Ratkaisut Yle-lakiin

Mediamaksua vatkataan taas. Nyt asialla ovat eduskuntaryhmät, jotka huomenna käsittelevät sitä, voidaanko Yleisradion rahoitus- ja hallintomallit uudistaa vielä tällä kaudella. Viestintäministeri Suvi Lindénhän päätti taannoin, ettei asia nykymuodossaan etene tällä vaalikaudella ja että hän kannattaa Ylen rahoittamista valtion budjetista.

Samalla kivenä kengässä on ollut hallintomalli, johon aiemmin on ehdoteltu uutta elintä eli julkisen palvelun neuvostoa. Tämä ei käy SDP:lle, joka ei halua enää uutta valvojaa ministeriön, yhtiön hallintoneuvoston ja hallitusten rinnalle.

Ylen rahoittaminen mediamaksulla on hiertänyt myös Keskustaa. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ehti jo ehdottamaan rahastomallia, jossa Ylen rahoitusta varten kerätään oma rahastonsa. Oman rahastomallinsa on esittänyt myös Keskustan Jarmo Korhonen. Lisäksi Korhonen kertoi, että Keskustan puoluekokous pääsee selvittelemään kysymystä.

* * *

Mediamaksun (tai kuten HS sanoo "Yle-maksu" ja jota Yle itse kutsuu nykyisellään termillä "Ylen rahoitus" tms.) kohtalo on siis edelleen auki. Samoin hallinto.

Se ei ole muuttunut miksikään, että Lintilän työryhmän aikaisemmin ehdottelema mediamaksu on epäoikeudenmukainen eikä sen perusongelmaa voi korjata jollain sosiaaliturvan erityisjärjestelyillä tai lisäbyrokratian luomisella lupahallintoon tai sosiaaliturvan puolelle. Mediamaksun (joka oikeammin on asuntokohtainen vero) idea on yksinkertaisesti laho.

Kun Lindén ehdottaa rahoituksen hoitamista valtion budjetista ja Arhinmäki sekä Korhonen omasta veron yhteydessä kerättävästä rahastostaan, he ovat järjen tiellä. Yle tarvitsee kestävän pohjan rahoitukselleen kulttuuri-instituutiona, mutta sitä ei pidä tehdä sellaisessa muodossa, joka saa osan kansakuntaa inhoamaan koko ideaa.

Verojen yhteydessä ja kyljessä rahoituksen kerääminen on yksinkertaisinta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisinta, kun se huomioi suoraan maksukyvyn. Se on myös vähiten uutta byrokratiaa aiheuttava ja samalla poistaa tv-lupatarkastajat kuvasta. Verotuksen yhteydessä myös maksupohja saadaan riittävän laveaksi ja nykyinen telkkarin salakatselusta aiheutuva vapaamatkustaminen loppuu. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä nyt vain on helpoin malli, joten miksi sitä ei käytettäisi?

Kerätäänkö varat sitten omaan rahastoonsa vai ei, kansalaisten kannalta makuasia varmaankin. Jos poliitikot kokevat valtion budjettia huonona ideana, menköön varat rahastoonsa.

Mitä sitten hallintoon tulee, niin demarit ovat oikeassa. Mikään yhtiö ei tarvitse neljää erilaista isäntää pähkäilemaan samoja asioita. Kolmessakin on jo liikaa.

Ja tässä ehdotus siihenkin pulmaan. Yhtiö ei voi tulla toimeen ilman hallitusta ja ministeriöllä on lakisääteisiä valvontatehtäviä, mutta poliitikoista koostuvaa hallintoneuvostoa ei tarvitse oikeastaan kukaan (muu kuin ehkä nuo poliitikot). Lakkautetaan se ja korvataan se julkisen palvelun tehtävää pohtivalla julkisen palvelun neuvostolla.

Kelpaisiko tämä?

Aiheesta tässä blogissa muualla:

• Yle-maksu eli mediamaksu eli Yle-vero pois pöydältä (23.3.2010)
• Mistä se raha tulee? (22.3.2010)
• Mediamaksun aikalisä (19.3.2010)
• Ratkaisut Yle-lakiin (17.3.2010)
• Mediamaksun hautajaiset (11.3.2010)
• Mediamaksu paisuu (9.3.2010)
• Kapina mediamaksua vastaan (10.10.2009)
• Internetveroa pukkaa ja sen nimi on mediamaksu (17.9.2009)
• Mediamaksu siirtyy? (19.9.2009)
• Mediamaksu ei maistu (18.8.2010)
• Maksetaanko mediamaksua mahdollisuudesta? (18.6.2009)
• Mediamaksu olisi epäoikeudenmukainen kotitalousvero (23.4.2009)