Some day classic: Definition of a Dog
Nyt venytellään hieman klassikon käsitettä. Hirliin kommentista viime viikon kipaleeseen tuli idea lähiaikojen klassikkovalinnan strategiaksi. Nyt tehdään kiertokäynti ja katsotaan mitä eri maista löytyy. Samalla venytellään hieman noita aikarajoja eli mukaan saattaa mahtua hieman uudempiakin biisejä. Aloitetaan Ruotsista.
Esbjörn Svensson Trio tai E.S.T. oli vuonna 1993 perustettu ruotsalainen jazzkokoonpano, jossa soittivat Esbjörn Svensson (piano), Dan Berglund (basso) ja Magnus Öström (rummut). Yhtye tunnetaan monipuolisesta tyylistään. Jazzin lisäksi bändi soitti joskus nuoremmalle yleisölle rock-henkisiä keikkoja.
E.S.T. saavutti myös kansainvälistä mainetta ja kaupallista menestystä. Läpimurtoalbumina pidetään vuonna 1999 julkaistua albumia From Gagarin's Point of View, joka oli myös yhteen ensimmäinen, joka julkaistiin Skandinavian ulkopuolella.
Yhtyeen levytysura alkoi vuonna 1993 ja kesti vuoteen 2008. Vuonna 2008 bändin toiminta loppui äkillisesti Esbjörn Svenssonin menehdyttyä sukellusonnettomuudessa kesäkuussa 2008.
E.S.T sai uransa varrella useita palkintoja, kuten vuonna 2004 European Artist of the Year-palkinnon.
Kappale Definition of a Dog on levytetty mainitulla From Gagarin's Point of View-albumilla. Se löytyy myös yhtyeen vuoden 2007 albumilta Live in Hamburg. Videolla nähtävä versio on vuodelta 2007 Marciac Jazz Festivalilta ja se on sävyltään erilainen kuin studiolevyltä löytyvä versio tai vaikkapa vuonna 2003 Jazz Baltica-festivaaleilla esitetty versio, joka on selvästi lähempänä studioversiota.
Videon lähde: YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Muita sunnuntaiklassikoita löytyy täältä.
Tekstit
10 kommenttia:
Huh-huh, ajattelin ensin. Aloitus oli sen verran stydi. Mutta E.S.T.:n soitanta nappasi pian pihteihinsä, ja biisi sai jopa eteerisiä sävyjä. Taitava trio.
Hyvä idea venyttää klassikko-määritelmän rajoja. Kiinnostavaa nähdä, mihin ensi sunnuntaina kartalla päädyt. :)
Voi hyvänen aika. Ei tuota ryminää jaksa, mutta onneksi pianosoolo kuulosti kiinnostavalta, onko Esbjörn itse? En ehtinytkään viime viikon klassikkoasi kuunnelle, pitääkin mennä heti kuuntelemaan.
Livenä parasta, levyltä en enää jaksa nykyisin tällaista jazzia kuunnella.
Basso, rummut ja piano - hyvää sykettä ovelasta alusta alkaen.
Svenssonilla piano hallussa päästä varpaisiin (ja kuvaajakin hengessä hyvin mukana).
Kiitos aamun/päivän venytyksestä, jäsenet vetristyivät = )
(ja kommenttilaatikon sanavahvistuksessakin sopivasti sana sesse) Wuh!
Viides rooli,
Tuo alku tosiaan tuossa biisissä hieman riipivä, mutta kyllä se siitä lähtee. E.S.T. oli tosiaan yksi taitavimmista ja monella tavalla arvostetuista trioista. Harmi vaan, että se loppui niin kuin loppui.
Ensi viikko onkin sitten uusi lukunsa. Hmm... taidanpas tietää, mihin silloin mennään. Ei paljasteta sitä vielä, mutta se saattaa olla jotakin varsin erilaista.
Tuima,
Onhan se Esbjörn. Ja kyllä, kannattaa se italialainen setti tarkastaa.
SusuPetal,
Jazz on livenä parasta. Niin se vaan on.
Taru,
Kyllähän tuo potkii alusta alkaen ja seestyy omalle tasollensa. Tuo oli aikanaan huipputrio ja hepuilla musa hallinnassa. Heidän levytykset ovat antoisaa kuunneltavaa.
Eipä kestä, hyvä että vetristyminen lähti liikkeelle:-)
(Heh... joo, jaa... sopivasti sellainen vahvistussana... kummallista kyllä, kun kun itse kommentoin kirjautuneena, niin eihän tämä mitään sanoja kysele:-)
Alun intro oli sen verran pitkä, että meinasin jo väsähtää odotteluun. Kannatti sitten odotella, kun pojat pääsivät kunnolla soittamaan.
Olipas jännä. En tunne jaszzia yhtään niin että en osaa sijoittaa mihinkään (tiettyyn) kontekstiin tms., mutta pidin kovasti. Pidin juuri tuosta alun lyömäsoitinräminän ja pianistin heleiden sävyjen kontrastista. Tunnelma muuttui hienosti kun pianisti tuli sisään, sai aivan uuden merkityksen.
Livenä varmaan tehokasta.
Kiitos!
lepis,
Tuossa on pientäkehittelyä ensin, mutta sieltä se tulee. E.S.T. on kannattava kuunneltava.
uuvana,
E.S.T.:n sijoittaminen johonkin tiettyyn kontekstiin voi olla hieman haastavaa, vaikka ei bändi ihan jazzin genrestä ulos mene. Niillä oli tuollainen ote, jossa välillä soitetaan jazzbändillä rockmusaa, mutta ehkä se sinne jazziin kuitenkin kääntyy. Harmillista, mutta tuota ei päässyt livenä näkemään...
No, ainakin tämä oli erilainen kuin kuvittelin. Alun räime tuli totaalisena yllärinä kun odotin kuulaita pohjoismaisia jatsikuvioita vain. Sähköisempi vaikutelma kuin luulin.
Pianoa pimputettiin yhtä antautuvasti eläytyen kuin viraalivideon Nora-kissa. Se on positiivinen lausunto minulta! :D Löytyihän se kuulauskin loppua kohden.
Noh, se on hyvä joskus yllättää:-) Kyllähän tuo sieltä tuli ja kenties kelpaisi Norallekin. Vähän samaa stailia tuossa pianossa voisi kenties aistia...
Lähetä kommentti