Suomi, luonnonsuojelun takapajula?

Saimaannorpan suojelemiseksi ei ole haluttu tehdä lainsäädäntöä, joka kieltäisi verkkokalastuksen kaikista herkimmillä alueilla kuuteille arimpana ajankohtana vuodessa. Niinpä tänäkin kesänä on nähty kuuttien kuolevan kalastajien verkkoihin.

Syy on maa- ja metsätalousministeriön. Sitä on aikalailla turha kieltää, sillä vaatimukset verkkokalastuksen kieltämiseksi on esitetty jo aikaa sitten, mutta vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville.

Ministeriö kyllä kampanjoi vapaaehtoisten toimien puolesta ja käyttää siihen veronmaksajien rahoja, mutta ei tee sitä minkä se voisi tehokaasti tehdä eli käyttää lainsäädäntöä. Ministeriön keinot on todettu toimimattomiksi ja tehottomiksi.

Ministeriön häpeällistä asennetta kuvaa se, että se ei ole kieltänyt verkkokalastusta edes Saimaannorpan suojelemiseksi perustetuille Natura 2000 -alueilla.

Suomen luonnonsuojeluliitto on tehnyt asiasta kantelun Euroopan yhteisöjen komissiolle EY:n luontodirektiivin rikkomisesta saimaannorpan suojelun laiminlyönneillä.

Päivän uutiset kertovat myös EU:n komission raportista, jonka mukaan saimaannorpan suojelu ei ole Suomessa riittävää. Raportin mukaan saimaannorppa ei ole ainoa laji, joka suojelu Suomessa on puutteellista ja erilaisia luontotyyppejä täällä suojellaan jopa huonommin kuin muualla Euroopassa. Retuperällä ovat esimerkiksi rantojen, harjujen sekä ketojen ja niittyjen suojelu.

Perimmiltään kysymys on vanhakantaisista asenteista ja siitä, että luonto nähdään maa- ja metsätalousministeriössä ilmeisesti pelkkänä luonnovarana, jota voidaan hyödyntää miten halutaan ja erilaisten lajien ja luontotyyppien suojelu on toissijaista.

Norpan kohtelu kielii tästä asennevammasta, sillä norppa on erittäin uhanalainen laji, eikä mikään muu kansakunta kuin me suomalaiset pysty sitä pelastamaan. Norppa on ilmastonmuutoksen johdosta muutenkin ahdingossa ja lajina tarvitsee kaiken ajan sopeutuakseen.

Kannattaa muistaa, että saimaannorppa on uhanalaisempi laji kuin esimerkiksi globaalin luonnosuojelun keulakuva isopanda Kiinassa.

Mikä siinä on, että näin itsestään selvissä asioissa suomalainen hallinto ei ryhdy tekoihin ennen kuin joku EU ryhtyy lähettelemään raportteja tai EU:lle kannellaan direktiivien rikkomisesta? Näihin raportteihin ja kanteluihin sitten vastaillaan kohteliaan selittelevästi ja omaa tekemättömyyttä puolustellen. Aikaa kuluu ja samaan aikaan kuoleminen jatkuu.

Kyse ei voi olla saimaannorpan kohdalla siitä, etteikö tietoa olisi tarpeeksi tai etteikö ministeriössä asiasta tiedettäisi. Kyse on ilmeisesti siitä, ettei ministeriössä oikeasti haluta hoitaa asiaa.

Ilmeisesti kiinalaiset hoitaisivat tämänkin asian tehokkaammin?