Tšernobyl
Tänään on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuosipäivä.
22 vuotta sitten 26.4.1986 Ukrainassa Tšernobylin kaupungin lähellä sijaitsevassa ydinvoimalassa insinöörit ryhtyivät tekemään kokeitaan ja kello 1.23.40 räjähti. Tarkkaa kuolleiden lukumäärää ei tiedä kukaan ja arviotkin heittelevät roimasti 9000 ja 900 000 välillä. Radioaktiivinen pilvi levisi ympäri Eurooppaa.
Onnettomuuden jäljet näkyvät vielä pitkään ja arvioiden mukaan myös Suomessa onnettomuus aiheuttaa muutamia satoja kuolemaan johtavia syöpätapauksia 80 vuoden aikana.
Vaikka Tšernobylin ydinvoimala onkin erilainen kuin Suomessa käytettävät voimalaitokset, on ihan turhaa kuvitella etteikö vastaavan kokoluokan onnettomuus olisi mahdollinen missä tahansa voimalaitoksessa. Mikään kone tai laite ei ole täydellinen ja vaikka turvajärjestelmät ovat moninkertaiset ja kattavat, pienen riskin toteutuessa tuho on valtava.
Miksi me ylipäätänsä hyväksymme tällaiset riskit yhteiskunnassamme?
Tšernobylin onnettomuuden uhrit ovat myös ihmisen teknologiauskon uhreja. Älkäämme unohtako heitä ja saamaamme opetusta.
(Kuvassa Tšernobylin voimalaitos Pripyatin aavekaupungista kuvattuna. Kuvaaja Jason Minshull, lähde: Wikimedia Commons)
Tekstit
2 kommenttia:
>Tarkkaa kuolleiden lukumäärää ei tiedä kukaan ja
> arviotkin heittelevät roimasti 9000 ja 900 000 välillä.
Kuolleita itse onnettomuudessa oli joitain kymmeniä. Tuhannet kuolleet ovat tilastospekulaatiota, jonkun todennäköisyyden mukaan arvioituna.
> Radioaktiivinen pilvi levisi ympäri Eurooppaa.
Ja lisäsi Eurooppalaisten säteilyannosta keskimäärin 2 %. Enemmän säteilyä saa jos asuu radon-alueella.
>Onnettomuuden jäljet näkyvät vielä pitkään ja
>arvioiden mukaan myös Suomessa onnettomuus
>aiheuttaa muutamia satoja kuolemaan johtavia syöpätapauksia
>80 vuoden aikana.
Liikenteessä kuolee muutamia satoja vuodessa, Tsernobylissä muutamia satoja 80 vuoden aikana, eli muutama vuodessa. Kuolleiden määrä pitää aina suhteuttaa johonkin muuhun, muuten asian mittasuhteet ovat hakoteillä.
Fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden polttamisessa syntyvien pienhiukkasten aiheuttamat kuolemantapaukset ovat myös tuhansissa Euroopassa joka vuosi. Samanlaisia tilastoarvioita tosin, mutta kuitenkin.
>Vaikka Tšernobylin ydinvoimala onkin erilainen
>kuin Suomessa käytettävät voimalaitokset, on
>ihan turhaa kuvitella etteikö vastaavan kokoluokan
>onnettomuus olisi mahdollinen missä tahansa
>voimalaitoksessa.
Minkälainen vikaantuminen tarvittaisiin, jotta samanlainen päästö tapahtuisi kevytvesireaktorissa? Niissähän ei esimerkiksi ole yhtään positiivista takaisinkytkentää kuten Tsernobylissä oli, ja on edelleen muissa vastaavissa laitoksissa.
>pienen riskin toteutuessa tuho on valtava.
Tilastonäyttö puuttuu täysin. Minkälaisia tuhoskenaarioita esität?
>Miksi me ylipäätänsä hyväksymme
>tällaiset riskit yhteiskunnassamme?
Koska se riski on niin pieni, tilastollisesti tasan nolla. Hyväksymme useita muita, satoja tai tuhansia kertoja suurempia riskejä aivan arkipäiväsessä elämässämme. Miksi hyväksymme ne? Suhteellisuuden taju pitää säilyttää.
>Tšernobylin onnettomuuden uhrit ovat myös
>ihmisen teknologiauskon uhreja. Älkäämme
>unohtako heitä ja saamaamme opetusta.
Teknologiaonnettomuuksista tulee ensimmäisenä mieleen Bhopalin myrkkykaasuonnettomuus, jossa oikeasti kuoli 28000 – 50000 ihmistä. Heidät lienee jo unohdettu, koska en ole huomannut kemian teollisuutta vastustettavan yhtä sinnikkäästi kuin ydinvoimaa. En ymmärrä miksi näin on. Myös uusia hiilivoimaloita saa esim. Saksaan rakentaa kymmeniä ilman, että se edes ylittää uutiskynnystä. Niistä minä olen oikeasti huolissani, en ydinvoimasta.
Sinänsä asiayhteys alkuperäisessä tekstissä on tiivistämisen vuoksi epätarkka eli tuon onnettomuuden seurauksena eri lähteiden vuoksi kuolleiden määrä ilmoitetaan virallisissa ja kritisoiduissa arvioissa 9000 paikkeille ja eräissä muissa paljon suuremmaksi.
Tuhansien kuolleiden määrän arvioiminen tilastospekulaatioksi on verrattavissa tupakkayhtiöiden väitteeseen tupakan ja keuhkosyövän välisen yhteyden spekulatiivisuudesta. Onko kukaan kuullut, että joku olisi tukehtunut tupakkaan? Tuskin, mutta siltä tupakan tiedetään tappavan.
Kuten huomaat, en väitä samanlaisen onnettomuuden olevan mahdollinen Suomessa käytetyissä reaktorityypeissä. Se, että meillä käytetään erilaista teknologiaa ei estä saman kokoluokan onnettomuuden mahdollisuutta. Tuhoskenarioita ja todennäköisyyksiä on arvioitu ja esitetty, joskin tyypillisesti kohtuullisen konservatiivisella mallilla. Wikipediasta tai STUK:lta näitä taitaa löytyä. Muistan nähneeni sellaisenkin arvion, jossa laskettiin auki kustannuksia Loviisan toisen reaktorin korkeimpien INES-luokkien mukaiselle onnettomuudelle. Arviot tosin perustuivat sille, että kaikki ihmiset toimivat rationaalisesti ja suojautuivat joditablettien kanssa ajoissa kellareihin yms. Hyvin epätodennäköinen tapahtumasarja sanoisin.
Se että hyväksymme elämässä erilaisia riskejä, ei tee minkään toisen riskin hyväksyttävyyttä sen suuremmaksi.
Lähtökohtaisesti olisi aidosti syytä arvioida IAEA:n ydinturvallisuusperiaatteita ja esimerkiksi sitä, onko koko elinkaari ja vaihtoehtoiset toimintamallit, ei pelkästään energiantuotantomallit, ydintekniikan käytöstä saatavat hyödyt sellaisia, että ne oikeuttavat sen käyttöön liittyvät riskit.
Lähetä kommentti