Metaaniklatraatti

Helsingin Sanomissa on pitkä juttu kirjailija ja ympäristöaktivisti Risto Isomäestä. Hän maalailee Grönlannissa uhkakuvia sulavista jäätiköistä ja niiden aiheuttamista seurauksista. Tulevaisuuden kuva voi olla muuta kuin kovin kaunis. Isomäki uumoilee: "Tästä ilmastonmuutoksesta saattaa tulla vielä aikamoinen spektaakkeli".

Kauhukuviin sisältyy itse jäätiköiden lisäksi myös maanjäristyksiä ynnä muuta, mutta ehkä pahimpana metaaniklatraattien purkautuminen merenpohjasta. Se tarkoittaa sitä, että merenpohjan kerrostumiin varastoitunut huokoinen metaania sisältävät jääalueet eli metaaniklatraatit pääsevät sulamaan ja metaani vapautumaan.

On arvioitu, että metaaniklatraatteihin on sitoutunut kaksi kertaa niin paljon hiiltä kuin kaikkiin tunnettuihin muihin fossiilisten polttoaineiden raaka-aineiden esiintymiin. GWP-indeksin mukaan metaani on 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi 100 vuoden aikajaksolla tarkasteltuna.

Koska nyt ei ole aika silotella asioita, siteerataan Isomäen sanoja HS:ssa:"Metaaniklatraatteja on merissä niin paljon, että jos ne sulavat, ihmiskunnan omat päästöt muuttuvat niiden rinnalla täysin merkityksettömiksi. Siinä vaiheessa olemme kusessa".

Kun metaanista puhutaan, metaaniklatraatit eivät ole ainoa liipasinefektiä muistuttava uhka. Nimittäin Siperian turvesoiden ikiroudan sulamisesta voi aiheutua jopa 70 000 miljoonan tonnin metaanipäästöt, jotka edelleen kiihdyttäisivät ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutos saattaa nopeasti kiihtyä myös siksi, että jäätiköiden sulaessa maapallon heijastavuus heikkenee ja planeettamme imee entistä enemmän energiaa itseensä samalla nopeuttaen jäljelle jääneiden jäätiköiden sulamista.

Kauhukuvassa olemme tulossa siis tilanteeseen, jossa ihminen omilla toimillaan ensin lämmittää maapalloa sen verran, että luonnon omat prosessit lähtevät voimalla liikkeelle. Voimalla, jota emme oikeasti vielä edes osaa arvioida. Liikkeeseen, jota ihminen ei ole enää kykenevä pysäyttämään.

* * *

Pessimisti voisi todeta Isomäkeä lainaten, että "kusessa ollaan". Koska pessimismistä ei ole mitään hyötyä oikeasti, on parempi päättää mitä oikeasti voimme tehdä ja mitkä teot riittävät.

Kaiketi on jo hiljalleen monestakin eri syystä ilmiselvää, että nykyinen meno ei voi jatkua ja ihmisen taloudellisteollinen toiminta täytyy saattaa kestävälle tasolle. Yksinkertaisesti kulutusta ja ympäristökuormitusta on saatava vähennettyä heti.

Muutos tarkoittaa nykyisen taloudellisen infrastruktuurin ja mekanismien aikana valitettavasti pahoja taloudellisia turbulensseja ja mitä ilmeisimmin laman kaltaista olotilaa ennen kuin talouden toimintatavat oikeasti sopeutuvat uuteen järjestykseen.

Talousjärjestelmät sopeutuvat ihmisten toiveisiin, luonto ei.

Ympäristökuormituksen leikkaaminen on nyt tehtävä kulutuksen ja taloudellisen kasvun kustannuksella. Se tarkoittaa inhimillistä kärsimystä, mutta myös selviytymistä.

Mitä kauemmin vain keskustellaan ja lyhytaikaisia voittoja tavoitellen vetkutellaan, sitä pahemmaksi tuleva äkkijarrutus käy.

* * *

Poliitikoilla on ainakin kaksi pahetta. Ne kaksi pahetta saattavat aiheuttaa sen, ettei itse asiaan globaalisti päästä koskaan.

Ensimmäinen pahe on jatkuva paremman maailman lupaaminen. Poliitikot valitaan vaaleilla päättämään asioistamme eli he myyvät itsensä meillä äänestäjille ja kukaan poliitikko ei aidosti tunnu lupaavan parempien aikojen sijaan pelkkää selviytymistä.

Pitäisi tarjota, jos aikoo olla rehellinen poliitikko. Vaalilupauksia on rikottu kautta aikojen, mutta kuitenkin politiikkaa rakennetaan siten, että lähtökohtaisesti mikään ei saa mennä huonommaksi.

Toinen pahe on vieläkin pahempi. Politiikassa on taipumus syyllistyä toivotaan-toivotaan-politikointiin. Mitä suuremmasta ongelmasta on kyse, politiikassa päätetään vähin kuviteltu määrä ikäviä asioita ja toivotaan päätösten riittävän.

Yleensä politiikka on konservatiivista - puolueesta täysin riippumatta - sillä varsinkaan vaikeita päätöksiä ei haluta tehdä ja ottaa siihen liittyvää vastuuta kannettavaksi. Jahkailu on tyylikäämpää kuin asioiden todellinen ratkaiseminen.

Jos - paino sanalla jos - kauhukuvat alkavat toteutua, niin nk. poliittisesta realismista tulee ihmiskunnan selviytymisen pahin vihollinen.

* * *

Kerrataan vielä. Pessimismi ei ole vaihtoehto. Pään työntäminen pensaaseen vielä vähemmän vaihtoehto.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)