Netti rulez

Sanomalehtien Liiton Taloustutkimuksella teettämästä Nuorison mediankäyttötutkimuksen mukaan internet on noussut nuorten keskuudessa sekä tärkeimmäksi että mieluisimmaksi mediaksi. Netti on ohittanut suosiossa television, jonka jälkeen tulevat sanomalehdet ja aikakauslehdet.

Tulokset ovat varmaankin nettiyhteisölle ja -kehittäjille mannaa, mutta perinteisemmälle medialle myrkkyä. Tai sitten ei.

Jokaisessa muutoksessa on aina mahdollisuus eli osin jopa pakko uudistua. Se mikä on toiminut viimeiset 50 vuotta samanlaisena, ei enää välttämättä toimi enää seuraavia 50 vuotta entisellään. Luulisi muutostarpeen tulleen jo osoitetuksi pariinkin kertaan.

Mutta ei. Pääministerimme vieraili Googlessa ja HS:n mukaan hän kannusti heitä (googlelaisia) etsimään keinoja, joilla netin epäilyttävät viestit voitaisiin tunnistaa. Lausuma viittaa Jokelan surullisiin tapahtumiin ja siihen liittyvään uutisointiin ja nettiviestittelyyn.

Olisi ollut hyvä, jos Jokelan tapahtumiin liittynyt nettiviestittely olisi havaittu ja siihen olisi reagoitu ajoissa. Jos havaitsemiseen olisi ollut tekniset keinot, niin luonnollisesti niitä olisi pitänyt myös käyttää. Tämä on kuitenkin tässä vaiheessa vain jossittelua.

Pääministerin huoli paljastaa kuitenkin yhden asian, joka vaatii huomiota. Nettikirjoittelu ei ole tuossakaan tapauksessa ollut syy, vaan oire tai hätähuuto. "Epäilyttäviä viestejä" tunnistamalla ei paranneta sairautta, pahimmassa tapauksessa tukahdutetaan oireita tai itseasiassa oireista puhumista.

Itse sairauden parantaminen vaatii selvästi humaanimpia tekoja, jotka lisäävät toisista välittämistä yhteiskunnassa. Tässä kohtaa väitän, että netissä välittäminen on mahdollisempaa ja jopa yleisempää kuin tosi-tv:n vinoutunutta kilpailuhenkeä ruokkivilla televisiokanavilla.

Pääministerin lausumassa on myös se kolikon toinen puoli eli jos kerran "epäilyttäviä viestejä" pitää pyrkiä tunnistamaan, pitää myös määritellä se mikä kaikki on "epäilyttävää". Kuka sen taas päättää ja missä? Jos tehtävä jää globaalille IT-yritykselle, niin voimme ryhtyä kaivamaan sci-fi-kirjallisuudesta niitä valvontaan perustuvia yhteiskuntamalleja.

Jotenkin vaan poliitikkojen ja johtavien virkamiesten viimeaikaisista lausunnoista koskien nettiä paistaa läpi se, että se mikä nuorisolle on nykyään arkipäivää, on kansakuntamme johtajille yhä edelleen uutta ja pelottavaa. Sekin on vain oire jostain syvemmästä, mikä selvittäminen jääköön kotitehtäväksi. Ei siis ihme, ettei ukkoutuneet puolueet saa nuorisoa vaaliuurnille.