Mistä se raha tulee?

Joskus uutisia lukiessaan sitä tuntee itsensä joko tyhmäksi tai tyhmänä pidetyksi. Jälkimmäinen mielikuva tuli puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) YLE.n rahoitusta koskevista lausunnoista.

YLE:lle antamassaan haastattelussa Häkämies torjuu Yleisradion toiminnan rahoittamisen valtion budjetista:

"Pidän tässä taloudellisessa tilanteessa epärealistisena löytää Yleisradiolle vuosittain 500 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa. Se tarkoittaisi veronkorotuksia tai leikkauslistoja. Kukaan, joka esittää YLEn rahoitusta budjettiin, ei ole kertonut mistä se raha otetaan."

Häkämies toistaa ajatuksen viestintäministeri Suvi Lindénin (kok.) budjettirahoitusehdotusta pohtiessaan:

"Jos sitä kannattaa, pitää sanoa mistä se raha tulee. Minä en tiedä mistä se raha tulee."

Kun kerran ministeri ei tiedä mistä se raha tulee, niin kerrotaan. Se tulee meidän kuluttajien ja veronmaksajien taskuista. Raha tulee kansalaisilta kaikissa ehdotetuissa malleissa, joissa ei etsitä rahoitusta jostain ihan muualta kuten vaikkapa mainostuloista tms. (jolloin silloinkin se raha tulee välillisesti kuluttajien kukkaroista).

Tätä asiaa ei muuta yhtään miksikään se, kerätäänkö kansalaisilta nuo rahat epäoikeudenmukaisena kotitalousverona eli ehdotettuna mediamaksuna vai kerätäänkö ne normaalin verotuksen yhteydessä veronkorotuksilla. Sama koskee ehdotettuja rahastomalleja, joissa varat kerättäisiin veronmaksajilta ja sitten sijoitettaisiin omaan rahastoonsa.

Rahan lähde on koko ajan sama. Se sen sijaan ei ole sama millä logiikalla ja millä yhteiskunnallisella reiluudella rahat kerätään.

Ehdotetun mediamaksun eli oikeasti Yle-veron ongelma on se, että se ei kohtele kansalaisia ja veronmaksajia tasaveroisesti, ei toimi sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja luo uutta byrokratiaa sekä pahimmassa tapauksessa eräänlaisia uusia tuloloukkuja. Verotuksen yhteydessä kerättäessä rahankeräysjärjestelmä on olemassa ja se kohtelee kansalaisia samalla tavalla oikeudenmukaisesti kuin verotus ylipäätänsäkin.

Lintilän työryhmän mediamaksuksi kutsuman Yle-veron perusteleminen sillä, että se raha tulisi jotenkin jostain muualta kuin mikä tahansa muu vero, saa tavallisen veronmaksajan tuntemaan itsensä lähes uunotusyrityksen kohteeksi joutuneeksi.

PS. Leikkauslistoilla uhkaileminen on vanhanaikaista ja sitä paitsi, puhuttu 500 miljoonaa euroa on noin 1,6 % valtion tämän vuotisen talousarvioesityksen veroista ja veroluonteisista tuloista.

Aiheesta tässä blogissa muualla:

• Yle-maksu eli mediamaksu eli Yle-vero pois pöydältä (23.3.2010)
• Mistä se raha tulee? (22.3.2010)
• Mediamaksun aikalisä (19.3.2010)
• Ratkaisut Yle-lakiin (17.3.2010)
• Mediamaksun hautajaiset (11.3.2010)
• Mediamaksu paisuu (9.3.2010)
• Kapina mediamaksua vastaan (10.10.2009)
• Internetveroa pukkaa ja sen nimi on mediamaksu (17.9.2009)
• Mediamaksu siirtyy? (19.9.2009)
• Mediamaksu ei maistu (18.8.2010)
• Maksetaanko mediamaksua mahdollisuudesta? (18.6.2009)
• Mediamaksu olisi epäoikeudenmukainen kotitalousvero (23.4.2009)