Suomessa on asennevika
Maailmanpankin tilastojen mukaan Suomi on eräs maailman rikkaimmista maista, vaikka huomioitaisiinkin kotimaisen bruttokansantuotteen reipas supistuminen viime vuonna. Listan keulilla globaalissa mittakaavassa keikutaan.
Maahanmuuttajien määrä Suomen väestöstä on EU-maiden pienimpiä. Tilastokeskuksen tilaston mukaan "Suomessa asui vakinaisesti vuoden 2008 lopussa 5 183 058 Suomen kansalaista, joista 90 516 on syntynyt ulkomailla. Ulkomaiden kansalaisia asui Suomessa 143 256 henkilöä eli 2,7 prosenttia väestöstä."
Suomessa ei ole ulkomaalaisia kovinkaan paljoa, jos vertaa vaikkapa Ruotsin n. 5,7 %:iin tai Tanskan n. 5,5 %:iin (Eurostatin tilastot vuodelta 2008).
Wikipedian hieman vanhemman tiedon mukaan suomalaisia asuu ulkomailla noin 250 000. Suomesta muutti ulkomaille vuonna 2008 Tilastokeskuksen mukaan yhteensä 13 657 henkilöä. Kirkon ulkomaantyön sivuston mukaan "ensimmäisen ja toisen sukupolven ulkosuomalaisia on reilusti yli miljoona".
Eurostatin tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2007 Suomessa anottiin turvapaikkaa 1405 kertaa ja samana vuonna annettiin kielteisiä päätöksiä 1045 kappaletta. Samana vuonna Ruotsissa anottiin turvapaikkaa 36025 kertaa ja kielteisiä päätöksiä ko. vuonna annettiin 12185 kertaa. Tanskassa samat luvut olivat 2225 ja 375.
Jos noista laskettaisiin suhdeluvut, niin hylkäysten suhde hakemuksiin vuonna 2007 Suomessa oli n. 74,4 %, Ruotsissa n. 33,7 % ja Tanskassa n. 16,9 %.
Jos Suomen tilastoja katsoo tarkemmin, niin 2000-luvulla Eurostatin tilastojen perusteella tällainen suhdeluku samana vuonna hylättyjen ja anottujen turvapaikkaoikeuksien välillä on vaihdellut n. 65,2 %:n ja n. 95,0 %:n välillä. Suomesta ei tosiaankaan ole helppo saada turvapaikkaa.
Kun näitä ja vähän muita numeroita katselee, ei voi olla kysymättä, missä ihmeessä se suomalainen maahanmuutto- tai ulkomaalaisongelma on?
Asenteissa ongelma ainakin on, jos maamme uutisia on viime aikoina seurannut.
Suomesta uhkaa käännytys muiden oikeusasteiden ohella Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten perusteella kaksi iäkästä, sairasta ja Suomessa asuvien sukulaistensa apua tarvitsevaa isoäitiä. Suomen viranomaiset eivät edes tutki kahden tietojen mukaan kotimaassaan vainotuksi tulleen henkilön tilannetta turvapaikkahakemusta harkitessaan.
Lainsäädäntö ja viranomaistoiminta eivät ole näiden asennekysymysten ulkopuolella. Tällaistenkin päätösten mahdollisuus kielii siitä, ettei Suomessa ole erityisen löysä lainsäädäntö.
Ministeriä on uhkailtu tappamisella ilmeisesti hänen poliittisten tekemistensä vuoksi. Maahanmuuttoon erikoistuneet tutkijat ovat joutuneet julkisten uhkausten ja kunnianloukkausten kohteiksi. Taloussanomien jutun mukaan "maahanmuuttokritiikki on yltynyt viime kuukausina avoimen rasistiseksi vihankylvöksi, joka alkaa haitata joillain aloilla jo työturvallisuutta".
Kun tätä uhkailua ja sen luomaa ilmapiiriä verrataan, jopa perustellusti, Stalinin Neuvostoliittoon tai Galileo Galilein inkvisition kynsiin joutumiseen, voi kysyä mihin yhteiskuntamme oikein on matkalla? Missään ei sanota, etteikö myös Suomessa voida syyllistyä ihmisoikeusloukkauksiin.
Kuin niittinä asenneilmapiirin ongelmille, viimeisin HS:n mielipidemittaus kertoo, että lähes 60 prosenttia on nyt sitä mieltä, että lisää maahanmuuttajia ei pidä enää ottaa. Vuonna 2007 yli puolet suomalaisista oli valmis ottamaan lisää maahanmuuttajia Suomeen, nyt enää 36 % vastaajista. Numeroita toki selittää viimeaikainen taloudellinen tilanne, mutta silti lukemat kertovat asenteista tässä maassa.
Oman, mutta toisenlaisen, kortensa kekoon kantaa Helsingin kaupunki, joka haluaa palkata lisää maahanmuuttajia. Kaupunki pyrkii siihen, että se palkkaa maahanmuuttajia työntekijöiksi samassa suhteessa kuin heitä on kaupungin asukasmäärässä.
Pelin henki on kuitenkin se, että Suomen demografiset kuvaajat ovat sellaisia, että ilman maahanmuuttoa edessä on pelkkiä ongelmia.
Tekstit
11 kommenttia:
Hienosti kirjoitettu!
Olen asunut reilut 3 vuotta Hollannissa ja olin viime viikolla Suomessa talvilomailemassa. Huomasin ensimmäistä kertaa katsovani Suomea vähän ulkopuolisesta vinkkelistä, sillä minusta tuntui siltä kuin se olisi jollain tavalla muuttunut ikävämpään suuntaan näiden vuosien aikana. Toisaalta tiedän myös perspektiivini muuttuneen vuosien aikana, mutta silti ulkopuolinen olo oli minulle melko epätodellinen tunne.
Olen itse käynyt pienimuotoista taistelua oman blogini kautta maahanmuuttokriitikoita vastaan ja jopa minä olen saanut osakseni kriitikoiden mielipiteitä siitä miten minun heidän mielestään pitäisi kuolla. Kommentoijat, jotka tulevat hyvin pitkälti yhdeltä tietyltä forumilta, koettavat keksiä toinen toistaan pahempia loukkauksia minusta sekä perheestäni vain koska olen kertonut oman mielipiteeni asiasta. Joten voin vain kuvitella minkälaisen häirinnän kohteeksi joutuvat tutkijat kyseisellä alalla.
Esittämäsi luvut turvapaikoista ja niistä jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen ovat jotain järkyttävää.
Terveisin, ulkosuomalainen sekä yhden ulkomailla syntyneen suomalaisen äiti :)
Olin eilisen päivän seminaarissa, jonka aihe oli "Työkaluja maahanmuuttajatyöhön". Siellä puhuttiin maakunnallisesta yhteistyöstä maahanmuuttajien ohjausverkoston luomisessa. Eräs puhuja puhui samasta asiasta kuin sinä tuossa viimeisessä kappaleessasi ja sanoi, että meillä on myös "itsekkäitä" syitä samalla kuin jossain toisessa tapauksessa humanitaarisia syitä ottaa vastaan ihmisiä muista maista.
On oikeastaan mielenkiintoista vaikka ei ehkä yllättävää tajuta, kuinka paljon tämä asia jakaa nyt suomalaisia...
Hieno hieno kirjoitus. Kiitos sinulle. Olen ollut aika järkyttynyt viimeaikaisista uutisista ja tutkimustuloksista. Nämä olivat hyvää puhdasta faktaa, jotka kertovat karua totuutta.
Eikö ole vain hyvä, että ongelmaan puututaan ennen kuin se räjähtää käsiin? Vai pitäisikö mielestäsi toimia samalla tavalla kuin vaikkapa ilmastonmuutoksen kanssa, että havahdutaan vasta siinä vaiheessa kun kovin vähän on enää tehtävissä?
Ruotsin esimerkki ei juuri rohkaise. En minä ainakaan halua Suomeen yhtään rosengårdia.
Miksi et muuten ottanut vertailuun myös Baltian maiden lukuja?
Siirtolaisuus on ihan ok silloin, kun se hyödyttää sekä siirtolaista itseään että vastaanottavaa maata. Sellaistahan tuo suomalaisten muutto ulkomaille pääsääntöisesti lienee. Kovin moni ei varmaankaan muuta täältä muualle elääkseen kohdemaassaan paikallisen sosiaaliturvan turvin? Ehkä jotkut kotiäideiksi ulkomaille naitavat tekevät niin.
En minä, ja tuskin joitakin ay-aktiiveja lukuunottamatta kovin moni muukaan, vastusta tänne töihin tulijoita. Kyllä täällä työntekijöitä tarvitaan. Ns. humanitaarisella maahanmuutolla vain on se ikävä puoli, että se ei paranna vaan huonontaa Suomen huoltosuhdetta. Siksi noihin "demografisiin kuvaajiin" viittaaminen tässä yhteydessä on pelkkää halpaa populismia.
Pakolaisia tänne kyllä voidaan ottaa, vaikka eivät taloudellisesti hyödyksi olisikaan. Siksikin on tärkeä tyrehdyttää humanitaarinen maahanmuutto mahdollisimman minimiin, jotta meillä riittää resursseja auttaa aidosti hädänalaisia, pakolaiskriteerit täyttäviä ihmisiä.
Kirjoitin tästä aiheesta vähän aikaa sitten blogiini. Nimeäni klikaamalla pääsee suoraan kyseiseen kirjoitukseen.
Mitä tappouhkauksiin tulee, niin sellaisia ei tietenkään pidä hyväksyä. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin syytä nostaa esiin se, että samanlaisia kuumapäitä on myös maahanmuuton kannattajissa: Törkyviestit ja tappouhkailu myös maahanmuuttokriitikoiden riesana. Yhtä tuomittavaa se on niinkin päin.
Niko,
ihan vaan tiedoksi että kotiäitinä voi olla myös niin, että kieltäytyy sosiaalietuuksista.
Esimerkiksi minä en ole kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin siitä päivästä lähtien kun muutin Hollantiin. Jouduin jopa jättämään Kela-kortin paikalliseen konttoriin, koska en osannut sanoa tulenko joskus takaisin. Kortin olisin saanut pitää jos olisin palannut vuoden sisällä Suomeen.
Sen sijaan en saa myöskään nykyisessä asuinmaassani sosiaalietuuksia. Voisimme hakea lapsilisää sun muita, mutta olemme laskeskelleet, että pärjäämme ilman ja näin ollen jätämme ne etuudet sellaisille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.
Viikko sitten kävimme tukemassa Suomen taloutta sadoilla euroilla. Ei kestä.
Tarja, toki se on mahdollista ja varmaan ihan yleistäkin. Yritin vain miettiä valmiiksi jonkin sellaisen tilanteen, joka olisi esittämääni pääsääntöä suomalaisten ulkomaillemuutosta vastaan. Kotiäidit tulivat ensimmäisenä mieleeni. Huomasin vasta sen jälkeen, että olet sellainen.
Kommenttini kotiäideistä ei siis ollut mitenkään sinulle suunnattu eikä muutenkaan pointtini kannalta erityisen olennainen.
Tarja,
Suomessa on erilaisia yhteiskunnallisia trendejä, jotka ovat sangen epämiellyttäviä. Samaan aikaan kun julkinen valta laajentaa yksilöön kohdistuvaa kontrollia nk. turvallisuuden nimissä, pelon ilmapiirin annetaan kasvaa. Maahanmuuttajavihamielisyys on vain yksi ilmiö, joka tähän liittyy eikä se väistämättä korreloi tuon kontrollin lisääntymisen kanssa, vaan yhteys on ajallinen. Trendit ovat kuitenkin huolestuttavia.
Antagonistinen ilmapiiri on herkästi aika vieras, vaikka yhteisössä asuisikin.
Se, että mielipiteiden vuoksi joku ryhtyy uhkailemaan toista, on aina lähtökohtaisesti tuomittavaa ja loukkaa sekä avoimen yhteiskunnan periaatteita, että ihan perustavaa laatua olevia oikeuksia omiin mielipiteisiin.
Kuten tuossa jäljemmässä kommentissa sanotkin, niin Suomi vie aika nopeasti oikeuden sosiaaliturvaan, jos muuttaa ulkomaille.
mm,
Tässä koko asiassa on useampia puolia ja nuo "itsekkäät" syytä, jotka lähtevät sellaisista asioista ku kansantalous tai huoltosuhde, ovat toisella puolella. Toisella puolella on yksinkertaisesti moraaliset velvollisuudet sekä muuta maailmaa, että itseämme kohtaan. Suljetumpi yhteiskunta ei tuota mitään sellaista kehitystä, jolla syntyisi uusia Nokioita. Samalla meillä on velvollisuus yleismaailmalliseen humaanisuuteen.
Pellon pientareella,
Kiitos kiitos. Nuo ovat järkyttäviä uutiia ja näkemyksiä, kun esimerkiksi tutkijoita ryhdytään uhkailemaan heidän tekemästään työstä. Sekin on järkyttävää, millaiseen asenneilmastoon tässä on ajauduttu.
Niko,
En oikein tiedä mikä olisi tämä "käsiin räjähtävä ongelma". Numeroiden perusteella sellaiseen on vielä pitkä matka, eikä ainakaan minun silmissäni elämä Ruotsissa näytä kovinkaan huonolta. Rikkaammalta kuin Suomessa.
Baltian lukuja nyt en ottanut mukaan ihan siitä syystä, joka löytyy tuosta kirjoituksen alusta. Siinä missä Pohjoismaat ovat Maailmanpankin tulotilastojen kärkipuolella, Baltian maat löytyvät jostain sijaluvulta 60. Kielelliset yms. yhteydet eivät tuossa ole nähdäkseni niin merkitseviä kuin esimerkiksi taloudelliset mahdollisuudet (jotka luovat myös moraalisia velvollisuuksia tässä mielessä).
Huoltosuhdetta ei käännetä mihinkään hetkessä, eikä maahanmuuttajan (oli kyse sitten pakolaisuudesta, turvapaikan hakijasta, siirtolaisesta tms.) ei ole ollenkaan helppoa luoda minkäänliasen kotouttamisohjelmankaan avulla itselleen samanlaista vakiintunutta työuraa kuin kantaväestöllä. Siitä pitää samainen asenneilmasto osaltaan huolen. Silti demografiamme tarvitsee pitemmällä aikavälillä muuta kuin ihmettelyä siitä, miksi tänne ei muuta valmista, pätevää, heti osaavaa ja muutenkin ahkeraa työvoimaa muualta (yksi syy siihen, miksi saksalainen insinööri ei muuta Suomeen on siinä, ettämeillä maksetaan huonoja palkkoja eikä palveluissakaan ole aina hurraamista, jos siis Saksaan vertaa).
Tästä syystä en ole samaa mieltä kanssasi siitä, että "on tärkeä tyrehdyttää humanitaarinen maahanmuutto mahdollisimman minimiin". Itse asiassa meillä ei termi sisältää lähinnä pakolaisten vastaanottoa ja perhesiteisiin perustuvaa maahanmuuttoa.
Se on totta, että huomiota pitäisi kiinnittää oikeasti niihin syihin, jotka estävät työperäistä maahanmuuttoa.
Suomalaisten syyt muuttaa muualle ovat moninaiset eikä raha tai muu sellainen ole välttämättä määräävä. Suomesta on toki historian varrella lähdetty sadointuhansin leveämmän leivän perään sekä Ruotsiin että vaikkapa Yhdysvaltoihin. Se nyt ei välttämättä ole kovinkaan kaukana siitä, että olisi lähdetty sosiaalietuuksien perään (sellaisia ei tietenkään ikuisuuksia ole ollut olemassa).
Koko keskustelussa on hyvä muistaa, että siihen liittyy erilaisia humaaneja asioita aina. Pelkillä numeroilla asioita ei aina voi perustella loppuun asti.
"Koko keskustelussa on hyvä muistaa, että siihen liittyy erilaisia humaaneja asioita aina. Pelkillä numeroilla asioita ei aina voi perustella loppuun asti."
Aivan. Miksi sitten jatkuvasti sotket nämä asiat toisiinsa?
"Tästä syystä en ole samaa mieltä kanssasi siitä, että "on tärkeä tyrehdyttää humanitaarinen maahanmuutto mahdollisimman minimiin". Itse asiassa meillä ei termi sisältää lähinnä pakolaisten vastaanottoa ja perhesiteisiin perustuvaa maahanmuuttoa."
Pakolaisia humanitaarisista maahanmuuttajista on vain häviävän pieni murto-osa. Sen tiedät kyllä itsekin. Suurin osa vain saa jäädä, vaikkei olisikaan minkään kansainvälisen sopimuksen nojalla siihen oikeutettu, ja hommaa sitten vielä perheensäkin perässä. Ja koska työllistyminen on sen verran heikkoa, niin kaikkien näiden elatus jää lopulta veronmaksajien maksettavaksi.
Kuten alkuperäisessä tekstissäsi mainitset, niin Suomesta ei ole erityisen helppo saada turvapaikkaa. Hyvä niin, sillä valtaosa sitä hakevista ei ole siihen oikeutettu. Ei heille sitä pidä myöntääkään. Ongelma vain on siinä, että vaikkei turvapaikkaa saisikaan, niin iso osa saa silti jäädä maahan.
Baltian maiden luvut ovat siitä mielenkiintoisia, että vaikka ne maat sijaitsevat ihan tuossa vieressä, niin niihin tulee vain häviävän vähän turvapaikanhakijoita. Viroon on tainnut viime aikoina tainnut tulla kymmenkunta hakijaa tai alle vuosittain. Kyllä sieltäkin silti turvapaikan saa, jos on siihen oikeutettu, mutta taloudelliset etuudet ovat vaatimattomia. Se taitaa kertoa parhaiten sen, mikä se näiden maahantulijoiden todellinen hätä on.
Siinä olen samaa mieltä kuin sinä, että meillä on ongelma houkutella tänne sellaisia maahanmuuttajia, joista olisi maalle jotakin hyötyäkin. Jos haluaa työtä tehdä, niin Euroopastakin löytyy paljon maita, jotka ovat Suomea houkuttelevampia. Jos taas ei halua, niin valitettavasti Suomi on houkuttelevuudessaan aivan kärkiluokkaa.
Se on minusta oikein hyvä, että esimerkiksi jossakin Filippiineillä koulutetaan sairaanhoitajia, opetetaan heille suomea ja kerrotaan suomalaisesta yhteiskunnasta, ja tuodaan sitten Suomeen. Sellaista lisää.
Ja pakolaisia pitää ottaa, koska vainotuille pitää tarjota turvapaikka. Jos turvapaikanhakijoiden määrä saadaan laskettua jonnekin lähemmäksi Baltian maiden lukuja esim. sosiaalisia etuuksia karsimalla, niin minun puolestani kiintiöpakolaisia voidaan ottaa vaikka enemmän.
"Miksi sitten jatkuvasti sotket nämä asiat toisiinsa?"
Enpä nyt ymmärrä mitä oikeastaa tarkoitat. Nämä asiat eivät ole "joko tai", vaan "sekä että". Numeroista voi päätellä kuvan siitä, miten maa oikein makaa ja lähtökohtainen johtopäätös on se, että maamme lainsäädäntö tai sen tulkinta ei ole mitenkään maahanmuuttajamyönteinen tai edes löysä.
"Sen tiedät kyllä itsekin"
On aina hankalaa tai haasteellista arvioida mitä toinen tietää tai ei tiedä. Mistä sinä tuon asian oikeasti ja tarkkaanottaen tiedät? Siitäkö, että Suomesta käännytetään paljon turvapaikan hakijoita joko lähes lennosta tai ylipäätänsä, kun samaan aikaan esim. Tanskassa on erilaiset lukemat? Vai siitä, että kiintiöpakolaisten lukumäärä on oikeasti pieni? Vai mistä?
Se, että maahamme vuositasolla saapuu EU-maista työttömiä työnhakijoita ei ole "humanitaarista maahanmuuttoa", vaan perustuu EU:n perusoikeuksiin eli vapaaseen liikkuvuuteen.
"Suurin osa vain sa jäädä". Suurin osa mistä? Ei ainakaan turvapaikanhakijoista.
Miten me muuten tiedämme kuka turvapaikanhakijoista on oikeutettu jäämään? Ilmeisesti voimme luottaa vain siihen, että viranomaiset tulkitsevat nykyistä lakia oikein ja tekevät päätökset sen pohjalta ja käännyttävät valtaosan. Miksi siis lainsäädäntöä kritisoidaan löysäksi?
Yksi syy, miksi maahamme ei saada työperäistä maahanmuuttoa syntymään (mikä monestakin syystä olisi maallemme hyvä asia sekin), on aiemmin mainitsemani rahan lisäksi se, että Suomi koetaan kaukaiseksi ja umpinaiseksi maaksi, joka joidenkin mielestä on kaiken muun lisäksi vielä maahanmuuttajakielteinen.
Kuka haluaisi muuttaa maahan, johon häntä ei haluta? Jos siis voi valita. Tytöperäisessä maahanmuutossa moni voi.
Väite voi kuulostaa rajulta, mutta kun puhuu vaikkapa ulkomailla pitempään asuneiden suomalaisten kanssa, niin paluumuutto ei läheskään aina ole mikään itsestään selvyys ja syy ei ole siinä, etteikö se olisi mahdollista.
Nuo peräämäsi luvut löytyvät tuosta viittamastani blogikirjoituksestani. Tilastokeskuksen luvut kertovat, että tuhansista vuosittaisista hakijoista vain kymmenet saavat turvapaikan. He ovat siis pakolaisia, sillä turvapaikka myönnetään vain pakolaisille. Loput ovat jotakin muuta.
Maahanmuuttoviraston sivuilla kerrotaan vuoden 2008 luvuista, että kun Dublin-tapaukset (joiden hakemusten käsittely kuuluu jollekin muulle maalle) ja rauenneet siivotaan aineistosta pois, niin 61 prosenttia saa joko turvapaikan tai oleskeluluvan. Näin siis siitäkin huolimatta, että pakolaisia heistä on mitättömän pieni osuus.
Ei kuulosta tiukalta maahanmuuttopolitiikalta. Lisäksi tulevat vielä ne, jotka valittavat kielteisestä päätöksestä. Vuonna 2008 päätöksen sai kumottua 87 prosenttia valittaneista. Määrä ei kuitenkaan ollut suunnattoman suuri (80/95, pdf).
Asennevammoja esiintyy varmasti valtaväestön ja vähemmistöjen välillä puolin ja toisin. En osaa sanoa, kummin päin enemmän (ainakaan suhteellisesti). Niihin on tietysti puututtava, molemmin puolin.
Tiedätkö, on ihan mahdollista olla kriittinen harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, mutta silti suhtautua luontevasti Suomessa asuviin ja vieraileviin ulkomaalaisiin?
En linkittänyt noita tilastoja tuota yhtä pdf-tiedostoa lukuunottamatta suoraan tästä kommentista, koska joissakin blogeissa useita linkkejä sisältävät kommentit on asetettu kiertämään moderoinnin kautta. En tiedä, onko niin täälläkin. Linkit tilastokeskuksen ja maahanmuuttoviraston tilastoihin löytyvät blogikirjoituksestani, johon pääsee klikkaamalla nimeäni.
Enpäs pikaisesti katsomalla löytänyt linkkiä, mutta ei anneta sen häiritä.
Noh, tuo ensimmäinen argumentti vain todentaa sen, mitä tuossa kirjotankin eli turvapaikan saaminen ei ole helppoa. Ajatus on sillä tavalla kehäpäätelmä, että se nuo turvapaikan saaneet ovat siis näkemyksesi mukaan pakolaisia, koska ovat saaneet turvapaikan. Toki pykälien perusteella pitäisi pystyä selvittämään kuka on ja kuka ei.
Tuosta nyt ei selviä mistä tuo 61 % lasketaan, mutta eivätkö he nyt sitten ole pakolaisia, jos kerran saavat oleskeluluvan tai turvapaikan? Huomautettakoon nyt heti, että kaikki oleskeluluvan saaneet eivät ole pakolaisia.
Tuo EU:n tilasto kertoo siitä, että käsittelemme vähemmän hakemuksia ja myönnämme vähemmän turvapaikkoja EU27:n sisällä kuin mitä suhteellinen osuutemme väestömäärästä on (asia vain kärjistyy, jos vertailuluvuksi otetaan vaikkapa BKT).
Pulmia koko asiassa on, mutta pulmien joukossa on vahvasti myös suomalainen asenneilmasto, joka ei ole hyödyksi edes itsellemme.
Lähetä kommentti