Tiistaispekulaatio: Kotimaisuudesta

Spekuloidaan hieman kotimaisuudella ja laadulla.

Peruskysmys: Onko kotimainen (tuote, palvelu, politiikka, toimintatapa jne.) parempaa kuin muualta tuleva? Jos on, niin miksi?

Otetaanpa esimerkiksi suomalaisen ruoan puhtaus. Kiivaasti sen väitetään mainoksia myöten olevan parempaa tai ainakin puhdasta kuin muualta tuleva, mutta todellisuudessa se on sitä vain usein. Ei aina. (Ihan sivuhuomautuksena. Mitä ruoan "puhtaus" oikeasti tarkoittaa, varsinkin joidenkin teollisten einesten tapauksessa?)

Suomalaisen terveydenhuollon väitetään olevan huippuluokkaa ja sitä se varmaan monella akselilla onkin. Kuitenkin kun kuuntelee puhteita, niin kehuja sataa sekä belgialaiselle, espanjalaiselle että ranskalaisellekin terveydenhuoltojärjestelmälle. Jos kerran systeemimme on maailman huippuluokkaa, miksi koko joukko alan ammattilaisia suuntaa esimerkiksi Norjaan töihin?

Jotkut väittävät Suomen olevan eturintamassa ilmastopolitiikassa. Ei ole. Väite kumpuaa jostain ajatuksesta, että kun teemme edes jotain, niin se on heti eturintamassa olemista ja sellaisena väitteenä pelkkää poliittista propagandaa.

Tietenkin on niin, että kun tekee kulutusvalintoja, "suosi suomalaista" on järkevä periaate esimerkiksi työllistämisen tai vaikka sen vuoksi, ettei niitä tavaroita yms. tuoda jostain kaukaa merten takaa^* ja kuluteta turhaan energiaa rahtaamiseen.

Nuo kriteerit eivät yksin tai yhdessä muodosta kokonaisuutta jonkun tuotteen tai palvelun laadusta. Ne ovat toki osa sitä, mutta ne eivät vielä riitä määrittämään laatua kokonaisuudessaan.

Siis. Mikä tekisi esimerkiksi suomalaisesta designista parempaa kuin vaikkapa italialainen design? Mikä on se laadullinen syy, jonka vuoksi pitäisi diggailla esimerkiksi suomalaista musiikkia enemmän kuin tuontitavaraa? Miksi pitäisi jättää italialainen pasta tai oliiviöljy valitsematta, jos hakee kaupasta laadukkaita tuotteita (eikä pohdi em. kahta aspektia)?

Itsessään suomalaisuus ei ole varsinainen laatukriteeri, jos tarkkoja ollaan. On vaikea nähdä mitä suomalaisuuden takana on, ellei sitä sitten pidetä jostain syystä valintoja tehtäessä itseisarvona. Silloinkin tuota itseisarvoisuutta on toisinaan syytä puntaroida.

Mainonnassa ja markkinoinnissa kotimaisuutta kytketään tuotteisiin ikäänkuin se olisi itseisarvoinen valintakriteeri. Sitä käytetään siis markkinoinnin välineenä. Jos kotimaisuudella on välinearvon rooli, niin se on helppo korvata toisella välinearvolla.

Sitäkin voisi pohtia, mitä "isänmaallista" on siinä, että pitää kotimaista jotenkin parempana, jos se oikeasti ei sellaista ole? Ei kai kotimaisia tuottajia pidä kuluttajana opettaa siihen, että vähäisempi laatu riittää, kunhan kylkeen pistää jonkun "Made in Finland"-tarran?

Kaiketikin erilaisissa valinnoissa tämä kotimaisuusaspektin voi jättää enintään positiivisen diskriminaation tasolle. Kaiketi aitoa laatua tarkasteltaessa kaikki ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla.

Toinen asia on sitten ekologisten valintojen tekeminen. Niitäkään ei pysty suoraan päättelemään siitä, että jokin tuote on tehty kotimaassa. Joskus näin toki on, mutta jos pitää valita tehotuotantoa kotimaasta tai luomua vaikkapa Virosta, kumman valitset ja mistä tiedät sen olevan ekologisempaa?

Kuinka paljon itseasiassa joudumme antamaan laadussa periksi, kun teemme elinkaaren kannalta kotimaisuuteen tai ehkä sitä kautta ekologisuuteen perustuvia valintoja? Ja kenties olennaisin aspekti; kuinka paljon sillä itseasiassa on merkitystä?


*) Yksi täysin päätön esimerkki on se, kun katukiviä tuodaan Kiinasta Suomeen. On myös kuultu juttuja puusta tehdyistä tuotteista, joiden puumateriaali viedään Suomesta Filippiineille, missä se työstetään ja sen jälkeen tuodaan sieltä konteilla takaisin. Mainoksessa tuotteiden kehutaan olevan suomalaisia.