Johtaminen tuhlaa

Työterveyslaitoksen tutkija Guy Ahonen arvioi YLE Uutisissa , että puutteet työhyvinvoinnissa maksavat yhteiskunnalle jopa 25 miljardia euroa vuodessa. Kustannukset syntyvät esimerkiksi sairauspoissaoloista. Työhyvinvoinnin tukemista pidetään yrityksissa usein liian kalliina.

Työhyvinvoinnin tukematta jättäminen aiheuttaa siis kustannuksia, vaikka sitä pidettäisiinkin liian kalliina.

Ongelma on ainakin kahdessa suunnassa. Ensinnäkään kustannukset eivät tule yrityksessä kvartaalitasolla helposti näkyviin, vaan ongelma näkyy pitemmällä aikavälillä. Toiseksi osa kustannuksista valuu yrityksista yhteiskunnalle, joka kuitenkin huolehtii terveydenhuoltopalveluista yms.

Ahonen on vähän turhankin oikeassa, kun hän sanoo, että "Työntekijä nähdään tuotantovälineenä, jolta halutaan tulosta. Työntekoa ei katsota pitkällä tähtäimellä."

Työhyvinvointi on siis hyvin vahvasti johtamisen ja strategian kysymys. Jos yritys ei edes pyri huolehtimaan pitemmän aikavälin tekemisistään, niin miksi se on edes olemassa?

Johtamiseen on helposti luotavissa mittarit, joilla voi luodata yrityksen tai organisaation työhyvinvoinnin tilaa. Mittareita saa eri suunnista kuten sairauspoissaolojen tilastoista, työntekijöille tehtävistä kyselyistä jne. Johtamiselle kyse on vain siitä, että asiaa priorisoidaan tarpeeksi ja tehdään työhyvinvointiin liittyvien toimenpiteiden hoitaminen arvokkaaksi.

Yhteiskunnallisesti tähän satsaaminen on toimenpide, joka tuottaa niitä asioita, joiden perään poliitikot ovat huhuilleet eli myöhempää eläköitymistä ja ihmisten viihtymistä pitempään työelämässä.

25 miljardia euroa vuodessa on itse asiassa huikea summa, jonka pitäisi herättää sekä elinkeinoelämän että poliitikot. Jos ei herätä, se on asenneongelma.