Iloa ja sekoilua

Eipä tarvitse olla kuin pari päivää poissa median valtavirroista ja jo on saatu ilmoille yhtä ja toista hyödyllistä ja hyödytöntä.

Otetaan ensin jotain järkevää.

Ranska aikoo ajaa kansainvälisten huippukokousten asialistalle maanantaina julkaistuja ehdotuksia talouden ja hyvinvoinnin mittaamisen uudistamiseksi

Kyse on siitä, että Joseph Stiglitzin johtama työryhmä on pohtinut miten talouden ja hyvinvoinnin edistämistä voisi mitata paremmin kuin nykyisin usein käytetyllä bruttokansantuotteella.

Talouden mittaamisessa olisi syytä ottaa huomioon kansantalouden tuotannon sijaan taloudellista edistymistä tai tuotannon mittaamisen ohella kotitalouksien todellisia tuloja ja kulutusta sekä varallisuutta. Lisäksi pitäisi pystyä mittaamaan hankalampia asioita kuten turvallisuutta, terveyttä, koulutusta sekä ilon, onnellisuuden ja toiveikkuuden kokemuksen kaltaisia subjektiivisia asioita. Mittareiden päälle pitäisi jutun mukaan taloudellisesta kasvusta ottaa huomioon myös se, kuinka ekologisesti kestävää kasvu on.

Juttu sinänsä ei vielä paljasta miten hyödyllisiä mittarit ovat, mutta keskustelunavauksena tai jatkumona tämä on vähintäänkin hyödyllinen. Ehkä taloudesta saadaan irti muutakin kuin pelkkää tuotantoa.

* * *

Sekamelska löytyy sitten kotimaasta.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) intoutui joku päivä sitten puhumaan suunnitteilla olevasta YLE-maksusta sangen sekavia ja lehdistö sekoilemaan vielä sen päälle.

HS:n käyttämän STT:n jutun mukaan Vanhanen olisi valmis vapauttamaan Yle-maksusta ne, jotka kirjallisesti todistavat, etteivät käytä mitään välineitä, joista Yleisradion ohjelmaa lähetetään. Myös Kauppalehti käyttää samaa STT:n juttua.

YLE itse korjaa saman asian muotoon jonka mukaan suunnitellusta mediamaksusta voisi vapautua vain, jos kirjoittaa kirjallisen todistuksen, ettei käytä mitään välineitä, joissa YLEllä on sisältöjä.

Kuten esimerkiksi Mediatulva-blogi kirjoittaa, ensimmäisessä muotoilussa ei oikeastaan ole päätä eikä häntää ja jälkimmäinenkin on vähintäänkin typerä.

Pelkästään YLEn rahoituksen organisoimiseksi pitäisi siis rakennella kuvio, jossa siitä voi kieltäytyä lähestulkoon ainoastaan sulkemalla itsensä kokonaan pois sähköisestä viestinnästä. Tätä asiaa varten pitäisi sitten erikseen rakentaa rekisterit ja muut, johon näitä kirjallisia sitoumuksia kerätään ja arkistoidaan. Ne ilmeisesti olisivat luonteeltaan käsin kijoitettuja kirjeitä.

Vanhasen idea ei ole oikein minkään tietoyhteiskuntastrategian kanssa linjassa, vaan omituinen ehdotus mediamaksun aikaansaamiseksi ja sitä myöten uusien kummallisuuksien luomiseksi tähän maahan.

Ihan aikuisten oikeasti koko mediamaksu eli oikeammin YLE-vero on mennyt poliitikoiltamme täysin lapasesta ja kuitenkin kyse on helposti hoidettavissa olevasta asiasta. Ilman mitään uusia byrokratioita, erityisiä tietojärjestelmiä tai kirjallisten todistusten arkistoja rahat YLE:n toimintaan voidaan kerätä verovaroilla.

Mikä siinä nyt on niin vaikeaa?

* * *

Ja bonukseksi vinkki:

Liikenne- ja viestintäministeriö toteuttaa verkkohaastattelun, jonka tarkoituksena on kuulla näkemyksiä siitä, mitkä ovat tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikan keskeisimmät haasteet ja mahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa.

Sinne voi siis käydä kertomassa näkemyksiä tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikastra. Haastattelua koskeva sivusto on auki 25.9.2009 saakka.