Nick Drake
Nick Draken eli oikealta nimeltään Nicholas Rodney Draken syntymästä tuli kesäkuussa kuluneeksi 60 vuotta. Nick Drake syntyi 19.6.1948 ja kuoli 25.11.1974 eli vain 26-vuotiaana.
Brittiläinen muusikko, laulaja-lauluntekijä Nick Drake kuuluu niiden taiteilijoiden joukkoon, jotka eivät saaneet taiteensa ansaitsemaa arvostusta elinaikanaan, vaan vasta paljon kuoleman jälkeen.
Drake aloitti varsinaisen muusikon uransa vuodenvaihteessa 1967-68, jolloin hän alkoi soittaa Lontoossa paikallisissa pubiessa ja kahviloissa. Hän teki vaikutuksen brittiläiseen folkmuusikkoon Ashley Hutchingsiin, joka esitteli hänet Draken kahden ensimmäisen albumin tulevalle tuottajalle, amerikkalaiselle Joe Boydille.
Boydin ja Draken välille syntyi nopeasti side, jossa Boyd toimi Draken musiikillisena mentorina. Vuonna 1968 Drake alkoi äänittää ensimmäistä albumia File Leaves Left, joka julkaistiin vasta vuonna 1969. Albumin julkaisemisen venymiseen johtivat erimielisyydet tuotannossa ja muut jälkituotannolliset hankaluudet.
Drake itse oli tiettävästi tyytymätön lopputulokseen. Levy sai varsin harvoja arviointeja. Melody Maker kuvasi albumia runolliseksi ja mielenkiintoiseksi. Albumia markkinoitiin vähän, eikä sen myyntikään noussut kuin muutamaan tuhanteen kappaleeseen.
Albumin nimen File Leaves Left on kerrottu olevan peräisin Swan-savukepaperipakkauksesta, jossa oli varoitus kun papereita oli enää 5 jäljellä. Draken tiedettiin harrastaneen kannabiksen polttamista jo opiskeluaikana ja sen jälkeen.
Five Leaves Left on mollivoittoinen tai kuten eri yhteyksissä on kuvattu, syksyinen kokonaisuus. Folk-vaikutteiden mukaisesti kappaleet on sovitettu varsin yksikertaisesti ja Draken melodisen eheä laulu on pääosassa. Albumin kappaleista keskeiseksi on mainittu intensiivinen River Man. Lisäksi erityistä huomiota ansaitsevat sellaiset helmet kuten Way To Blue ja Day Is Done.
Syksyllä Drake lopetti englantilaisen kirjallisuuden opintonsa Cambridgessä vain 9 kuukautta ennen valmistumistaan. Hän oli päättänyt keskittyä muusikouraansa. Hän alkoi työstää toista albumiaan Bryter Layter, joka julkaistiin vuonna 1970.
Edellisen albumin vaatimattoman myynnin siivittämänä Bryter Layter on tuotettu Five Leaves Left-albumia positiivisempiin tunnelmiin. Albumilla kuullaan myös popahtavia ja jazzahtavia sävyjä. Tuotannossa on käytetty selvästi enemmän soittimia, viuluja ja jopa taustakuoroa. Musiikin keskiössä ovat kuitenkin yhä edelleen Draken laulu ja akustiset kitarat.
Levyllä on mukana nimekkäitä muusikoita kuten The Velvet Underground-muusikko John Cale ja Beach Boys-muusikot Mike Kowalski ja Ed Carter sekä muusikoita brittiläisestä folkrock-yhtyeestä Fairport Convention. Nimekkäistä muusikoista huolimatta Bryter Layteria myytiin aikanaan vain alle 3000 kopiota. Arvostelut vaihtelivat laidasta laitaan.
Albumi on edellistä epätasaisempi, mutta eloisampi. Siinä on enemmän sävyjen vaihtelua ja helppoutta. Albumilta nousee kaksi kappaletta ylitse muiden eli Fly ja Northern Sky. John Cale soittaa molemmilla kappaleilla. Kappaleita yhdistää varsin suoraviivainen kauneus ja ensimmäiseltä albumilta tuttu mietteliäisyys. Northern Sky:ta on kuvattu myös Draken kauneimmaksi kappaleeksi.
Albumin jälkeen Joe Boyd muutti Yhdysvaltoihin ja se yhdistettynä albumin huonoon kaupalliseen menestykseen johti Draken masentumiseen, turhautumiseen ja vetäytymiseen omiin olohinsa. Lopulta hän hakeutui lääkärihoitoon saadakseen lääkitystä masennukseensa ja unettomuuteensa.
Näihin aikoihin Drake soitti viimeisiä julkisia keikkojaan hermostuneena ja tuntien itsensä epämukavaksi. Häntä ei muutenkaan tunnettu erityisen hyvänä lavaesiintyjänä eikä hän ehtinyt keikkoja kovin paljoa tekemäänkään.
Levy-yhtiö Island ei odottanut tai vaatinut Drakelta enää kolmatta albumia. Lopulta Drake ryhtyi loppuvuodesta 1971 työstämään viimeiseksi varsinaiseksi albumiksi jäävää albumia nimeltään Pink Moon. Albumi äänitettiin kahdessa sessiossa kahden yön aikana. Studiossa ei ollut ketään muita kuin Drake ja tuottaja John Wood.
Levyllä on lyhyttä 11 kappaletta ja koko albumin pituus on vaatimattomat 28 minuuttia. Levyllä kuullaan vain Draken laulua ja kitaraa sekä hieman pianoa. Poissa ovat kaikki laajemmat sovitukset ja jäljellä on vain muusikko musiikkinsa kanssa. Musiikki on tummasävyistä ja alastonta. Laajimmin albumin kappaleista on esille noussut nimikappale Pink Moon. Eräissä arvioissa albumia pidetään Draken parhaana.
Levy-yhtiö mainosti lehdissä albumia tekstillä: "Drake's latest album: the first we heard of it was when it was finished". Lausahdus perustuu siihen, että tiettävästi Drake toi albumin masternauhat levy-yhtiöön ja jätti sanaakaan sanomatta sen vastaanottotiskille. Nauhat unohtuivat tiskille muutamaksi päiväksi ennen kuin joku älysi ottaa ne sieltä käsittelyynsä.
Albumin jälkeen Drake vetäytyi musiikista kokonaan ja muutti takaisin vanhempiensa luokse. Hän palasi vielä vuonna 1974 alkuvuodesta studioon äänittääkseen 4 kappaletta, jotka on julkaistu osana Fruit Tree-nimistä 4 levyn boksia levyllä, joka tunnetaan nimellä Time of No Reply.
Draken levyjen sanoitukset ovat varsin maanläheisiä. Ne heijastelevat luonnon elementtejä kuten taivasta, kuuta, tähtiä, puita, vuodenaikoja, merta ja sadetta. Joidenkin sanoitusten tekstit ovat varsin vaikeasti avautuvia, mutta myös sanoitusten mietteliäisyys luo osan kauniiseen kokonaiskuvaan.
Nick Drake kuoli kotonaan marrskuussa 1974 hänen sairautensa hoitamiseksi tarkoitettujen masennuslääkkeiden yliannostukseen. Siitä ei ole yksimielisyyttä, oliko kyseessä itsemurha vai vahinko lääkkeiden annostelussa.
Draken kuoleman jälkeen hänen tuotantonsa unohtui julkisuudessa, mutta fanien joukko kasvoi hiljalleen. Vuonna 1979 Island taipui julkaisemaan Fruit Tree-kokoelman, johon liitettiin myös nuo viimeiset 4 kappaletta. Sen myynti ei noussut kovinkaan korkealle, joten levy poistettiin levy-yhtiön katalogista vuonna 1983.
1980-luvulla muunmuassa R.E.M:n ja The Curen muusikot kertoivat Draken vaikutteista musiikkiinsa. Sittemmin Nick Drakesta on julkaistu useampikin kirja, televisio-ja radiodokumentteja, lyhytfilmejä, kokoelmalevyjä ja bootleg-levyjä. Dokumenteissa on esiintynyt kertojana mm. Brad Pitt. Näyttelijä Heath Ledger teki Draken vuonna äänittämästä kappaleesta Black Eyed Dog videon.
Vuonna 2000 Volkswagen osti oikeudet Pink Moon-kappaleen käyttöön ja käytti kappaletta yhdysvaltalaisessa TV-mainoksessa. Tuo mainos johti siihen, että Draken levyjä myytiin sen jälkeen enemmän kuin edellisinä vuosikymmeninä yhteensä.
Lisäksi Draken levyt ovat 2000-luvulla menestyneet erilaisissa äänestyksissä ja ne ovat saaneet koko joukon kunnianosoituksia.
Nick Drake itse ei tehnyt koskaan yhtään videota, eikä hänestä ole kuvanauhoilla materiaalia.
Yhteenvetäen Nick Draken musiikki elää ja voi hyvin myös vuosikymmenten ylitse. Siinä on sellaista herkkyyttä, kauneutta ja voimaa, joka kestää muotivirtausten ja tekniikan kehittymisen. Draken lauluissa on se maaginen ja maanläheinen ote, joka koskettaa kuulijan sydäntä vuodesta toiseen.
* * *
Videolla Nick Draken kappale Northern Sky albumilta Bryter Layter. Videon lähde YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Tekstit
2 kommenttia:
Huikeaa sanoituksen iloittelua hyvän melodian siivittämänä. Täytyypä tutustua lähemmin. Ääni menee suoraan sieluun.
Drake on tosiaan tutustumisen arvoinen taitelija. Siinä on jotain sellaista, joka ottaa ja koskettaa. Ja kuitenkin jotain hyvin vahvaa kaiken haurauden keskellä.
Lähetä kommentti