi viime konsertista. Mutta kasari voitti ;D
Tämä biisi on kyllä Brucen parhaimmistoa! Ellei sitten paras! Upea veto, Vaiheinen!
(Olen kuunnellut tämän jo aika monta kertaa tänään...)
tykkään edelleen brucen äänestä paljon, vaikken olekaan myöhempää tuotantoa enää kuuntelemalla kuunnellut. born to run on kuitenkin itseoikeutetusti klassikkokamaa! kuulemma myös aivan loistava esiintyjä keikoilla :)
SusuPetal,
Siellä on laajassa tuotannossa kaikenlaista, mistä osa on varsin kelvollista meininkiä. Kannattanee tutustua, jos muuten ei ole tullut vastaan. Varsinkin tuolla varhaisemmassa tuotannossa on mielenkiintoisia lättyjä. Tai sitten vaikkapa Nebraska vuodelta 1982.
Timo,
River on yksi suosikeistani, mitä Springsteenin meininkiin tulee. Puhkihan se silloin nuoremapana piti soitella.
Yealian,
Vanhat älppärit ovat muutoissa olleet aina yksi oma ongelmansa. Toivottavasti Born to Run pääsi hyvään kotiin :-)
Hirlii,
Kiitos kiitos. Itsekin pidän tuosta Thunder Roadista sen tunnelman vuoksi.
Tuima,
Springsteenin tuotanto on itse asiassa aika laaja, mutta noissa varhaisemmissa on jotain sopivaa karheutta, kun taas jotkut uudemmista ovat vähän toistonomaisia.
Halo Efekti,
Niin se vähän on, että se maailmantähdeksi ryhtyminen kuuluu myös tuossa levytyspuolessa.
Panu,
Noin on asianlaita. River on yksi suurista suosikeistani. Siitä kannattaa myös kuunnella versio, joka löytyy livekokoelmalta Bruce Springsteen & The E-Street Band, Live/1975-85. Taitaa olla tripla-CD. LP:nä on sellainen 6 albumin loota. Samaisella livekokoelmalla on myös vertahyytävä veto biisistä War.
lepis,
Kiitos kiitos. Saa kuunnella niin monta kertaa kuin haluaa ja jaksaa :-)
juanita,
Noinhan se on. Äijän äänessä on sopivasti sellaista karheutta ettei paremmasta väliä. Kummallista kyllä, mutta uransa alkupuolella heppua verrattiin Bob Dylaniin...
En ole aiemmin tännekään ehtinyt, mutta onneksi ehdin nyt. Pomolta käy mikä hyvänsä, ja tämä on parhaasta päästä. Siis melkein kaikki on hyvää, erinomaista, verevää ja komiata, mutta varsinkin kaikki ennen sitä jenkkilippulevyä, jossa näkyy Brucen farkkuper...
Sekin on ihan maino, mutta onko parempaa esikoislevyä kuin Greetings? Harva yltää vastaavaan. Ja kuten mainitsit, liveboksi se vasta messevä on wareineen, thisisyourlandeineen, jerseygirleineen...
Kuten kollegani Panukin jo totesi: lihaa säästämättä jne.
Jep. Tervetuloa vaan. Olen samaa mieltä. Siihen Born in the U.S.A. -levyyn asti tuotanto on erittäin laatukamaa. Esikoislevy Greeting from Asbury Park on erinomainen, vaikka sillä vielä ei läpimurtoa tehtykään.
Lähetä kommentti