Ensimmäinen vai viimeinen?

Joulut on jouluiltu ja on aika kääntää katse kohti vanhan vuoden päättäjäisiä ja kokonaan uutta vuotta. Siitä tulee merkittävä vuosi.

Vuonna 2009 ratkaistaan hyvin suurella todennäköisyydellä se miten maapallon käy ilmastonmuutoksen kanssa. Tehtävä ei ole helppo eikä yksinkertainen, mutta päätökset on tehtävä. Ne on myös tehtävissä.

Kuluvankin vuoden ilmastokeskustelua on jossain määrin vaivannut se, että itse ongelman kenties luullaan olevan vasta tulossa jossain tulevaisuudessa ja että aikaa päätösten lykkäämiselle olisi olemassa.

Ei ole. Ilmastonmuutos on jo täällä.

Päätöksiä tarvitaan siitä, millä mekanismeilla ja millä tahdilla saadaan kasvihuonekaasupäästöjä vähennettyä radikaalisti nykyisestään. Leo Stranius asettaa SLL:n ilmastoblogissa tavoitetason seuraavasti: 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Nuo prosentit lienevät lähellä sitä mitä tarvitaan maapallon pelastamiseksi. Lähtökohta on joka tapauksessa se, että päästöjen vähentämiseen on ryhdyttävä nyt heti ja muutoksen on oltava sellainen, että se myös vaikuttaa. Päästöjen vaikutukset ilmakehässä kestävät pitkään.

Alkuvaiheen vähennystavoitteen ja varsinkin toimien pitäisi mieluummin olla tiukempia kuin löysempiä.

Päätökset tehdään viimeistään joulukuussa Kööpenhaminassa järjestettävässä ilmastokokouksessa.

Toinen asia on se mitä me kuluttajat teemme. Koska politiikka ja poliitikot laahavat asiassa jälkijunassa jo nyt, on kuluttajien kulutuskäyttäytymisellä yhä kasvava merkitys.

Taloudellinen taantuma tai lama - nähtäväksi jää kumpi - vaikuttaa kuluttamiseemme, mutta se ei auta mitään ellemme ymmärrä samalla tehdä isompaa pysyvää muutosta asenteissamme ja käytöksessämme. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että me kulutamme liikaa. Selvästi liikaa.

Yksi tekosyy tekemättömyydelle eli vetoaminen teknologian kehittämiseen tai tieteellisen tiedon epävarmuuteen on myös syytä lopettaa. Tietenkin teknologiaa on kehitettävä ja tieteellisiä faktoja etsittävä lisää, mutta tekosyynä näitä prosesseja ei ole mitään syytä enää käyttää.

Säästäminen ja kuluttamisen vähentäminen ei vaadi kerskakulttuurissamme enää mitään uutta teknolgiaa, vaan tahtoa ja asenteita.

Siteeraan vielä Straniusta, jolla on erittäin terävä pointti saatteeksi alkavan vuoden toimille:

"Onko tämä siis ensimmäinen sukupolvi, joka ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan vai viimeinen, joka ei niin tee. Muistetaanko meidät siitä, että tekohengitimme kuolevia pankkeja ja menneen maailman autoteollisuutta vai siitä, että pistimme panoksemme vihreään energiavallankumoukseen."

Niinpä. Kummastako luokasta tuleva historiankirjoitus sukupolvemme löytää?