Some day classic: Cantaloupe Island
Jotkut biisit toimivat, vaikka ne soitettaisiinkin muussa kuin alkuperäisessä genressään.
Herbie Hancockin Cantaloupe Island on alunperin Hancockin neljänneltä albumilta Empyrean Isles vuodelta 1964. Kappale lasketaan nykyisin jazz-standardiksi, sen verran kovan luokan klassikosta on kyse. Rudy Van Gelderin Blue Note Recordsille äänittämä albumikin on jazzin historian klassikoita.
Empyrean Isles on Hancockin tunnetuimpia levytyksiä Maiden Voyagen (1965) ohella ja noihin aikoihin hän oli mukana myös Miles Davisin toisessa suuressa kvinetetissä.
Tyylillisesti Cantaloupe Island on ensimmäisiä sävellyksiä, joissa on modaaliseen jazziin yhdistetty funk-rytmiä. Alkuperäisessä levytyksessä oli mukana hyvin nimekäs soittajakaarti eli pianisti Hancockin lisäksi levytyksessä soittivat Freddie Hubbard (kornetti), Ron Carter (basso) sekä Tony Williams (rummut).
Hancockista on tässä blogissa kirjoitettu aikaisemminkin, joten hypätään sen suuremmat esittelyt tässä yhteydessä ylitse.
Videolla on sähköinen ja fuusiovivahteinen versio Cantaloupe Islandista, kun alkuperäinen levytys on akustinen. Akustisesta versiosta löytyy YouTubesta myös esitys, jossa soittavat Hancockin kanssa Freddie Hubbard, Joe Henderson, Tony Williams ja Ron Carter.
Videon lähde YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Tekstit
14 kommenttia:
Onpa soljuvaa tämä Hancock.
Olen kuullut häntä aiemminkin tietenkin, mutten kuuntele kotioloissa..
Jazzklassikoita ja ylipäänsä jatsia on mukava kuunnella elävinä. Menee tämä äännitteenäkin, mutta jostain syystä tulee harvemmin kuunneltua.
Sooloilija,
Tuo on toimiva biisi, siinä on tuo funk-elementti, joka pitää sen raiteillaan.
Kari,
Jazz on livenä omassa elementissään ja aina jotenkin uniikkia. Parhaimmillaan kerrassaan hienoa.
Täytyy tunnustaa, että vanhemmiten yhä suurempi osa musiikin kulutuksesta on jazzia eikä muuta. Se on elävämpää kuin moni muu genre.
Aivan upeaa kuunneltavaa, itselle on tutumpi tuo alkuperäinen versio, joka on myös suosikkini.
Minulla oli pitkä kausi, jolloin kuuntelin säännöllisesti Weather Report -yhtyettä, ja tämähän kulkee samoissa sfääreissä. Valitsemasi kappale eroaa ratkaisevalla tavalla normisunnuntaiklassikoista, yhden tai kahden idean ympärille rakennetuista, enemmän tai vähemmän popahtavista biiseistä. Niitä voisi kutsua käyttömusiikiksi, kun taas Hancock ystävineen edustaa improvisaatiota ja musiikin sielua. Kuulostaa suureelliselta, mutta toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.
Tämä tosiaankin toimii!Jazzfunk kuulostaa tässä tosi hyvältä.Yhteen aikaan olin tähän tyyliin tosi ihastunut,ja muistaakseni mulla taitaa olla tuolla levyhyllyssä myös Pat Methenyn versio tästä.
Pitäisi varmaan soittaa vanhoja vinyylejä tänään. Tämä kuulosti taas niin hyvältä, niin hyvältä.
Oopee,
Alkuperäinen on kieltämättä tuota kitaraversiota parempi. Siitä vaan en sellaista kunnollista videota löytänyt ja tuokin tosiaan kuulostaa ihan hyvältä.
Viides rooli,
Tosiaan samoja sfäärejä tuossa. Luulen, että ymmärrän mitä tarkoitat. On totta, että musiikissa (kuten muussakin taiteessa) ovat ne biisit ja kappaleet, joissa on sielua ja ne, jotka on ikäänkuin vain esitettäviä tai kuten kirjoitat, käyttötaidetta. Joskus on vaikea huomata sitä ydintä teoksesta.
Yaelian,
Haaa! Löysinpäs tuon videon tarkemmat esittäjätiedot eli nuo muusikot tuossa ovat Herbie Hancock, Pat Metheny, Dave Holland ja Jack DeJohnette. Eli säänähän se Pat Metheny on kitaransa varressa.
SusuPetal,
Vanhat vinyylit ovat hienoja ja usein niistä saatava musakin kerrassaan viileää.
Kuuntelin ensin tuon akustisen version ja pidin siitä enemmän vaikkei tuo varsinainen vaintasi siitä paljon jälkeen jää. Mutta jazzissa fuusio ja funk eivät ole mun juttuni. Hieno valinta sunnuntaiklassikoksi, mukavaa että kaikke mahtuu mukaan ja jazz - se on Musiikkia.
80-luvun MTV-katseluista on jäänyt mieleen vain Herbieltä se Rockit ja ovela video, joka tuli nyt kerrattua. Tuo ei vain taida olla ihan ominta Hancockia... (taisi olla muuten tuo uusi Hancock-leffa nimeltään vain sattumaa :-)
Tämähän oli ihan mukava ja kevyesti sulava jazz, olen ilmeisesti osunut jossakin vaiheessa sellaisen jatsin äärelle että on tullut mielikuva rasittavuudesta ja vaikeudesta. Tämähän on varsin kuuneltavaa.
Tuima,
Kiitos. Tuo akustinen on mehdollisesti parempi kuin tämä kitaraversio, mutta video on parempi:-) Jazz on Musaa.
Timo,
Rockit on sitten jo vähän eri aikakaudelta, mutta biitti se on siinäkin ja mielenkiintoinen video. Joo... en sitä leffaa ole nähnyt, mutta luulisin, ettei se viittaa Herbieen, jonka kerrotaan olevan maailman surkeimpien välispiikkien kertoja.
halo_e,
Jazzin alle mahtuu varsin erilaista musiikkia ja osa avantgardesta, freestä ja muusta sellaisesta äärireunasta vaatii jotain erityistä mielentilaa. Moni muu tyylilaji on helpommin lähestyttävää ja kaikkea siltä väliltä. Kannattaa kokeilla.
Tämä oli Herbie-parhautta. Herbie vaatii tietynlaisen mielen alan kuunteluun ja ehkäpä tänä aamuna oli sellainen ;) Olen pantannut tätä koko viikon.
On siinäbiisissä tuota parhautta kerrakseen. Monestihan se on mielialakysymys, mutta mullee tuo uppoa melkein milloin vaan :-)
Lähetä kommentti