Äly ja suunnittelu

Yleisradion Prisma-sarjassa esitettiin tänään ohjelma Luomisoppi vastaan Darwin.

Ohjelmassa käsiteltiin sitä, kuinka kreationismi eli oppi, jonka mukaan raamattu on sanasta sanaan totta ja sen synnyttämä älykkääksi suunnitteluksi kutsuttu ajattelutapa pyrkii osoittamaan evoluution olevan väärässä ja siksi tulemaan sen tilalle koulujen biologian tunneille. Kyse on siis elämän syntyyn ja maailmankaikkeiden ikään liittyvistä käsityksistä.

Hämmästyttävää koko hommassa on se, että älykkään suunnittelun liike pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin ja maallikoihin, esittämällä heille tieteellisillä termeillä esitettyä materiaalia, joka ei kuitenkaan mene tieteen itsesäätelyn seulan läpi. Siis tiedettä, jota ei ole oikeasti tarkoitettu tiedemiehille, vaan lähinnä kaikille muille. Ohjelmassa esiteltiin kaikenlaisia nokkeluuksia, kuten se, että kaikki eliölajit mahtuivat munina Nooan arkkiin.

Älykästä suunnittelua edesajava Discovery Institute haluaa kuitenkin pohjimmiltaan pistää tieteen tekemisen kirkon alle ja sitä kautta koko yhteiskunnan uskonnollistaminen. Niin heidän omista suunnitelmistaan vuotaneet tiedot kertovat.

Kreationismilla tai älykkäällä suunnittelulla on myös ihan puhtaasti vaikutusvallan hankkimiseen tähtääviä päämääriä. Ja tietysti kreationistit keräävät repuittain dollareita ja pyrkivät näkyvästi julkisuuteen. Liikkeelle tuntuu olevan tärkeämpää se, kuinka laajalle se pääsee leviämään kuin se, millaisia tuloksia älykäs suunnittelu tuottaa.

* * *

Älykkään suunnittelun liikkeen tavoitteessa kaataa evoluutioteoria ei sinänsä ole mitään pahaa. Mikä tahansa tieteellinen teoria on tehty kaadettavaksi, se on tieteen eräs perimmäisistä luonteista. Mutta teoriat eivät kaadu ei miten tahansa tai millä tahansa.

Tieteelliset teoriat voidaan kaataa perustelemalla ne tieteessä yleisesti hyväksytyin menetelmin, eikä siis esimerkiksi katsomalla jostain kirjasta sanotaanko siellä evoluutiosta mitään. Jos todistusaineisto ja yleisesti hyväksytty todistusaineisto sanoo, että evoluutio ei ole totta, niin silloin vallitseva tieteellinen teoria on kaadettu ja korvattu mahdollisesti uudella tieteellisellä teorialla. Ei jollakin saarnaajien moraalisella tekstillä.

Älyttömintä koko asiassa on se, että yhden tieteen yhtä osiota vastaan käydään uskonnon keinoin. Ihan kuin se osoittaisi sen, että raamattu olisi sanasta sanaa oikein ja siitä voitaisiin päätellä esimerkiksi maailmankaikkeuden ikä. Jotta älykkään suunnittelun teoriassa olisi mitään vakavaa pohjaa luonnontieteellisessä mielessä, sen pitäisi pystyä vastaamaan myös monien muiden tieteen osa-alueiden kuten vaikkapa fysiikan perustavaa laatua oleviin teorioihin. Siis väitteellä, että maailmankaikkeus olisi jonkin suunnitelman tulosta.

Älykäs suunnittelu ei siis ole mitään tiedettä, vaan jokin kreationismin tai muun uskonnollisen fundamentalismin jatke.

* * *

Tieteellä ei ole uskonnon kanssa ristiriitaa. Teologia ja filosofia käsittelee uskonnon alle kuuluvia kysymyksiä omien menetelmiensä antamin keinoin, biologialla tai muilla luonnontieteillä ei ole kantaa mihinkään yliluonnollisiin olentoihin suunnittelemassa maailmankaikkeutta.

Myöskään uskonnolla ei ole ristiriitaa tieteen kanssa, paitsi fundamentalisteilla. Kirkkojen valtavirta pitää itsekin raamattua kuvainnollisena tekstinä, ei kirjaimellisena ohjeena uskonnon itsensä ulkopuolella. Lisäksi esimerkiksi katolinen kirkko tunnustaa tieteelliset tosiasiat, myös evoluutioteorian.

* * *

Takaisin niin sanottuun älykkääseen suunnitteluun maailmankaikkeuden tai vaikkapa lajien synnyn perusteoriana. Jos ihmiskunta ei tähän mennessä ole onnistunut keksimään vastausta johonkin luonnontieteelliseen kysymykseen, ei tarkoita sitä, että selitys pitää löytyä vaikka väkisin jostain tekstistä.

Se tarkoittaa sitä, että vastausta vielä ei ole löydetty, mutta mahdollisesti löydetään nykyisen sukupolven, seuraavan sukupolven tai vaikkapa 10 seuraavan sukupolven aikana. Näin on tiede ja kulttuurimme tähänkin asti kehittynyt ja se on uteliaan ihmisen perusominaisuus.

Nykyisen tutkijasukupolven avoimet kysymykset ja oivalluksen vajavaisuus ei siis ole argumentti älykkään suunnitelijan puolesta luonnontieteissä.

* * *

Itseasiassa "älykkään suunnittelijan" idea ei ole edes uusi, vaan René Descartes (1596-1650) piti epäilyä menetelmänä, jolla hän pyrki löytämään totuuden ja korvaamaan uskomuksiinsa sisältyvän epävarmuuden tiedolla. Descartes ei ollut skeptikko, mutta esitteli kolme argumenttia miksi kaikkein varmimpiakin aisteihin perustuvia uskomuksia voidaan epäillä. Nämä kolme argumenttia perustuvat aistien pettävyyteen, unennäön mahdollisuuteen sekä ilkeän demonin mahdolliseen olemassa oloon.

Descartes kirjoitti: Minulla on kuitenkin ollut hengessäni jo kauan varma käsitys, että on kaikkivoipa Jumala, joka on tehnyt ja luonut minut sellaiseksi, kuin olen. Mutta mistä tiedän, ettei hän ole menetellyt niin, ettei ole maata, ei taivasta, ei avaruudellista kappaletta, ei muotoa, ei kokoa eikä paikkaa mutta siitä huolimatta tämä kaikki näyttää minusta olevan olemassa aivan samalla tavalla kuin nyt? [1]

Voisi siis olla olemassa myös ilkeä demoni, joka on käyttänyt kaiken tarmonsa pettääkseen niin, että kaikki uskomukset maailmasta, ihmisen omasta ruumiista, matematiikasta, menneisyydestä ja muiden ihmisten mielentiloista ovat pelkkää erhettä.

Älykäs suunnittelu on siis filosofisesti vanha keksintö, eikä siis todista edes sitä, että jos suunnittelua olisi olemassa, me voisimme sitä pitää totena.

* * *

Tämän blogin kirjoittaja lähtee liikkeelle siitä, että uskokoon ken tahtoo mihin tahansa jumaliin haluaa tai olkoon uskomatta ja sillä hyvä. Uskonto tai uskonnottomuus on itse kunkin yksilöllinen asia ja oikeus, eikä siihen tarvitse sotkea mitään ylimääräisiä asioita eli esimerkiksi uskonto ja politiikka on syytä pitää erillään. Samoin uskontoa ja tiedettä ei pidä sekoittaa toisiinsa siellä missä nämä asiat eivät kuulu toisiinsa, kuten esimerkiksi luonnontieteissä.

* * *

Lähdeviite:
[1] Markus Lammenranta, Tietoteoria, s. 22.