Internetveroa pukkaa ja sen nimi on mediamaksu
Keskustelu mediamaksusta menee yhä epäselvemmäksi ja älyttömämmäksi.
Nyt keskusta haluaa eduskuntaryhmänsä suulla, että tulevasta Yle-maksusta voidaan vapauttaa ne, jotka todistettavasti eivät seuraa radiota tai televisiota tai käytä internetiä. Lisäksi vaaditaan, että toimeentulotuen resurssit pidetään riittävinä, jotta vähävaraisimmat voivat saada jatkossakin tukea selviytyäkseen maksusta.
Tämä ei kelpaa viestintäministeri Suvi Lindénille (kok.) koska maksua varten ei ole tarkoitusta rakentaa minkäänlaista tarkastus- tai kontrollijärjestelmää.
Koko mediamaksu tai oikeastaan Yle-vero on esitetyissä muodoissaan huono, byrokraattinen ja älytön idea.
Jos nyt keskustan esitystä katsoo, niin ensinnäkin syntyy uusi ruokakuntakohtainen vero, jonka keräämistä varten tarvitaan uusi prosessi ja järjestelmät.
Siihen syntyisi poikkeus, jonka mukaan kirjallisesti ilmoittamalla, että elää sähköisten viestinten ulkopuolisessa maailmassa, vapautuu maksusta. Tätä varten pitäisi perustaa oma järjestelmänsä ja kontrollimekanisminsa.
Lisäksi vähävaraisimpia varten pitäisi toimeentulotuen myöntämistä varten ryhtyä joihinkin muutostoimiin.
Mitähän tämä kaikki byrokratia tulisi veronmaksajille maksamaan?
Ja mietitäänpäs hetki tätä internetiä koskevaa lausumaa. Kaikkien sellaisten, jotka käyttävät internetiä pitäisi maksaa Yle-veroa, joka käytettäisiin siis Ylen rahoittamiseksi. Pelkkä internetin käyttäminen tarkoittaisi siis uutta veroa, ihan riippumatta siitä mitä sisältöjä käytetään.
Jos kansalainen ei käytä televisiota tai kuuntele radiota, kyseessä olisi puhdas internetvero.
Ilmeisesti tämä keskustan ehdotus pitää sisällään sen, että kaikki kännykän käyttäjät joutuvat automaattisesti verolle elleivät pysty todistamaan, että kännykällä ei saa aikaiseksi internetyhteyttä.
Jo pelkästään se, että kansalaisen yhteydet erilaisiin tietoverkkoihin joutuvat automaattisesti verotettaviksi, reunaehdoilla millä hyvänsä, hipoo sellaista rajaa, missä tietoyhteiskunta ottaa pahasti takapakkia vähintään periaatteellisella tasolla, mutta myös käytännössä.
Internetveron ideaa ei myöskään voi tai saa toteuttaa ihan vain yhden yhtiön rahoittamiseksi pohtimatta sen laajempia periaatteellisia vaikutuksia.
Eikä nämä Yle-veron ongelmat tähän vielä lopu. Kuka on se "ruokakunta", jonka vastuulle maksun maksaminen ulosoton uhalla jää?
Ja niin edelleen.
On täysin käsittämätöntä, että Ylen rahoituksen turvaamiseksi (joka tässä koko revohkassa on se asian ydin) ei käytetä yksinertaisinta ja toimivaksi todettua mallia eli tavallista veronkantoa.
Parasta olisi sisällyttää koko Yle-vero muun verotuksen sisälle ja hoitaa Ylen rahoitus budjetin kautta tai jos tämä malli ei kelpaa, kannetaan se vero sitten samaan tapaan kuin vaikkapa TEL-maksu tai työttömyysvakuutusmaksu ja jyvitetään eurot suoraan Ylen pohjattomaan kassaan.
Mikä ihme tuossa on nyt niin vaikeaa?
Aiheesta tässä blogissa muualla:
- Yle-maksu eli mediamaksu eli Yle-vero pois pöydältä (23.3.2010)
- Mistä se raha tulee? (22.3.2010)
- Mediamaksun aikalisä (19.3.2010)
- Ratkaisut Yle-lakiin (17.3.2010)
- Mediamaksun hautajaiset (11.3.2010)
- Mediamaksu paisuu (9.3.2010)
- Kapina mediamaksua vastaan (10.10.2009)
- Internetveroa pukkaa ja sen nimi on mediamaksu (17.9.2009)
- Mediamaksu siirtyy? (19.9.2009)
- Mediamaksu ei maistu (18.8.2010)
- Maksetaanko mediamaksua mahdollisuudesta? (18.6.2009)
- Mediamaksu olisi epäoikeudenmukainen kotitalousvero (23.4.2009)
Tekstit
14 kommenttia:
Myös joissakin kauppakeskuksissa näytetään ruuduilta Ylen uutisia. Niissä ei parane käydä, jos on hakenut vapautusta mediamaksusta.
Verojen maksamisessa on se ongelma, että eräät eivät halua maksaa veroja ollenkaan. Siksi monet julkiset palvelut, jos sitä sanaparia saa enää edes käyttää, ovat nykyään huonompia ja vähäisempiä kuin ennen.
Ehkä mediamaksu on ollut yritys kiertää todennäköinen ongelmallinen tulevaisuuden tilanne, jossa juuri ei ole saatavissa verorahoja toiminnan rahoitukseen nykymuodossa. Tulevaisuus näyttää ja pahaa pelkään.
Maksaisin mielelläni vaikka enemmän veroja, nähdäkseni Ylen kanavat tv:ssä, esimerkiksi nykyisen laatuisina. Jos sellaista laatua en tulisi jatkossa näkemään, voinkin lopettaa tv:n katselun kokonaan. Mainosrahoitteisia kanavia ei tulisi yhtään ikävä.
Niko L.
Niin. Uutisiahan näkee ties millä toreilla. Toisaalta, internetiä voi käyttää monissa julkisissa paikoissa. Okei nämä voidaan toki irrottaa jollain erityispykälällä.
Mutta ajatellaanpa sitten vaikka jotain MD3-soitinta, johon ladataan laillista musiikkia jostain palvelusta.
Tai jotakin laitetta, joka on kytketty tietoverkkoon, kuten vaikkapa jotain talotekniikkaan liittyvää vekotinta.
Ja niin edelleen. Jos pelkkä internetin käyttö (tai siitä kieltäytyminen) kytketään verotukseen, verotetaan tai kieltäydytään nykyään aika paljon muutakin millä ei ole mitään tekemistä Ylen kanssa.
peteer,
Tuossa on myös pointti ja olen pitkälti samaa mieltä. Minulle sopii ihan hyvin, että maksan veroissani Ylen ja sen tuottamat palvelut.
Mediamaksu on outo ja epäonnistunut yritys rakennella jotain rahoitusautomaattia kaikenlaisten duubioiden keskellä ja se on saanut tätä kautta aika omituiset muodot.
Luultavasti nykyisen televisioluvan/maksun keruusta vastaava koneisto pitää siirtää uuteen tehtävään. Valtion on hyvin vaikea lopettaa turhaksi jääviä toimintoja, vaan niille keksitään jotain muuta tekemistä. Esimerkkinä esim. elokuvien ennakkosensuurista ja ikärajojen määräämisestä vastannut opetusministeriön virasto, jolle annettiin hommien vähetessä (K-18-elokuvien ennakkotarkastuksen lakkaaminen, sitten Pieni talo preerialla -tyyppisten tapauten jälkeen muidenkin) tehtäväksi myös internettiin ladattavien kuvaohjelmien tarkastus.
peteer, ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, millaisia mainosrahoitteisten kanavien sisältö olisi ilman Yleä siitä, millainen tilanne on Ylen häiriköidessä markkinoilla.
Mieti vaikka lehdistön tilannetta. Kuinkahan se muuttuisi, jos Yle alkaisi tuottaa pakkomaksulla Yleissanomalehteä, jonka profiili olisi samantapainen kuin Ylen muidenkin kanavien? Kuolisivatko markkinoilta pois laatu- vai juorulehdet ja mitä jäisi jäljelle?
Niko L.
Meillä ei ole tietoja tilanteesta, jossa ei olisi julkista mediayhtiötä. Siksi omat päätelmäni ovatkin arvailuja, kuten omasikin.
Yleisradion vertaaminen toiminnallisesti lehdistöön ei ole aivan huono, mutta mediavälineenä se on tuotannoltaan hieman erilainen. Suomessa oli joskus aiemmin esimerkiksi mainio pienlehtikulttuuri, joka on ollut vapaa kaikesta. Myös mainostuloista.
Pelkoni perustuu kahteen perusoletukseen.
Ensiksi liikeyrityksen tarkoituksena ei ole muu kuin voiton saaminen, lainatakseni erästä. Siten vain yleisseksikkäät kansalaissegmentit saavat jatkuvan annoksensa, koska 1 063 000 ihmistä makutottumuksineen on siinä tulkinnassa ensisijaisesti tärkeämpi kohderyhmä, verrattuna 128 000 ihmiseen. Enkä päässyt vielä edes halveksittuihin erityisryhmiin saakka, jotka ovat kenties määrällisesti vieläkin pienempiä. Vaikka eurooppalaisen elokuvan katsojat.
Toinen perusoletus on se vanha: Suomi on pieni maa. Markkinoiden pienuudesta johtuen, täällä on ennen kaikkea ns. vapailla markkinoilla kilpailu useilla aloilla täysin vääristynyttä, ja johtanut kestämättömiin tilanteisiin. Siitä on useita esimerkkejä. Jokainen väline on täynnä kuvauksia aiheesta. Siellä taas missä kilpailua on, on se johtanut usein toisen tyyppisiin ongelmiin, esimerkiksi laadullisiin. Siitä voisin kokemuksesta kertoa paljonkin, mutta säästän teidät vuodatuksilta.
Anonyymi,
Tottahan tuo vaikeus byrokratialle on. Tässä tapauksessa tosin lähtökohtana on ollut kontrollin poistaminen, mutta nyt puhutaan uusien kontrollien ja hallinnon luomisesta eli koko homma menee ojasta allikkoon.
Esimerkiksi videoiden ennakkotarkastus on kerrassaan surkuhupaisa byrokratian kukkanen, mistä siitäkin on tullut kirjoitettua.
Niko L. & peteer
Mielenkiintoisia pointteja. Kallistun olemaan samaa mieltä peteerin esittämien perusoletusten kanssa ja siten myös sitä mieltä, että Ylen kaltainen julkisen palvelun laitos on kulttuurille hyödyllinen. Myöskään nykyiset useat maksulliset tai mainosrahoitteiset kanavat sisältöineen eivät tue ajatusta siitä, että ilman julkista rahaa saataisiin aikaiseksi pintakulttuuria syvempää sisältöä.
Kukaanhan ei nytkään oikeasti estä kilpailemasta laadulla, mutta merkkejä sellaisesta en ole huomannut.
Tosin. Ylen häiriköinnille pitää olla rajat, sillä se sotkee kuvioita ja tuo lehtiesimerkki on omalla tavallaan hyvä.
Tämä nyt koko ajan menee kirjoituksesi keskeisen sisällön viereen, mutta pakko vielä häiriköidä muistellen aikaa kauan sitten, kun tv:n (ja radion) digitalisoinnista vasta keskusteltiin.
Jossain vaiheessa annettiin ymmärtää ratkaisutoteutuksena, että ohjelmasisällöt olisivat olleet vapaasti valittavissa. Olisi voinut esimerkiksi katsoa tv:stä minkä tahansa ohjelman, mihin tahansa aikaan. Se onkin eräällä tavalla toteutunut, tv-ohjelmien siirryttyä verkkoon. Esimerkiksi Yle Areenassa.
Rahan maksamistapoihin ja kohdentumisiin en ota kantaa. Poliitikot ja virkamiehet vielä keskustelevat ja hakevat ratkaisuja. Ehdotukset ovat olleet monenlaisia, ja saa sitä ehdottaa. Korjausliikkeitä voi tehdä.
Olen tyytyväinen maksaja, itseäni kiinnostavien asioiden osalta. En arvosta pakottamista mainosten katseluun. Lehtivertaus on siinäkin mielessä hyvä ja tarkoituksenmukainen, että lehteä lukiessa on merkittävästi helpompi skipata mainosten katselu.
Mainonnan tekniikoiden kehittyessä, pääsemme todennäköisesti tilanteeseen, jossa mainostamme itse tahtomattamme ja tietämättämme jotain kaupallista tuotetta, ja sillä todella on myynnin edistämisen kannalta merkitystä. Esimerkkinä eräät verkkoyhteisöpalvelut nykytilanteessa.
Se mikä häiriköi, on mainonta. Mainonta keskeyttää ja häiritsee, vie turhaan aikaa ja ajatukset muualle kuin oli tarkoitus. Mainostaisin kyllä itse jos olisi pakko, elannon hankkimisen kannalta. Sen ymmärrän, mutta joku kohtuus sentään esillepanoperiaatteissa. Lisäksi joidenkin kaupallisten toimijoiden perimmäiset tavoitteet ja metodit arveluttavat. En haluaisi nähdä enkä kuulla sellaisista tapauksista mitään, enkä maksaa mitään kyseenalaisesta toiminnasta. Verkko on siinäkin mielessä parempi, että tällä hetkellä ja toistaiseksi, vapaudet valita sopivat ja kiinnostavat sisällöt ovat suuremmat kuin missään muussa välineessä.
Hyvä teksti. En panisi ollenkaan pahakseni, mikäli Ylen tuottamaa puoluetonta ja kulttuurille arvokasta tavaraa tuettaisiin verorahoilla. Mutta että pistetään jokainen kansalainen - riippumatta tuloista tai käyttöasteesta - maksamaan saman suuruinen summa suoraan Ylelle, joka vielä maksaa siitä sievoisen summan ulkomaille verkkojen ylläpitämisestä. Toki siitäkin pitää maksaa, mutta ajatus siitä, että Suomen valtio velvoittaa jokaisen kansalaisensa maksamaan ulkomaisen yhtiön pussiin, on jotenkin kieroutunut.
Opiskelijana, jolta ei edes digiboksia löydy, tuo kaikilta sama summa, on myös täysin käsittämätön ehdotus. Ei minua haittaisi vaikka veroprosentti vähän nousis tai nettiliittymästä otettaisiin siivu Ylen tukemiseen. En vain käsitä, että yhtä kolmesta tuettavasta mediasta käyttävän, alhaisiin tuloihin rajoitetun tulisi maksaa sama summa kuin moninkertaisesti tienaavan, telkkaria aktiivisesti katsovan.
Aika raivotuttava tuo koko mediamaksu on. Ruokakunta, sepäs se tässä onkin mielenkiintoinen. Mikä kelpaa ruokakunnaksi?
Minulla on ystäviä, joilla ei ole internetyhteyttä eikä digiboksia kotona, työpaikoilla tietenkin on, melkein joka työpaikassa alkaa tätä nykyä olla. Monissa julksissa tiloissa on. Herramun jee, voiko sellaista mitenkään "todistaa" ettei käytä internet yhteyttä tai kuuntele radiota? Radion kuuntelu on perusoikeus ei luvanvarainen asia.
Yhdelläkään ystävälläni ei ole kännykässään mobiilipalveluita, ja eräs hankki kännykänkin vasta kolmisen vuotta sitten. Että ei kaikille nämä asiat ole mitenkään tärkeitä.
Vanhusista (ennen vuotta 1930-40 syntyneet) suurimmalla osalla on suuria vaikeuksia tai ylivoimaisiakin vaikeuksia käyttää internet "palveluita". On monia koteja, joissa ei ole tietokoneita.
Tämä mediamaksu on aivan täysin mieletön, vaikka sitä perustellaan sillä että nyt on "vapaamatkustajia", kun tv-lupa jää maksamatta useimmiten silloin kun siihen ei ole yksinkertaisesti varaa.
peteer,
Kyllähän tämä liittyy kokonaisuuteen. Alunperin digitelevision osalta kaavailtiin ties mitä, mutta aika laihaksi todellisuus suhteessä niihin jäi. Koko digitelevisio lähentelee konseptina huijausta.
Omalta osaltani en maksa siitä, vaan turhat digiboksit ovat jääneet hankkimatta.
Yle Areenan palveluita en juuri käytä, hyvin satunnaisesti joskus jossain. Itse asiassa Areena ei ole digitelevision lapsi, vaan internetin. Se olisi tullut todennäköisesti ilman digitv-uudistustakin.
Minua ei mainonta an sich häiritse, vaan se ettei televisiossa ole juurikaan sellaista sivistystä, jota haluaisin seurata.
Storba,
Olen samaa mieltä ja olen valmis maksamaan Ylen rahoitusta myös opiskelijoide, eläkeläisten, vähävaraisten jne. puolesta - veroissani. En sen sijaan ole valmis maksamaan mitään uutta ja ihmeellistä maksua,jossa osuuteni muiden kaltaisteni keskituloisten joukossa on todennäköisesti keskimääräistä suurempi etenkään kun en todellakaan käytä palveluita, joihin suurin osa Ylen rahoista menee (koska meille digikieltäytyjille se ei ole mahdollista).
Hirlii,
Juuri niin. Verenpaine tuota poliittista perseilyä katsellessa kohoasa aika jyrkästi.
Vanhasen ehdotukselle analogisesti voisin ihan hyvin kiletää, että asunnossani on yhtään ruokakuntaa vai mikä se yle-veron maksuyksikkö nyt ikinä onkaan.
Nykyään on täysin mahdotonta kirjallisesti luvata, ettei käytä esim. internetyhteyttä. Ja itse asiassa olen sitäkin mieltä, ettei vapaan kansalaisen pidä joutua moisia typeriä vannomisia tekemään. Koko ehdotus on täysin naurettava ja perustuu johonkin torppariajan ideointiin.
Nykyään on joku prosentti nk. vapaamatkustajia, mutta niiden hoitelemiseksi nyt kehitellään systeemiä, joka tuhoaa enemmän kuin korjaa.
Jos homma hoidettaisiin veroilla, koko vapaamatkustaja ja vähävaraisten oikeudenmukainen kohtelu hoituisivat kerta heitolla.
Mediamaksu on typerä idea.
PS. Olen lkuvannut keittää tv-luvan tarkastajalle kahvit, jos sattuu tulemaan tarkastuskierroksellaan tänne. Tervetuloa vaan. Turha reissu siitä tulisi, mutta kuulunee heidän hommiinsa.
Voin maksaa, omalta osaltani niiden tv-luvat, jotka eivät voi sitä syystä tai toisesta tehdä. En minä rikas ole, ja olenkin eräissä elämäntilanteissa katsellut telkkaria salaa ja kuunnellut radiotakin.
Mutta nyt. Voin maksaa niiden kaikkien tv:n katselun, joilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta maksaa sitä.
He, jotka eivät halua maksaa näitä toisten maksuja voisivat nyt mennä itseensä.
Yhteiskunnassa eläessään joutuu maksamaan "muidenkin kuluja" kuin vain henkillökohtaisia. Maksamillani veromarkoilla on tehty paljon sitä yhteistä hyvää.
Verotukseen vaan, tämäkin.
Niinpä. Verotukseen vaan. Se tasaa sujuvasti erilaisia asioita.
Kuten tuossa sanoinkin, niin että ihan hyvin voin veroissani maksaa osuuteni siihen kassaan, mihin pienituloisemmat yms. eivät samaa summaa saa pistettyä.
Ehdotetun Yle-veron idea ei ole lähtökohdiltaan sosiaalisesti oikeudenmukainen.
Lähetä kommentti