torstaina, syyskuuta 03, 2009

Asiapitoista argumentointia

Lehmänkaupat ydinvoiman ympärillä ovat täydessä vauhdissa, YLEn uutista yrittää tulkita.

Kokoomus himoitsee puheejohtajansa suulla kolmea ydinvoimalupaa, puolustusministerin mielestä ydinvoimalupia ei pitäisi ilmeisesti säädellä mitenkään. Keskusta esityksistä ei saa selvää, ilmeisesti kannatusta on kaikille lukemille "nollasta ylöspäin".

Takinkääntöjä on taas odotettavissa. Matti Vanhanen oli 90-luvulla ydinvoimaluvan eduskunnassa kaataneen ponnen ensimmäinen allekirjoittaja, Mauri Pekkarinen on eduskunnassa äänestänyt aina ydinvoimaa vastaan ja Seppo Kääriäinen on kannassaan pyörinyt ympyrää vaihdellen mielipidettään tilanteen mukaan.

Vihreät varmaan vastustavat, mutta kuinka paljon?

Näyttää siis siltä, että varsinaisella esityksellä ja sähkön tarpeeseen liittyvällä analyysillä tai strategialla ei ole näköjään mitään väliä, on vain joku määrä ydinvoimaloita, jotka pitää saada rakennettua.

Politiikka on siis sanojen taidetta. Sillä faktalla, että koko ydinvoiman lisärakentamisen idea perustuu vanhentuneeseen ja hapantuneeseen strategiaan, ei näytä olevan merkitystä.

Ainoa oikea uusien lisäydinvoimaloiden määrä on tasan nolla.

EDIT klo 12.37
Päivän uutiset kertovat myös sen miksi niitä ydinvoimaloita tänne halutaan. Sähköä halutaan myös ympäri Eurooppaa. Kuvio menee siis niin, että rakennellaan Suomeen ydinvoimaloita (koska täällä on otollinen poliittinen ilmapiiri valmiiksi lobattuna), myydään sähkö muualle ja jätetään riskit sekä jätteet suomalaisten huoleksi. Miksi me suostumme tähän?

Tietenkään viralliset selitykset eivät tällaista skenariota tunne, mutta mitään muuta tarvetta uusille ydinvoimaloille Suomessa ei ole.

2 kommenttia:

peteer kirjoitti...

Tosiaan, kuinka vihreät suhtautuvat nyt. Jää nähtäväksi.

- - -
...sanojen taidetta, ja tekojen...? Sanoa yhtä ja tehdä toista? Jne.

Vaiheinen kirjoitti...

Niinpä. Politiikkaan mahtuu paljon puhetta, mutta miten paljon tekoja?