Jatkuva talouskasvu on epäonnistunut idea

Aikamme suuri kysymys on se, miten ihmisen taloudellinen toiminta saadaan tasolle, jonka maapallon ekosysteemi kestää.

Kun Maan resurssit ovat rajallisia, ei myöskään fyysiseen kulutukseen perustuva talous voi olla rajatonta. Tämän luulisi olevan pelkällä maalaisjärjelläkin ymmärrettävissä. Yhden kilon kalakukon kuoriin ei voi pistää kahden kilon kalakukon muikkuja.

Asia vaan ei näytä olevan poliitikkojen ja päättäjien agendalla. Miksi? Jatkuvasta kasvusta irtaantuminen ei ole mitenkään eriskummallisen vieras aihe taloustieteilijöille.

Millainen olisi talousjärjestelmä, joka pystyy tähän ja samalla tuottaisi ihmisille hyvinvointia?

Talous, joka perustuu jatkuvan kasvun ajatukselle on epäonnistunut. Tätä käsittelee ja pohtii yhdysvaltalainen taloustieteilijä Herman Daly esseessään From a Failed Growth Economy to a Steady-State Economy.

Dalyn mukaan kasvuun perustuva talous epäonnistuu kahta tietä pitkin. Positiivisesta kasvusta tulee epätaloudellista maailman talouden mittakaavassa ja negatiivisesta kasvusta tulee itsetuhoisaa, kun toiminta ylittää fysikaaliset rajat.

Kun talous ylittää ympäristön kestokyvyn rajat aiheuttaen myös kustannuksia hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, voidaan hyvin esittää sama kysymys, jonka Daly esittää.

"The question is, does growth any longer make us richer, or is it now making us poorer?"

Tekee talouskasvu meistä todellakaan rikkaampia enää?

Daly esittää, että klassisen taloustieteen edustajat, kuten John Stuart Mill, olivat oikeassa esittäessään ajatuksen kasvamattomasta taloudesta (non-growing economy, the Stationary State).

Dalyn mukaan pitkällä aikavälilla jatkuvan kasvun ajatuksessa on järkeä vain jos joku seuraavista väitteistä pitää paikkansa:

(a) if the economy were not an open subsystem of a finite and non-growing biophysical system,
(b) if the economy were growing in a non physical dimension, or
(c) if the laws of thermodynamics did not hold.

Jatkuva kasvu edellyttäisi rajatonta biofysikaalista todellisuutta, kasvun tapahtumista ei-fysikaalisesti tai termodynamiikan lakeja rikkoen.

Daly osoittaa näiden ideoiden hankaluuden ja päätyy toteamaan:

"So—if we can’t grow our way out of all problems, then maybe we should reconsider the logic and virtues of non-growth, the steady-state economy."

Olisikohan siis aika jo kokeilla muuta tietä ratkoa talouden ongelmia?

Hän esittää myös konkreettisia ehdotuksia politiikaksi, jolla voidaan siityä kasvamattoman talouteen (steady-state economy):

1. Cap-auction-trade systems for basic resources
2. Ecological tax reform
3. Limit the range of inequality in income distribution
4. Free up the length of the working day, week, and year
5. Re-regulate international commerce
6. Downgrade the IMF-WB-WTO
7. Move away from fractional reserve banking toward a system of 100% reserve requirements.
8. Stop treating the scarce as if it were non-scarce, but also stop treating the non-scarce as if it were scarce
9. Stabilize population
10. Reform national accounts

Suuri haaste vaatii varsin kovia poliittisia linjauksia. Kuitenkin on niin, että kun talous ja ympäristömme pistetään rinnakkain, ympäristö loppujen lopuksi määrää. Talous on vain ihmisen väline.

Aiheesta on myös mainio kirjoitus Sampsa Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta-blogissa otsikolla Kuinka jatkuva kasvu pysäytetään?

(via A Few Things Illconsidered)