Valokuvatorstai: Räiskyvä
Valokuvatorstain 149. haaste on sana räiskyvä. Lähestytään asiaa tukevalta pohjalta.
Asiasanoja aiheesta ja hieman sen vierestäkin. Kun maailmaa oikein tarkkailee, saattaa huomata erilaisia mieltä lämmittäviä tai kiihottavia yksityiskohtia.
Valokuvatorstain 149. haaste on sana räiskyvä. Lähestytään asiaa tukevalta pohjalta.
Kirjoittanut Vaiheinen klo 02:41
Asiasanat: luonto, valokuvatorstai
13 kommenttia:
Kuin maalitippoja olisi kallion pintaan räiskitty.
Siinä on taas jäkälää räiskitty pitkin kalliota.
Ansku,
Ehkä se jollain etäisellä tavalla jotain sellaista onkin...
Oh-show-tah hoi-ne-ne,
Kukahan lie käynyt roiskimassa:-)
Luonnon omat roippeet. Ei sentäs purkkaa, niin kuin täällä on maat ja mannut täynnä, hyh. ;)
Kallion pinta on kaunista. Luonnollista räiskyntää.
Luonto paras taiteilija.
Kivi räiskähtelee hillitymmin ja tietysti oman ja kumppaneiden värimaailman mukaan.
Joskus jäkäläiset kivet tosiaan hyppäävät silmille maisemasta - varsinkin jos siellä on punaista levääkin seassa. Hieno luonnonläheinen vastaus haasteeseen, kaikki ei kuitenkaan ole ihan harmaata, vaikka nyt siltä tuntuu.
Elegia,
:-) Luonnolla on tosiaan oma tapansa räiskiä asioita kohdalleen. Niin näköjään myös briteillä, kuten tuli tuossa vajaa viikko sitten huomattua. Roskasysteemit ovat... hmm... etten sanoisi hieman omalaatuisia.
savisuti,
On. Kallion ja kiven pinnassa on jotain ikiaikaista.
annifanni,
Luonnollinen taiteilija!
arleena,
Kivellä ei ole kiire taidetta tehdessään. Sävyt saavat oman paikkansa.
Pankin talkkari,
Kiitos. Luonnossa kaikki ei ole harmaata ja himmeää aina. Joskus se herää loistoonsa siellä pienissä mutkissa.
Luonto on ollut taiteellisella päällä
Luonto on suuri artisti.
Kivessä räiskähtelevät kuviot - hieno oivallus haasteeseen:)
Kiitos kiitos. Siinä on räiskähdelty ajan kanssa hauduttaen :-)
Lähetä kommentti