Some day classic: Hymn of the Seventh Galaxy
Kolme viikkoa sitten alkoi tässä blogissa oma sarjansa sunnuntaiklassikoiden soittelussa. Sarja, jossa artisteja yhdistää eräs tietty asia, on lähetymässä päätöstään. Aiemmin sarjassa ovat esiintyneet Bobby Hutcherson, Béla Fleck and the Flecktones ja John Scofield. Kuka ensimmäisenä keksii syyn näiden biisien soittamiseen täällä, saa palkinnoksi ihan uniikin haikun. Vastaus paljastuu alkavan viikon lopulla ellei sitä kukaan ennen sitä keksi.
Halo Aiko Efekti on löytänyt yhden yhdistävän tekijän, joka ei ollut se haettu, mutta tosi. Se huomioidaan. HAE:n terävä havainto oli se, että mainitut artistit ovat esiintyneet Pori Jazzeilla. Etsittävä yhdistävä tekijä ei kuitenkaan löydy historiasta. Seuraavakin artisti on esiintynyt Porissa.
EDIT klo 21.12: Halo Aiko Efekti keksi myös koko kuvion ratkaisun eli kaikki nämä artistit esiintyvät ensi viikoloppuna London Jazz Festivalin tiimoilta Lontoossa. Kommenteissa vähän lisää tästä.
Return to Forever on yhtye, jonka johtajana toimii pianisti Chick Corea. Yhtyeen toinen voimahahmo on basisti Stanley Clarke.
Return to Forever on perustettu alunperin 1970-luvun alussa ja se tunnetaan alunperin fuusiojazzistaan. Yhtye toimi alunperin vuosina 1972-77.
Yhtyen koottiin jälleen vuonna 2008, jolloin Corean ja Clarken lisäksi yhtyeessä on soittanut rumpuja Lenny White ja kitaraa Al Di Meola.
Yhtyeeltä on ilmestynyt 1970-luvulla 7 studioalbumia. 2000-luvulla on ilmestynyt kokoelmia ja tuplalive Returns, jolta löytyy myös videolla esiintyvä biisi Hymn of the Seventh Galaxy. Biisi on myös saman nimisen albumin nimikappale vuodelta 1973.
Yhtyeen vetäjä Chick Corean ura on ollut merkille pantavan aktiivinen ja monivivahteinen. Hän on levyttänyt ahkerasti 1960-luvun lopulta alkaen ja vaihdellut tyylilajista toiseen. Corea on levyttänyt myös lukuisten artistien kanssa kuten esimerkiksi Miles Davisin, Wayne Shorterin, Joe Hendersonin ja Stan Getzin. Corea on mukana esimerkiksi sellaisilla Davisin klassikoilla kuin Filles de Kilimanjaro, In a Silent Way ja Bitches Brew.
Nykyisellään Corea, Clarke ja White esiintyvät myös ilman Di Meolaa, jolloin setistä käytetään myös nimeä Power of Three.
Videon lähde: YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Tekstit
15 kommenttia:
Tämän porukan kaikki soittajat ovat niin, siis niiiiin taitavia, että alta pois! Nyt olen kuitenkin sen verran puhki, etten millään jaksa pohtia sitä yhteistä nimittäjää, mutta palaan pulman äärelle viikolla. Hilirimpsis!
Hmm, tämä on sitä jazzia, joka ei aukene minulle, ei. Monta kymmentä vuotta olen yrittänyt opettaa itseäni kuuntelemaan tätä, vaan ei onnistu,
Joskus, jossain kapakassa, live-esityksenä, olen tavoittanut jonkinlaisen yhteyden tällaisen musiikin ja itseni välillä. Ehkä tätä pitäisi kuunnella livenä, pienessä tilassa.
Viides rooli,
Totta. Tuo porukka on taidoiltaan aivan huippua.
Kyllä se sieltä löytyy. Arvelen, että tuo kuvio paljastuu viimeistään perjantaina, mikä sekin on oikeastaan vinkki:-)
SusuPetal,
Kyllä. Livenä parasta. Ehkä pienessä tilassa, miksei isommassakin, jos akustiikka on kohdallaan.
http://www.londonjazzfestival.org.uk/
Alkaa perjantaina, 13 marraskuuta, kyseiset ukot esiintyjälistalla.
Taisi Halo vetää pisteet kisassa.
Ei ihan meikäläisen ykkösmusaa, mutta Porissa, aurinkoisena päivänä kuultuna olen tästä pitänyt. Tosin en nyt ole ihan varma, olenko juuri tätä bändiä edes kuullut ;)
Nyt kyllä ärsyttää aivan suunnattomasti, kun en saa kiinni siitä jutusta! Nämähän ovat kaikki yllättäen jotenkin tuttuja biisejä, mutta...!!!
Vaiheinen on soittanut jossain elämänsä vaiheessa näiden kaikkien herrojen kanssa hillitöntä funkkia syvässä etelässä!
Isänpäivä...sinulla on vaiheinen aika samanlainen musamaku kuin isälläni:)
Halo Aiko Efekti,
Bingo!
Scofield perjantaina, Hutcherson lauantaina ja Belá Fleck and the Flecktones sekä Corea, Clarke ja White sunnuntaina.
Ei varmaan vaikea arvata kenellä on liput noille keikoille?
Halo Aiko Efektille tehdään sitten kaksi haikua. Toimitus ensi viikolla:-)
Kari,
Niin HAE teki.
Tuo toimisi Porissakin.
lepis,
Juu. Biisit eivät olleet tuon arvoituksen juoni, vaan se, että em. taitelijoat löytyvät ensi viikonloppuna Lontoosta.
En vielä ole soittanut, mutta kohta toivottavasti vedetään samaa ilmaa:-)
Pisara,
Isälläsi on loistava musiikkimaku! :-)
;D Heh, minä osuin peräti kaksi kertaa jazz-aiheisessa visassa... Joku saattaa nyt erehtyä luulemaan että tietäisin jotakin tästä kyseisestä musiikinlajista...
Mutta hienoa (!!!!), odotan innolla tsääds-haikuja.
Toivotan mukavaa ja antoisaa reissua Lontooseen ja musakalaaseihin!
Heh. Olet lähes tietämättäsi jazz-asiantuntija. Tai sitten osaat seurata meikäläisen ajatuksenjuoksua:-)
Juu. Nyt kun voittaja on tiedossa, niin kehitysprosessi on jo käynnistynyt ja pistän ne tulemaan sähköpostissa. Saat sitten julkaista tai olla julkaisematta, ne ovat sinun.
Kiitos kiitos. Tuosta tulee hyvä reissu, jos nyt vaan ei mikään sikaflunssa iske totaalisen väärään aikaan...
Aivan mahtavaa. Näin taitavien soittajien musisointia kuuntelee mielikseen milloin tahansa. En ole aiemmin näihin tutstunut satunnaisia kuunteluja enempää. Nyt lähden levytostoksille.
Tämä biisi osoitti taas kerran sen, että progressiivisen rockin ja fuusiojazzin raja on veteen piirretty. Ja kuten Pekka Kejonen on runoillut: "Talvella veteen piirretty viiva on tie".
Tuo "Talvella veteen piirretty viiva on tie" on muuten tavallaan todella totta ja fuusiojazzin sekä progen välissä on vain erilaisia sävyjä. Olkoon nyt vaikka Weather Report yhtenä esimerkkinä.
Return to Forever tai Corea & Clarke & White ovat kyllä aivan nykymuusikoiden huippua. Vähättelemättä yhtään muitakaan nykyisiä huippuartisteja.
Musiikkia kuunnellessa voit sitten poimia Itkis 6. käsittelyysi :-)
Jep. Kiitos. Ja se on sitten jo ehtinyt jatkaa matkaansa :-)
Lähetä kommentti