Vakavasti
Eilen julkistettujen valtioneuvoston tilaamien ilmastonmuutosselvitysten viesti maapallon ilmakehän lämpenemisen rajoittamisesta voimakkain toimenpitein enintään kahteen asteeseen kannattaa ottaa enemmän kuin vakavasti.
Tutkijat ovat havainneet, että arktisten alueiden ikiroutaan on sitoutunut merkittävästi aikaisempia arvioita enemmän orgaanista hiiltä, joka jään sulaessa saataa vapautua hiilidioksidina ilmaan. Nyt havaitut määrät ylittävät 60 %:lla aiemmat arviot, eikä tätä ole otettu huomioon nykyisissä ilmastomalleissa. Arviomme ovat siis tällä hetkellä kovin optimistisia.
Mikäli siis ikirouta pääsee sulamaan, saattaa ilmakehään päästä runsas määrä lisää kasvihuonekaasuja ja se käynnistäisi rajun muutosaallon.
Eikä ikirouta ole edes ainoa vastaava uhkakuva, vaan arvioiden mukaan meren pohjan metaaniklatraatteihin on sitoutunut kaksi kertaa niin paljon hiiltä kuin kaikkiin tunnettuihin muihin fossiilisten polttoaineiden raaka-aineiden esiintymiin.
Metaaniklatraattien osalta logiikka on sama. Jos ne pääsevät sulamaan, oravanpyörä kiihtyy kiihtymistään eikä ihmiskunnalla ole mitään keinoa pysäyttää sitä prosessia.
Tekstit
4 kommenttia:
Aikooko ihmiskunta odottaa kunnes on vetelät pöksyssä? Vai joko hätä on tullut housuun?
Se on oikeasti aika monen tuhannen taalan tai euron kysymys, että odotellaanko vain vai ryhdytäänkö tekohin. Tosin itse kukin meisä voi kykyjensä ja mahdollisuuksien mukaan ryhtyä toimeen vaikka heti. Kuluttajien ohjaavaa voima on joukkona näkyvä ja tuntuva. On kuitenkin ilmeistä, että tästä ilmastonmuutoksesta ei selvitä ilman regulaatioita ja taloudellisia ohjauskeinoja ja siihen tarvittaisiin sitten noita poliitikkoja.
En tiedä onko hommat jo housuissa, ehkä niin ei vielä suostuta ajattelemaan. Ilmeisesti lyhytänköinen taloudellinen eduntavoittelu ja "poliittiset realiteetit" estävät tekemästä tarvittavia ratkaisuja.
Kiteytit minunkin näkemyksen.
"Takaisin virsuaikaan" olkoon hlö-kohtainen päästökiintiömallini ja (utopistinen?)tavoitteeni. =D
Virsuaikaan ei ehkä koko kansakunnan tarvitse mennä, vaikka ei kait siinäkään mitään vikaa ole. Onnellisuus kun voi rakentua kovin erilaisille asioille.
Itse pyrin minimoimaan kulutuksen arkipäivässä ja muulloin sellaiseksi, että ekologinen jalanjälki pienenee kaupunkioloissa. Se on ihan yksinkertaisia asioita ja päivittäisiä valintoja. Harkintaa omiin tekemisiin. Eikä edes vaikeaa.
Lähetä kommentti