Tähän on tultu

Valtioneuvosto on tilannut selvityksiä ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon taustaksi.

Ilmatieteen laitoksen, Merentutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteisessä selvityksessä arvioidaan ilmastojärjestelmän epälineaarisia ja äärimmäisiä muutoksia. Tällaiset muutokset voivat olla ennakoitua rajumpia tai edetä nykäyksittäin.

Nykytietämyksen mukaan Pohjoisen jäämeren jääpeite voi kadota jo lähivuosikymmeninä. Grönlannin mannerjäätikkö voi ajan kuluessa sulaa täysin, jos maapallon keskilämpötila kohoaa vain 1–2 astetta nykyisestä. Länsi-Antarktiksen jääpeite voi sulaa, jos lämpötilan nousu on 3–5 astetta. Lämpeneminen uhkaa sulattaa myös muilla alueilla merkittäviä määriä pinnan läheisestä ikiroudasta jo kuluvan vuosisadan aikana.

Maapallon keskilämpötilan asteen kohoaminen kolmella asteella nykyisestä voisi johtaa puolessa vuosisadassa Amazonin sademetsän sekä boreaalisten metsien laaja-alaiseen katoamiseen. Metsillä on huomattava merkitys hiilinieluina eli ne sitovat ilmakehän hiilidioksidia.

VTT:n selvityksessä tarkastellaan kahden asteen tavoitetta ja sitä mitä riskejä vältetään sekä miten paljon päästöjä pitää vähentää.

Selvityksen mukaan rajoittamalla maapallon keskilämpötilan nousu kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan nähden voidaan merkittävästi rajoittaa ilmaston muuttumisesta seuraavia haittoja.

Tämä vaatii merkittäviä päästövähennyksiä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC esittää päästöjen vähennystavoitteeksi teollisuusmaille 80 % tai jopa 95 % vuoteen 2050 mennessä, kun päästöjä verrataan vuoden 1990 tasoon.

Päästöjen rajoittamisen on kuitenkin tapahduttava varsin nopeasti eli muutamien vuosikymmenien kuluessa, jotta ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu pysähtyisi. Viiveet päästöjen rajoittamisessa nostavat ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ja vaikeuttavat huomattavasti kahden asteen tavoitteen saavuttamista.

IPCC:n mukaan tavoitteen saavuttamiseksi maailman päästöjen tulee kääntyä laskuun ennen vuotta 2015.

* * *

Tavoitteet ovat tiukat, sillä tällä hetkellä ilmastoa lämmittävien päästöjen määrä kasvaa maailmanlaajuisesti nopeammin kuin IPCC on pahimmissakaan ennusteissaan arvioinut. Vuoteen 2015 on aikaa enää 7 vuotta eli ilmastonmuutoksen mittakaavassa ei juuri mitään.

EU:n ilmastotavoitteet ovat siis karkaamassa käsistä, ellei päätöksiä synny ja nopeasti.

Mikäli 2 asteen tavoitteseen ei päästä, vaan lämpeneminen on selvästi voimakkaampaa, ilmastonmuutos voi riistäytyä käsistä ja ruokkia itse itseään.

Seurauksia pahimmassa tapauksessa ovat esimerkiksi ilmaston äkilliset ja laaja-alaiset muutokset, napa-alueiden jääpeitteen sulaminen, eliölajien nopea sukupuuttoaalto sekä kuivien alueiden laajeneminen erityisesti Välimeren alueella ja Afrikassa.

Kuivien alueiden laajeneminen jotaisi veden ja ruoan puutteeseen. Tällä kaikella olisi myös huomattavia taloudellista, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia ympäri maailmaa.

* * *

Ei voi välttyä sellaiselta ajatukselta, että olemme tulossa äkkijarrutuksen aikakaudelle. Kulutusta ja päästöjä täytyy saada alas ja nopeasti. Siitä seuraa taloudellisesti vaikeita aikoja ja turbulenssia usemassa paikassa.

Mitä enemmän ilmasto pääsee lämpenemään, sitä vaikeampaa on ilmaston toipuminen myöhemmin ja muutoksista saattaa tulla hyvinkin pysyviä. Se taas johtaisi vielä pahempiin seurauksiin.

Ihmiskunta on tuhlannut aikaa kiistelemällä teknisistä yksityiskohdista ihan tarpeeksi ja kysymys on kokonaisvaltainen. Ilmastonmuutos ei ole ainoa asia, jossa olemme ylittäneet maapallon kantokyvyn ja tämä asia on ollut nähtävissä selvästi jo pitkään.

Kuten jo aikaisemmin on ollut puhetta, niin nyt tarvitaan johtajuutta. Keinoja ja teknologiaa meillä on ihan riittävästi. Nyt tarvitaan voimakkaita tekoja sen puolesta, että kestävän kehityksen tielle päästään.

Ennen kuin on liian myöhäistä.