Koirat ja rodunjalostus
Uusi vuosi ei ole koirille mikään suosikkiaika. Pauke ja räiske saavat ne hermotuneeksi, säikyiksi ja niin edelleen. Se on taas aikaa, jolloin eläinten omistajat ja huolehtijat mittaavat oman vastuunsa.
Vastuuta tarvitaan muuallakin.
Aamulla radiosta tuli asiallinen ohjelma koirien rodunjalostuksesta. Siinä puhuttiin jostain tietystä rodusta ja jonkun tietyn yksilön saavutuksista. Ohjelmassa puhuttiin siitä, miten jonkun yksilöitä astutetaan ja viedään näyttelyihin jollekin "pöydälle", jossa joku tuomari sitten selvittelee hampaista ja ties mistä kuin täydellinen tai hyvä rotunsa edustaja kyseinen yksilö on.
Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi se, että rodunjalostuksella pyritään rakentamaan yhä täydellisempiä yksilöitä ja astuttamaan toisten sopivasti täydellisten yksilöiden kanssa.
Menemättä rodunjalostamisen tekniikkaan tai sen toteutuksen periaatteisiin, asiaan liittyvästä problematiikasta voi esittää yleisiä moraalisia kysymyksiä, sillä koko ajatusketju on pohjimmiltaan pelottava.
Miksi ihminen yrittää rakentaa yhä täydellisempiä yksilöitä jossain koirarodussa? Miksi yksittäisiä koirarotuja yritetään kehittää jalostamalla?
Yksi ongelma lähtee liikkeelle siitä, että jossain on olemassa sellaisia kriteeristöjä ja niiden tulkitsijoita, joiden avulla voidaan sanoa, mikä eläin on parempi kuin toinen ja vieläpä siinä mielessä, että juuri nimenomaisesti tuon yksilön yksi tehtävä on lisääntyä ja samalla vaalia rodun puhtautta.
Toinen ongelma on se, että kenen kriteerejä käytetään ja mihin tarkoitukseen? Yhdelle koiran joku koiran ominaisuus voi olla parempi kuin toisille ja onpa sellaisiakin ilmiöitä olemassa, joissa koiriin tarkoituksella kehitetään tai kasvatetaan hyvinkin epätoivottavia ominaisuuksia, kuten vaikkapa agressiivisuutta tappeluja varten. Nämä äärimmäiset lieveilmiöt ovat kaiketikin hyvin pienessä marginaalissa kokonaisuutta ajatellen, mutta silti olemassa oleva ongelma.
Ajatusketjussa häiritsee sekin, että onkohan niin, että rodunjalostuksessa kehitetään ominaisuuksia siksi, että jokin laumasta poimittu seuraavan sukupolven yksilö voisi menestyä edeltäjiään paremmin noilla näyttelypöydillä ulkoisten ominaisuuksien arvioinnissa? Onko se siis tosiasiassa ainoa syy harjoittaa tätä toimintaa?
Filosofisesti voidaan kysyä, millä oikeudella ihminen itseasiassa manipuloi jonkun toisen lajin ominaisuuksia? Kysymys on tietysti yleinen eettinen kysymys, joka koskettaa myös vaikkapa geenimanipulaatiota.
Jos pohdintaa sitten laajentaa vielä tästä, päädytään yleisellä tasolla ajattelemaan ihmisen ja luonnon suhdetta. Miksi emme anna luonnolle, sen lajeille tai yksilöille arvoa itsessään, vaan ainoastaan sen kautta mitä ihminen niissä tai niistä tavoittelee ja haluaa?
Eikö luonnolle pitäisi antaa myös itseisarvo eikä pelkästään ihmisen omien tarpeiden tyydyttämisen välinearvo? Maailma kenties olisi parempi paikka, jos tunnustaisimme myös luonnolle itselleen jotain oikeuksia.
Epäilemättä se koira, joka viedään sinne näyttelyy pöydälle arvioitavaksi, ei itse sitä kohtaloa ole valinnut tai halunnut, vaan sen on tehnyt "omistaja".
"Omistaja" on tässä yhteydessä lainausmerkeissä siksi, että jos oletetaan koiralla olevan "sielu", yksilöllinen luonne tai tunteet, ei sellaista kukaan toinen voi oikeasti omistaa.
Ihmisellä on siis vastuita ja otettuja vastuita, jotka taitavat ylittää ihmisen kyvyn hallita niitä.
* * *
Disclaimer: Edellä oleva pohdinta ei johdu siitä, että Vaiheinen vihaisi jollain tavalla koiria tai muita eläimiä. Päinvastoin. Eikä kyseessä ole mikään eläinharrastusten yleinen kritiikki. Kyseessä ei ole myöskään mikään manifesti kaikkien lemmikkien vapauttamiseksi tms. Kyseessä on enemmänkin asiaan liittyvien toimintamenetelmien yleinen eettinen pohdinta tai oikeastaan kysymys: miksi?
Tekstit
10 kommenttia:
Pitää nyt muistaa, että kaikki koirarodut ovat ihmisen harjoittaman jalostustoiminnan tulosta. Alunperin rotuja jalostettiin johinkin tiettyyn tarkoitukseen, noutamiseen, saaliin ajamiseen, tai paimeneksi, vartijaksi, seurakoiriksi jne.
Siitä olen samaa mieltä, että kun koirien mittoja ja mittasuhteita mitataan pöydällä viivottimen kanssa ja sen perusteella valitaan jalostukseen sopivat yksilöt, ollaan jo ehkä hakoteillä. Joitakin suosittuja rotuja on jalostettu pilalle, esim. kultaisissa noutajissa on paljon häiriintyneitä yksilöitä, colliet ovat säikkyjä ja saksan paimenkoirissa on liiallista viettivoimaisuutta ja lonkkavikoja, koska koiran takapäätä on jalostettu "luiskamaiseksi". Kunnon sakemanneja ei enää niin vain löydy. Onneksi jotkut kasvattavat yhä niitäkin, eli rodun sisälläkin löytyy erilaisia yksilöitä ja ihanteita.
On totta, että hommalla on pitkä historia. Ja nuo näkökulmat ovat olemassa. Tavallaan ihmisetkin pyrkivät kehittymään paremmiksi yhdessä jos toisessa asiassa, mutta... me teemme itse sen valinnan millaisten geenien kanssa haluamme lisääntyä.
Kuitenkin kun kuuntelin tuota aamun selvitystä, niin jäi pahasti se vaikutelma, että kyseisen eläimen elämän tarkoitus oli olla kaunis/määrämittainen, käydä näyttelyssä ja lisääntyä. Eikä jälkimmäistä edes nk. luonnollisella menetelmällä, pelkästään sukusolut tarvitaan.
Kyse ei siis ole mistään sellaisesta ominaisuudesta, jota esimerkiksi metsästyksessä tarvitaan. Ihan vaan ihmisen asettamien ihannemittojen mukaan valitaan.
Yksi pelottava asia on se, että me hyväksymme suosiolla tuollaisen rodunjalostuksen idean eläimillä. Se on periaatteellisesti pelottavaa, sillä mikä estää meitä hyväksymästä samoja periaatteita muuallakin?
Itseasiassa jos Googlella asiaa hieman penkoo, niin varsin ikävää tekstiä kohtalaisen uskottavista lähteistä löytää. Jos harjoitetaan nk. linjasiitosta, niin jokin moraalinen ongelma itse asiassa väistämättä on.
Lienee myös niin, että poikueesta jätetään eloon vain ne yksilöt, jotka ovat perineet toivotut ominaisuudet. Joillakin roduilla on rakenteensa vuoksi vaikeuksia, ja tyypillisiä sairauksia. Esim. bulldogit kärsivät nenä- ja kuono-ongelmista, sellaiset ryppynahkaiset koirat, en nyt rotua muista, kärsivät iho-oireita, ja joidenkin kääpiökoirien synnytys on mahdollista vain keisarinleikkauksella. Lonkkaviat ovat monella rodulla yleistyneet, syytä ei täysin tunneta. Joten kyllä tässä ajattelemisen aihetta olisi.
Toisaalta samanlaista jalostusta on harjoitettu maatalouseläinten suhteen. On jalostettu yhä suurempia ja nopeammin kasvavia nautoja. Enkä minäkään lapsuudestani muista, että lehmillä olisi ollut rintaliivejä. Nyt on, koska utareet eivät kestä omaa painoaan.
Kotieläinjalostus(kissat,koirat,lehmät, hevoset, siat, kanat, kanit,lampaat jne) perustuu ihmisen ikiaikaiseen haluun leikkiä "luojaa".
Millään tahallaan aikaansaaduilla muunnoksilla ei taida olla kyseisen lajin kannalta olla erityisen "jalostavaa" vaikutusta - lihantuotannon ja ihmisen esteettisen käsityksen kanssa paremminkin.
Suhteellisen nopean lisääntymissyklin eläimillä ihmiskunnan utelias "sekoittelu" ja manipulointi tuottaa uutuuksia melko rivakasti.
Nythän on ruvettu kloonaamaan eläimiä ja ne on tieteellisesti saatu hohtamaan pimeässä yms. Kohta tulee nauta-sika, sika-nauta, lammas-kani, nauta-kani...
Minusta nuo esimerkit ja kehityskulut ovat eettisesti hyvin arveluttavia. Ei voi olla niin, että moraalisesti toimien esimerkiksi koiralaumasta jätetään henkiin vain ne, joilla on jalostamisen kannalta toivottuja ominaisuudet.
Asiaa voi tietysti verrata vaikka tilanteisiin, joissa tyttölapset eivät ole niin toivottuja kuin poikalapset ja seuraukset sen mukaisia.
Muistan kyllä jostain 80-luvulta sellaisia lehmien utareliivejä, niitä tosin ei kovin monella eläimellä silloin ollut, mutta joillakin oli kuitenkin.
Aina kun ihminen ryhtyy mestaroimaan "jumalana", niin seuraukset ovat käytännössä karmeita ja etiikka on kateissa. Sama pätee myös kloonaukseen.
Asiassa on kaiketi sellainen pulma, että rajanvetoa on joskus vaikea tehdä. Ajatellaanpa nyt vaikka kasvien jalostamista kestämään sopivia ilmasto-olosuhteita ja sitä kautta vaikkapa turvaamaan ruokahuoltoa (siis esim. ilman geenimanipulointia).
Sellainen on selvästi helpompi hyväksyä kuin vaikkapa kotilemmikkien jalostaminen jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella.
Eettisesti rajanveto vaan ei ole kovinkaan helppo, sillä pitäisi määritellä se hyväksyttävä hyöty, joka antaa oikeuden leikkiä "luojaa".
Rajaton oikeus manipuloida luotoa pääkäyttäjäoikeuksin on kuitenkin eettisesti pelottava ajatus.
Jos sallimme asian kasvien ja eläinten kohdalla, niin sallimmeko vastaavan ihmisten kohdalla esimerkiksi tuottaaksemme nopeampia 100 metsin juoksijoita tai kauniimpia missejä?
Ongelma ei ole ihan tulevaisuudesta sillä esimerkiksi urheilussa puhutaan geenidopingista.
Hyviä pointteja keskustelussa.
Sanottakoon nyt vielä koiraroduista, että onhan rodunjalostus pääsin tuottanut ihan terveitä ja elinkelpoisia koirarotuja, joiden edustajat ovat etuoikeutettuja elämään ihmisen seurassa selvästi pidemmän, turvallisemman ja terveemmän elämän kuin luonnonvaraiset esi-isänsä.
Rodunjalostus on myös täysin laillista. Eläinrääkkäys on asia erikseen.
Ja mitä tieteeseen tulee esim. geenimanipuloinnin osalta, niin - olen varmaan jonkinlainen "tiedeliberaali", koska mielestäni kaikkinainen tiedon tuottaminen pitäisi olla mahdollista ja sallittua. Miksi ei ihminen saisi leikkiä jumalaa? Jumalalla on kaiketi myös käsitykset oikeasta ja väärästä, niin pitäisi ihmiselläkin olla. Kysymys nousee aivan uuteen valoon, jos oletetaan, että jumalaa ei ole olemassa. En tosin tiedä sitä.
Aiheesta hieman ohi, koska tässä on jo paljon hyvää pohdintaa itse aiheesta.
Satuin katsomaan Animal Planettia ja törmäsin siellä mielenkiintoiseen ilmiöön. Enää ei tuunata vain ihmisiä, vaan on olemassa ihan sarja, joka perustuu koirien tuunaamiseen.
Monelle tämä ei varmaan ole uutinen, mutta minulta oli silmät tippua. Jotain rajaa voisi asettaa. Koirat eivät aina näyttäneet siltä, että kovin nauttivat siitä, että niitä puhalletaan föönillä ja hyysätään tuntitolkulla. Varmaan aika puuduttavaa koiralle, vaan mistäs minä sen tiedän.
Totta, pointit laajentavat asiassa näkökulmaa.
Rodunjalostus on täysin laillista ja yhteiskunnassamme hyväksyttyä. Siitä on ilmiselvästi ollut hyötyä vähintään ihmiskunnalle.
Asia ei kuitenkaan ole ongelmaton. Tuo kluukon mainitsema oikean ja väärän punnitseminen kun ei välttämättä toteudu, jos on lupa manipuloida elämää itseään mistä motiivista tahansa lähtien. Se, että pelkän kauneuden tai näön vuoksi harjoitetaan suoranaista eläinrääkkäystä, ei liene millään eettisesti mistään näkökulmasta katsottuna hyväksyttävissä.
Ymmärrän kyllä tiedeliberaalin pointin, mutta ehkä jumalan leikkiminen on sen sovellus, joka ylittää hyväksyttävyyden rajat.
Itse en näe tuossa eettisessä pohdinnassa eroa suhteessa jumalan olemassa olemiseen eli tällaisissa yleisissä asioissa me ihmiset joudumme tekemään eettisen arvioinnin samalla tavalla kummassakin tapauksessa. Kyse on joka tapauksessa ihmisen eettisestä tulkinnasta tuli se sitten jostain uskonnosta tai ihmisen yleisestä moraalista.
Minusta Elegian pointti ei mene aiheesta ohi, sillä tuollainen överiksi menevä eläinten tuunaaminen on eläinten esineellistämistä siinä missä muukin vastaava toiminta. Missä siinä menee raja eli tyydymmekö föönailuun, vai ryhdytäänkö eläimille kenties syöttämään hormoneja, jotta niistä saadaan "omistajiensa" mielihalujen näköisiä?
Esineellistämisessäkin on kyse hieman siitä, että emme anna esineellistämisen kohteelle itseisarvoa, vain välinearvon.
Esineellistämmehän me ihmisiäkin, on teinimissikisoja, joissa vanhemmat rakenteleva lastensa ulkonäköä omien halujensa mukaan ohittaen kehittyvän vapaan tahdon. Ja niin edelleen.
Yksi kysymys on oikeastaan se mitä tuo eläinten välineellistäminen meissä ihmisissä tarkoittaa? Mitä se tarkoittaa, että hyväksymme jopa julmia rodunjalostamisen keinoja eläimillä? Ihmisten kohdalla tunnustamme toistemme vapaan tahdon merkityksen, vai tunnustammeko sitä täysin? Onko näillä kahdella näkökulmalla loppujen lopuksi eroa?
Tämä menee nyt varmaan hyvän maun rajoja hipoen, mutta tuomitsen tuon etiikan unohtamisen ja "jumalan leikkimisen" täysin.
Siis samaahan sovelletaan jo ihmisiin esim. abortoimalla sikiöseulassa havaitut mahdollisesti vammaiset lapset. Rotuahan jalostetaan jo nyt. Ei sillä, myönnän olevani tässä heikoilla jäillä, sillä en osaa itsekään sanoa onko se oikein vai väärin.
Itseasiassa tuossa on pointti.
En minäkään tiedä onko se eettisesti oikein tai väärin. Asiassa on erilaisia lähestymiskulmia koko joukko ja ymmärrän kyllä perustelut nykyisen käytännön takana.
Tuossa on se olennainen pointti, että asia ei ole ensinkään selkeä, vaan varsin monimutkainen ja moniulotteinen. Mitä siitä seuraa? Kun emme tiedä onko jokin asia eettisesti oikein vai väärin, kuinka meidän pitäisi toimia?
Olen itse sitä mieltä, että yksi rodunjalostuksessa oleva raja on tuo eläimen ja ihmisen välinen raja, mutta ilmeisesti sekään ei ole selvä. Jos eettisesti asiaa katsoo, niin jos se raja ei ole selkeä, joudumme ongelmiin eläimiin kohdistamamme toiminnan eettisyyden kanssa.
Lähetä kommentti