Sunnuntaispekulaatio

Spekuloidaan nyt hieman sunnuntain kunniaksi.

Sanonnan mukaan 'hyvä on parhaan vihollinen'.

Siinä on tiettyä viisautta ja asennetta, joka antaa suuntaa aika moneen tekemiseen. Toisaalta on myös niin, että siinä missä hyvän varmistaminen onnistuu kohtuullisella vaivalla, paras vaatii usein riskin ottamista.

Joissakin asioissa ei kaiketikaan pidä vähällä tyytyä pelkästään hyvään, vaan kannattaa pinnistellä parhaan eteen. Esimerkiksi vaikkapa taide on tällainen elämän osa alue, hyvä jää pelkästään suorittamiseksi.

Kannattaako sitten aina vaatia parasta? Esimerkiksi kuluttamisessa ajatus on osin paradoksaalinen. Paras kun voi olla esimerkiksi ympäristönäkökulmasta haitallisempi kuin hyvä. Onko se enää silloin paras?

Toisen sanonnan mukaa 'köyhän ei kannata ostaa halpaa'. Ajatus pitää sisällään hinnan ja laadun korrelaation.

Sitä voi myös pähkäillä kuinka paljon tuhlaamme voimavaroja sillä että tyydymme pelkästään hyvään ja siinä, että emme älyä ottaa tarpeeksi näkökulmia parhaaseen.

Luultavasti tuhlaamme paljon väittäessämme hyvää parhaaksi.

Olikohan tässä nyt pointtia? Jos ei, niin tulipahan keskinkertainen postaus.