Leväenergiaa

YLE Uutisten mukaan Uppsalan yliopistossa on selvitetty keinoja, jolla sinilevän voimakkaasta kasvusta voidaan tuottaa vetyä. Tutkijat ovat havainneet, että geenimuunnellut levät tuottavat runsaasti vetykaasua. Kaasu syntyy fotosynteesissä kun levät reagoivat auringonvaloon.

Kaasumainen vety olisi energiataloudessa käyttökelpoinen raaka-aine. Palaessaan se muodostaa vettä ja luovuttaa varsin paljon energiaa massaansa nähden. Vety on myrkytöntä, joskin räjähdysaltista. Päästessään ilmakehään se nousee nopeasti yläilmakehään ja laimenee muodostaen hapen kanssa vettä.

Vedyn ongelmana on tuotanto. Teolliset vedyn tuotantomuodot ovat tähän asti olleet energiataloudellisesti huonoja, sillä tuotantoprosessi itsessään on vaatinut runsaasti energiaa. Vetyenergian pulmina ovat myös varastointi ja kuljetus.

Uutisen mukaan Uppsalassa uskotaan, että leväenergiaa voisi olla saatavilla jo kymmenen vuoden päästä. Koekäytössä voisi olla taloja, joiden energia on peräisin katoilla kasvavista leväviljelmistä. Suomalaiset alan tutkijat sen sijaan uskovat, että leväenergia on vielä vuosikymmenien päässä.

* * *

Nähtäväksi jää kummat ovat sitten enemmän oikeassa, suomalaiset vai ruotsalaiset alan ihmiset.

Helppoa leväenergian tuotteistaminen laajassa mittakaavassa täällä pohjolassa ei ole. Esimerkiksi talojen energiatuotantoon soveltamisessa on otettava itse levien ja vedyn talteen keräämisen lisäksi myös esimerkiksi sääolosuhteita ja lämpötiloja. Arvioitavaa varmasti riittää siinäkin, että leviä tuotetaan geenimanipuloinnilla.

Vetyteknologia on kuitenkin sen verran houkuttelevaa energian tuotantoon, että asiaa ei kannata ollenkaan ohittaa olankohautuksilla ja vähättelyllä.

Kokonaisuudessaan vetyteknologia on yksi osa-alue, jossa suomalaiset voisivat ottaa aidosti eturivin paikkoja kehityksessä. Todennäköisesti se toisi aikanaan myös liiketoimintaa tullessaan. Jotta sinne eturiviin päästään, pitää alan tutkimukseen ja kehitykseen panostaa sekä tehdä sellaisia strategisia valintoja, jotka mahdollistavat markkinoille pääsyn.

Jälleen kerran voidaan kuitenkin todeta, että energiapolitiikka ei ole tulevaisuudessa ollenkaan niin vaihtoehdotonta kuin nykyisellään uskotellaan.