LHC osui protonilla
Hiukkasfyysikot ovat tänään olleet juhlatuulella. CERNissä Sveitsin ja Ranskan rajalla on saatu kaksi protonia törmäämään toisiinsa vuosia rakennetulla LHC:llä eli suurella hadrontörmäyttimellä.
Sinänsä kahden protonin törmäyttäminen ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta energia millä se nyt tehtiin on kaikkien aikojen ennätys. Koeasemilla havaittiin ensimmäiset vastakkaisilla radoilla kiertävien protonisuihkujen 7 TeV:n törmäykset. Se on maailmanennätys ja osoittaa, että 20 vuotta suunniteltu ja rakennettu järjestelmä toimii. Historiallinen koe siis onnistui.
Nyt kun törmäytin toimii, sillä on tarkoitus tehdä yhtämittaisia mittauksia pari seuraavaa vuotta. Järjestelmällä on tarkoitus tutkia alkeishiukkasten koostumusta, pimeän materian ominaisuuksia sekä esimerkiksi Higgsin hiukkasta, joka selittäisi alkeishiukkasten massan ja muutenkin selvittäisi massan luonnetta. Kokeet tuottavat valtaisat 15 petatavua dataa vuodessa ja osa siitä tulee Suomeen käsiteltäväksi.
Voit tietysti ajatella, että mitäs kummallista tuossa protonien törmäyttelemisessä on? Kokeile (omalla vastuulla tietenkin) "törmäyttää" kaksi nuppineulaa kärjistään toisiinsa. Ei onnistu?
Jos kuitenkin onnistuit, niin onneksi olkoon (toivottavasti käsissäsi ei ole pahoja haavoja). Törmäyksessäsi olleiden kappaleiden halkaisija (nuppineula noin 0,6 mm) oli sama kuin noin 231 000 000 000 protonilla.
Ylen uutisen mukaan CERNin johtaja Steve Myers onkin verrannut koetta siihen, että eri puolilta Atlantin valtamerta ammutaan kaksi nuppineulaa, jotka yritetään saada törmäämään toisiinsa puolivälissä.
Ai niin. Ja kuten huomasit, mitään maailmanloppua aiheuttanutta mustaa aukkoa ei syntynyt (ainakaan toistaiseksi).
Tekstit
4 kommenttia:
Mustaa aukkoa ei havaittavissa ja ajattelin tietenkin kokeilla nuppineulojen törmäyttämistä, mutta onneksi neulat ovat nyt käsien ulottumattomissa. Jotenkin tämä juttu olisi nyt vain pitänyt saada konkretisoitua, mutta ehkä hyvä näin...
Todella pitkäkestoisen työn tuloksena tämä törmäytys syntyi. Hiukkasfyysikoilla aihetta törmäyttäviin tyrmääviin juhliin!
Onneksi niin. Siis, ettei mustaa aukkoa ole näkyvissäja neulat ovat turvallisessa paikassa :-)
Voi tuon törmäyttämisen hankaluuden konretisoida niinkin, että jos nuppineulan pää olisi yksi protoni, joka pitäisi saada törmäämään, nuppineulan halkaisija vastaisi noin 34-38 %:n matkaa Maasta Kuuhun eli kauas. Hiukkasfyysikot osuvat pieniinkin kohteisiin...
Mittakaavahan tuossa on huikea, joten ovat he sitä sitten väkertäneet.
Ihan filosofisella tasolla tosin jäin tuumimaan, jotta onkohan tai milloinkohan tuo vekotin on ihmiskunnalle satsauksen väärti...
Pohdin samaa asiaa, mitä vekotin meille antaa ja milloin?
Sitten ajattelin, että ihminen on luonnostaan utelias ja kekseliäs, haluaa tutkia ja selvittää asioita loputtomiin. On myös valmis satsaamaan tutkimuksiinsa paljon aikaa ja rahaa.
Nyt vain liikutaan niin isojen ja mystisten ja tajuamisen rajamailla olevien asioiden parissa...alkuräjähdys ja maailmankaikkeuden synty ja kaikki ne aineet...pienet hiukkaset.
Vähemmästäkin saa päänsä pyörälle : )
Niin se on, että ihan perusilmiöiden tutkimisella on merkitystä ja väliä sen vuoksikin, että olemme uteliaita. Lisäksi tietenkin uusi tieto tuo uusia mahdollisuuksia ja tiedolla itselläänkin on arvo. Tuossa on tavallaan kyseessä tutkimusmatka aineen ytimeen, kukaan ei oikeastaan voi tietää varmasti mitä sieltä tulee vastaan.
Kokonaan toinen asia on se, onko tulevilla löydöksillä jotain hyötyarvoa. Se selviää joskus. Ei miellä olisi nykyistäkään teknologista infrastruktuuria olemassa, jos tieteessä ei olisi tehty vastaavia tutkimusmatkoja aikaisemmin.
Ja sitten vielä yksi erillinen kysymys on se, kuinka paljon uuden tiedon löytämiseksi voidaan satsata? Missä on se koneen koon raja, joka voidaan perustellusti rakentaa vai onko tällaista rajaa olemassa periaatteellisella tasolla olemassakaan? (Äärellisessä maailmassa käytännössä jokin raja on, mutta missä se raja filosofisessa mielessä menee?).
LHC:n kanssa ollaan tekemisissä äärimmäisten ulottuvuuksien kanssa, siinä missä kurkistettaessa galakseihin 13 miljardin valovuoden päässä... niitä ei oikein voi ihan tavallisella viivottimella kunnolla oivaltaa :-)
Lähetä kommentti